Muistojen Petroskoi

Jaa artikkeliTilaa Seura
Petroskoi sijaitsee kauniilla paikalla Äänisen rannalla.
Äänisen rannalla sijaitseva Petroskoi on kaupunki täynnä yllätyksiä. Suomalaismuistot, eri aikakausien yhteentörmäykset sekä monipuolinen taide- ja kulttuurielämä ovat kolme syytä tutustua Karjalan tasavallan pääkaupunkiin.

Petroskoin luonne paljastuu Petroskoin perinteikkäällä pääkadulla, Lenininkadulla.
Myös tuhannet ennen sotia Neuvostoliittoon loikanneet suomalaiset kulkivat tätä samaa katua matkalla virastoihin, kauppoihin tai koteihinsa. Pari sodissa säilynyttä kerrostaloa kadun itäpäässä ovat suomalaisten tekemiä.
Rantapuiston pohjoislaidalla kohoaa Otto Wille Kuusisen jyhkeä patsas. Kukaan toinen suomalainen ei ole saanut ulkomailla yhtä mahtavaa patsasta kuin NKP:n korkeimpaan johtoon kuulunut Kuusinen.
Neuvostoajan suuri on kaunista -tyyliä edustaa Lenininkadun länsipään rautatieasema. Sen suippotornin huipulla kimaltelee punainen tähti. Radan toisella puolella on laatikkomainen linja-autoasema. Katolla kyltti Autoasema on suomeksi.
Petroskoin kaduilla törmää kauppojen ja virastojen suomenkielisiin kyltteihin, mutta suomea osaavia asukkaita tapaa vain sattumalta.
Kirjailija Olavi Paavolainen hämmästeli Petroskoin kirjavuutta yli 70 vuotta sitten kirjassaan Synkkä yksinpuhelu.
”Näin luoteenomaista neuvostovenäläistä kaupunki kuin Petroskoi, olen harvoin tavannut. Sen yhdistelmä äärimmäisestä modernismista, tyylipuhtaasta klassisismista ja röttelöisimmistä tsaarinaikaisesta ”ryssäläisestä” puutaloarkkitehtuurista on oikea kouluesimerkki ”bolševisoituneesta” kaupunkikuvasta.”

Aikakaudet kohtaavat

Lähes neljä kilometriä pitkällä Lenininkadulla ihmisten kirjo on värikäs: kiireisiä liikemiehiä tummissa puvuissa ja tyylikkäitä naisia sipsuttelee korkeilla piikkikoroillaan. Opiskelijoita maleksii rennoissa verryttelyasuissa, ja laitapuolen kulkijoita toikkaroi nuhruiset vaatteet roikkuen.
Vastaan jolkottelee hämmästyttävän paljon kulkukoiria.
Lenininkadun toisella puolella on säilynyt yli sata vuotta vanhoja puutaloja, mutta viranomaiset puuhaavat innolla tilalle modernia toimisto- ja kauppakorttelia.
Bisneshakuista Petroskoita kutsutaankin lisänimellä Petromarket.
Lenininkatu loppuu idässä Ääniseen, Euroopan toiseksi suurimpaan järveen. Äänisen rantakatu on kesäisin Petroskoin henkireikä ja kokoontumispaikka. Olutteltat, kahvilat, saslikkiravintolat ja vehmas puisto houkuttelevat tapaamaan tuttuja.
Laivalaiturilla käy vilske. Laivoja, kantosiipialuksia ja veneitä sukkuloi tiheään Kizhin saarelle, Vienan merelle valkovalaiden perään, Laatokkaan tai Pietariin.
Äänisen rannalla 11-kerroksinen loistohotelli Onego Palace rikkoo sinilasisena palatsina harmaata harmoniaa.
Lähes 270 000 asukkaan Petroskoi vetää alueen ainoana suurkaupunkina puoleensa ympäristön asukkaita. Nykyisin yli kolmannes Karjalan väestöstä asuu Petroskoissa.
Autoliikenne on kaaosmainen niin kuin Venäjän suurkaupungeissa. Autoja on liikaa, ja liikenne takkua lukuisissa liikenneympyröissä.
Valtavat tuloerot heijastuvat autoista. Luksusmaasturit, ruosteiset neuvostoajan autot ja kuorma-autot täyttävät ajokaistat. Vanhat bussiromut rämisevät ja paukkuvat.
Jotenkin kaikki toimii, vaikka aina ei olla aikataulussa ja noudateta länsimaista järjestystä.

Taiteen Petroskoi

Petroskoin eri kausia symboloivat hallitsijapatsaat  kuten Pietari Suuren patsas.

Petroskoin eri kausia symboloivat hallitsijapatsaat kuten Pietari Suuren patsas.

Äänisen rannalla seisoo tukevasti kaupungin perustajan Pietari Suuren lennokas ratsastajapatsas. Historiallista hallintoaukeaa hallitsee monumentaalinen Leninin graniittipatsas.
Lenin katselee miettivänä itään, kohti aukion toisen laidan tuntemattoman sotilaan hautaa ja ikuista tulta.
Suomalaisille tutun hotelli Severnajan eli Pohjolan läheisyydessä hallintoaukiolla on Karjalan valtion kotiseutumuseo. Museo esittelee vetävästi kaupungin vaiheita kuvin ja esinein.
Yllätys ovat museon puhtaat tilat ja ystävällinen ilmapiiri. Yksitotinen neuvostoasenne on väistynyt.
Karl Marxin valtakadulla sijaitsee Karjalan kuvataidemuseo eli ”Pikkueremitaasi”. Yksi sen helmistä on seinän  täyttävä Carle Vernetin maalaus Napoleon metsästysretkellä Compiegnen metsässä. Alkuperäistä maalausta säilytetään Pietarintäyttävä Eremitaasissa, mutta myös Petroskoin kopio on Vernetin työ.

Museon arvokkain huone täyttyy ikoneilla, joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.
Karjalassa kansantaitelijan arvonimellä palkitun Jekaterina Pehovan yli sadan taulun kokoelma on myös tutustumisen arvoinen. Pehova kuvasi tauluissa mielellään balettitanssijoita.
Karjalan kuvataidemuseossa sijaitseva suomalaistaustaisen Folke Niemisen muotokuvagalleria tunnetuista venäläistaiteilijoista on ilmeikäs.
Petroskoin Kansallinen teatteri on ainoa Suomen rajojen ulkopuolella toimiva ammattiteatteri, jossa näytellään suomeksi. Välillä kiistojen kohteena ollut vireä teatteri viettää syksyllä 80-vuotisjuhlia.
Karjalan sinfoniaorkesterin konsertit Kirovinkadun suuressa salissa ovat suosittuja, ja liput täytyy hankkia ennakkoon. Pääsyliput konsertteihin ja teattereihin ovat suomalaisittain edullisia, noin 4–8 euroa.

Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 27/2012.

X