Pitkien hietikkojen Kap Verde

Länsi-Afrikan edustalla sijaitseva Kap Verde on kiireetön paratiisi auringon, vesiurheilun ja kalaruokien ystäville.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suuri osa Salin saaren hotelleista, kiinteistöistä ja saaren rakennushankkeista on portugalilaisten hallussa.

Länsi-Afrikan edustalla sijaitseva Kap Verde on kiireetön paratiisi auringon, vesiurheilun ja kalaruokien ystäville.
(Päivitetty: )
Teksti:
Seuran toimitus

Suomalaismatkailijoiden kohteena on usein Salin saari, joka on Kap Verden saarista tasaisin. Saaren vaaleanruskea hiekkaranta jatkuu niin pitkälle, ettei loppua näy. Hiekka on puhdasta ja tasaista varpaiden alla.

Meren aaltoleikin tuijottaminen ja kuuntelu rauhoittaa matkalaisen sielua.

Santa Marian kalastajakylässä, pienten kalastajaveneiden alla, vesi hohtaa kirkkaan turkoosina, ja kylän keskustan tuntumassa ranta on riittävän loiva myös lapsille.

Atlantilta puhaltavan leppeän tuulenvire tekee Länsi-Afrikan rannikolla sijaitsevan saarivaltion ilmastosta sopivan lämpöisen. Saarella ei keskipäivälläkään tarvitse läkähtyä, ja siksi monen pohjoiseurooppalaisen iho punoittaa jo uhkaavasti olkapäiden ja nenän seudulla.

Vahva aurinkovoide kannattaa ostaa jo kotimaasta. Kauppoja on Salin saarella harvassa, ja lähes kolmenkympin apteekkihinta tuntuu melko suolaiselta.

Vuonna 1975 itsenäistynyttä Kap Verdeä pidetään poliittisesti Afrikan vakaimpana valtiona, eikä YK ole luokitellut sitä enää viiteen vuoteen kehitysmaaksi.

Leppoisana lomapäivänä tuntuu vaikealta kuvitella, millaista elämä oli Kap Verden saarilla kolmisensataa vuotta sitten. Noin viidensadan kilometrin päässä Senegalin rannikolla portugalilaiset siirtomaaherrat lastasivat orjia laivoihin. Kap Verdellä vahvimpien matka jatkui Yhdysvaltoihin.

Tämän päivän kapverdeläiset ovat afrikkalaisten orjien, portugalilaisten siirtomaaherrojen ja lukemattomien merimiesten jälkeläisiä. Siirtomaahistoria näkyy kapverdeläisten monenkirjavissa ihonväreissä ja lainasanoja vilisevässä kreolin kielessä.

Rento meininki

Hoikka kiharatukkainen nainen noukkii Santa Marian pääkadun hedelmäkojulla papaijoja muovipussiin. Kauppiaat tuntevat naisen – kuten kaikki muutkin. Milu di Funana on saaren kuuluisin morna-laulajatar. Hän kehitti saaren mainoslauseen ”no stress” omia klubi-iltojansa varten, mutta pian sanonta levisi koko yhteisön sloganiksi.

Siinä onkin perää, sillä Sal on kiireen ja pingottamisen vastakohta. Santa Marian värikkäällä keskusaukiolla maleksii päivästä toiseen joutilaan näköisiä nuoria senegalilaismiehiä, joilla ei ole hätä minnekään.

Tutuilla on aina aikaa kätellä toisiaan ja heittää huulta. Mutta kun joku bongaa turistin, hän ampaisee liukkaasti jututtamaan tätä ja katoaa pian uuden ystävänsä kanssa lähibasaariin.

Shoppailijalle Salin saari ei ole paratiisi, sillä tarjonta on vähäistä ja hinnat kalliit. Lähes kaikki ruoka ja päivittäistavara tuodaan saarivaltioon ulkomailta.

Pikkuputiikit vilisevät senegalilaisten mantereelta tuomia yksinkertaisia tauluja, patsaita ja koruja. Ne ovat joka paikassa lähes samanlaisia.

Suuri osa Salin saaren hotelleista, kiinteistöistä ja saaren rakennushankkeista on portugalilaisten hallussa, ja Euroopan talouskriisi hidastaa täälläkin kehitystahtia.

Esimerkiksi Santa Marian ensimmäisen ostoskeskuksen piti valmistua jo muutama vuosi sitten, mutta ankean taloustilanteen takia suuri keskustatontti seisoo edelleen tyhjillään. No, ei stressiä, on täällä muutakin tekemistä kuin ostelu.

Toimintalomailua

Salin saarella nähtävyydet ja kulttuurielämä ovat melko olemattomia, mutta liikuntaa harrastavalle matkaajalle saari tarjoaa monipuolista tekemistä.

Vesiurheilijalla on hauskin loma. Laitesukeltajien ryhmät harjoittelevat hotellien uima-altailla päivittäin. Viiden maissa veteen pulahtavat naisvoittoiset vesijumppajoukot. Siellä täällä vilahtelee myös hierontapisteitä, tenniskenttiä, jousiammuntaratoja ja rantalentopallokenttiä.

Kansainvälisten surffariporukoiden lava-autot ovat saarella tavallinen näky. Ammattilaiset viihtyvät Salin tuulisimpien rantojen kuten Ponta Pretan lähistöllä. Osa Salin surffirannoista on olosuhteiltaan niin haastavia, ettei aloittelijalla ole niille mitään asiaa, mutta suojaisempiakin rantoja löytyy hotellien lähistöltä. Niillä sunnuntaiurheilija voi testata myös leijalautailun tai purjelautailun liukuvoimaa.

Kun Santa Marian kadut on mitattu edestakaisin, jeeppisafari saaren ympäri piristää. Pedra De Lumen vanhassa suolakaivoksessa on legendan mukaan mahdollista nuorentaa itseään kymmenellä vuodella, ja sammuneen tulivuoren sisällä sijaitsevassa suolajärvessä kelluukin kymmeniä keski-ikäisiä turisteja kerralla. Lämmin suolavesi lähes kirpaisee.

Luonnonystävän hauskin ja liikuttavin yllätys on merikilpikonnien hautomo, joka sijaitsee RIU Funana -hotellin viereisellä rannalla Santa Mariassa.

Elokuusta joulukuuhun saarella on mahdollista nähdä, kuinka vapaaehtoiset luonnonsuojelijat auttavat uhanalaisten merikilpikonnien poikasia selviytymään mereen asti.

Turistikatsomo kohahtaa ihastuksesta, kun vastakuoriutuneet poikaset kaivautuvat iltapäivällä hiekan syvyydestä maan pinnalle ja kauhovat heiveröisillä räpylöillään sentin kerrallaan merta kohti.

 

Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 6/2012.

X