Nauti patikoinnista Kroatian saaristossa

Bračin saarella Kroatian Dalmatiassa pääsee patikoiden tutustumaan luontoon, ihmisiin ja ruokakulttuuriin. Mutta kuka on alueen tunnetuin asukki?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Leppoisa tuuli on Kroatian vaellusmatkaajan ystävä. Se tekee patikoinnista miellyttävää muuten auringonpaisteisessa säässä.

Bračin saarella Kroatian Dalmatiassa pääsee patikoiden tutustumaan luontoon, ihmisiin ja ruokakulttuuriin. Mutta kuka on alueen tunnetuin asukki?
(Päivitetty: )
Teksti:
Heini Kilpamäki

Vehreä luonto

Bračin saari sijaitsee Kroatian eteläkärjessä Dalmatiassa turkoosinsinisen meren kainalossa. Se on tunnettu rantalomakohde, mutta nykyään yhä enemmän myös aktiivilomailijoiden suosiossa.

Yleensä perinteinen turistisesonki kestää kesäkuukaudet. Aktiivilomakausi venyttää sesonkia kuitenkin huhtikuun lopulta lokakuuhun asti.

Aktiivilomalla voi tutustua maahan muutenkin kuin aurinkorannalta käsin. Esimerkiksi Dolcevita-vaelluksella saa aimo annoksen niin ruokaa kuin kulttuuria.

Siispä aurinkorasvaa pintaan, hattu päähän ja maastoon. Ethän unohtanut vesipulloja?

Vanha aasipolku kohoaa vuoristomaisemaan Supetarin kaupungista, jossa elää 3 000 asukasta. Vuoristopolku on vanha ja perinteikäs. Sen varrella asuu useita perheitä, jotka saavat elantonsa maan antimista sekä kalkkikivestä rakentamalla.

Polku ei ole helppokulkuisemmasta päästä, joten sillä kulkeminen käy liikunnasta. Maasto on epätasaista, vaikkakin sitä päällystää hiekka ja kivet. On katsottava tarkkaan mihin astuu. Isot heinäsirkat sirittelevät ja hyppivät kannoillamme. Ruohikkoon vilahtaa käärme.

Tällä kuuden kilometrin pituisella reitillä tulee vastaan perheyrityksiä, jotka tarjoavat maisteltavaksi viinejä ja ruokia. Sesonkiaikaan paikkoihin kannattaa olla yhteydessä etukäteen ja varmistaa, onko seurueelle tilaa.

Reitillä ei kannata hoppuilla, vaan leppoisaan vaellukseen kannattaa varata aikaa ainakin puoli päivää. Pysähdykset ovat alle kilometrin välein, joten pitkiä matkoja ei joudu taivaltamaan. Reitti on merkitty kiviin, tiehen ja puihin maalatuin opastein, jotta syrjäisemmätkään paikat eivät jäisi huomaamatta.

Olemme korkealla. Meren toiselta rannalta erottaa Splitin sataman.

Taivaalla paahtaa aurinko, joka velvoittaa matkaajaa taittamaan taivalta rennoin askelin. Tuuli tuo paahtavaan aurinkoon vilvoittavan tuulahduksensa.

Laitumella laiduntaa lampaita ja vuohia. Tien varressa kasvaa monia yrttikasveja kuten laventelia ja fenkolia. Yrttien tuoksu saa taittamaan yrttikasvin tienpientareelta ja haistelemaan sitä pitkin matkaa.

Ei ihme, että Kroatia on tehnyt juuri laventelista yhden kauneusvientituotteensa.

Ihmiset ja kulttuuri

Mies istuu tien varressa auringon paahtaessa ja rakentaa tien varteen muuria. Kulkiessamme ohi hän tervehtii ja jatkaa jälleen työtään.

Muurin rakentaminen on perinteistä työtä Bračin saarella. Muurinrakentajan esi-isät aloittivat muurien rakentamisen täällä jo tuhansia vuosia sitten. Naiset keräsivät kalkkikivet ja miehet rakensivat niistä muurit.

Tänään nuo muurit reunustavat muun muassa Bračin saaren vuorenrinteillä kulkevia useita eripituisia patikkareittejä. Toisinaan reitti kulkee aidan päällä. Se treenaa tasapainoa.

Osa muureista on erittäin vanhoja, jo kreikkalaisaikaisia. Kroatia ja kroatialaiset ovat todistaneet historiassaan monia eri vaiheita ja valloittajia. Heitä on tullut Kreikan lisäksi Venetsiasta ja Itävalta-Unkarista.

Viimeisin suuri historian väkivaltainen vaihe olivat Jugoslavian sodat 1990-luvulla.

Maan nuorimmat sotaveteraanit ovat noin 40-vuotiaita. Menneeseen suhtaudutaan hyväksyen, eikä sodalla juuri kiihkoilla. Aihe ei ole tabu, mutta ei siitä sen kummemmin osata puhua.

Turismi on kroatialaisille tärkeä elinkeino, mutta sota näytti heille siihen uuden näkökulman. Sota karkotti turismin ja vaikutti suoraan maan talouteen. Turismiin suhtaudutaan siksi maltillisesti. Ja kuka tietää, jos huonona kautena turistit jättävät jälleen tulematta.

Sota antoi myös toisen opetuksen: etelään Dalmatian alueelle pakeni merkittävä määrä pakolaisia. Silloin kaikki tunsivat velvollisuudekseen auttaa toinen toistaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta selviytyä.

Se vahvisti kroatialaisten vieraanvaraisuuden perinnettä. Sitä samaa, jonka matkalaiset kohtaavat siellä tänäkin päivänä.

Rannikolla asuvat paikalliset ovat rentoja ja heidän kanssaan saa varautua siihen, että aikataulut joustavat. Pohjoisen pääkaupungissa Zagrebissa tilanne on jo toinen. Siellä on kiire ja aikataulut tiukempia.

Kenties maailman tunnetuin dalmatialainen on mustapilkullinen koirarotu, jonka juuret ovat tiettävästi näillä alueilla. Sittemmin Kroatia on ominut rodun alkuperän omakseen. Todella suosittu siitä tuli kuitenkin 1800-luvun Englannissa, jossa se sai oman kansainvälisen rotumääritelmänsä.

Walt Disneyn teki tunnetun piirroselokuvan 101 dalmatialaista, jonka ansiosta dalmatialaisesta tuli maailmankuulu koirarotu.

”Rotu on kaunis ja älykäs kuten me muutkin dalmatialaiset”, naurahtaa paikallinen oppaamme Dino Ivancic ja silittää päätään.

”Olemme todella omapäisiä ja hankalasti koulutettavia.”

Paikalliset viinit

Saavumme pienen viinitilan pihaan, jossa meitä jo odotetaan. Edessä on viininmaistajaiset, joiden kuuluu sulatella edellisissä kohteissa nautittuja alkupaloja ja pääruokaa.

Emäntä Magdalena Senjkovic tuo ryhmällemme maisteltavaksi viinitilan viinejä. Istumme auringolta suojassa viileässä kivirakennuksessa, johon on katettu pieniä suolaisia välipaloja. Yläpuolellamme hyrrää tuuletin, joka vilvoittaa oloa polttavassa auringossa tarpomisen jälkeen.

Tilan roseviini on valittu Kroatian parhaaksi.

Tällä pienellä perhevetoisella viinitilalla on mielenkiintoinen tarina. Magdalenan puoliso Sasha oli ennen viininviljelijäksi ryhtymistään jalkapalloilija, joka pelasi Kroatian yhdessä parhaimmista jalkapallojoukkueessa Hajduk Splitissä.

Jäätyään eläkkeelle hän palasi vaimonsa kanssa kotitilalleen laajentaakseen sukunsa viininvalmistusperinteitä. Pariskunta on viljellyt viinejä nyt jo 12 vuotta.

”Kun tapasimme, olin 14- ja hän 16-vuotias. Apua, siitä on niin kauan aikaa!” Magdalena kertoo. Hän on myös kotoisin Bračin saarelta, mutta toisesta kylästä.

Tuvan seinillä on vanhoja valokuvia. Toisessa kuvassa on vanha mies viiniviljelmällä ja toisessa nuori pariskunta hääkuvassaan.

Samat kuvat ovat viinipullojen etiketeissä.

”Ensimmäinen punaviinimme Bosso tulee isoisämme lempinimestä, hänen kuvansa on myös etiketistä. Roseviinimme etiketissä on kuva hänen tyttärestään, Sashan isoäidistä”, pariskunta kertoo.

”Viinit on tehty samasta rypäleestä, mutta juomien maut ovat eriluonteisia, kuten isä ja tytärkin. Punaviini on itsepäisemmän makuista ja rose taas hienostunut.”

Tällaista on matkaaminen Bračin vuoristopoluilla. Polku noudattaa perinteitä ja saaren omaa kulttuuria ja antaa matkailijan rauhassa imeä niitä itseensä. Luonto, kulttuuri ja dalmatialaisuus nivoutuvat tiukasti toisiinsa. Askel askeleelta.

Näin sinne mennään

Finnair lentää Helsingistä Splitiin suoran lennon 5.5.–3.10.2015. Lauttamatka Splitin satamasta Bračin saarelle Supetarin kaupungin satamaan kestää noin tunnin.

Paikallishinnat

Viinipullo: 9 e

Vesipullo: 0,85 e

Ravintolaillallinen: 10–17 e

Muista

  • Patikointipoluilla kannattaa katsoa, minne astuu. Maastoon on syytä varata lenkkarit tai hyvät kävelykengät.

  • Vaikka kroatialaiset puhuvatkin hyvää englantia, pienen sanaston oppiminen helpottaa paikallisten kanssa asiointia. Hvala: kiitos. Oprostite: anteeksi, huomion herättäminen. Boc: hei, tervehdys.

  • Mikäli matkailutarjonnassa ei löydy valmiiksi aktiviteettia, kannattaa kysellä paikallisilta. Jos haluaa päästä metsästysretkelle tai lennättämään leijaa, joku aina tietää jonkun, joka voi auttaa.

X