Norjan lumoavat Lofootit houkuttavat matkailijoita upeilla vuorimaisemilla ja valkoisilla hiekkarannoilla

Norjan saariryhmää kehutaan yhdeksi maailman kauneimmista paikoista – eikä syyttä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sääolosuhteet saattavat vaihdella paljon lyhyessäkin ajassa. Pääsääntöisesti ilmasto on kuitenkin leuto ympäri vuoden.

Norjan saariryhmää kehutaan yhdeksi maailman kauneimmista paikoista – eikä syyttä.
(Päivitetty: )
Teksti: Oona Komonen

Voimakas haju. Paksuilla puutelineillä roikkuu nipuittain kalojen päitä. Suuret pyöreät mulkosilmät tuijottavat syyttävästi haalareihin pukeutuneita miehiä, jotka heittävät langalla toisiinsa sidottuja päitä telineille. Muovilaarissa on lisää.

On kyse kalankuivauksesta, jolla on Norjassa pitkät perinteet. Erityisesti sitä harjoitetaan Pohjois-Norjassa sijaitsevalla Lofoottien saariryhmällä. Tärkein kalatuote on turska.

Kalasaaliit ovat suuret helmikuun ja huhtikuun välillä. Turska perataan heti, jonka jälkeen se ripustetaan telineille kuivumaan. Kolme kuukautta ulkona, sen jälkeen miltei saman verran sisätiloissa.

Ilmasto on kuivaukseen täydellinen. Ei liikaa pakkasta, eikä aurinkoa. Lämpötila on pari astetta nollan yläpuolella. Rannikolla talvi on kostea ja viileä, harvoin kylmä. Vuoden kylmimmät kuukaudet ovat tammikuu ja helmikuu, jolloin lämpötila on –1 astetta.
Lämpimintä on heinäkuussa ja elokuussa. Keskilämpötila on tuolloin 12 astetta. Ilman Golfvirtaa Norjan rannikko olisi jäätikköä.

Kapakala on Norjan tärkeimpiä vientituotteita.

Turskaa kuivataan Lofooteilla vuosittain 12  000–18 000 tonnia. Kapakala on Norjan tärkeimpiä vientituotteita. Miika Pietiläinen

kalastajan mökki eli rorbu

Lofootit tunnetaan kalastajan mökeistä eli rorbuista. Nykyään puisia mökkejä vuokrataan matkailijoille yöpymiseen. Miika Pietiläinen

Sumuverho vetäytyy ja paljastaa terävähuippuiset ja lumipäällysteiset vuoret. Niistä muodostuu Lofoottien selkäranka. Vuorijono jatkuu aivan saariryhmän eteläkärjestä päätyyn saakka. Patikoijia vuoret houkuttelevat ympäri maailmaa. Vaihtelua maisemaan tuovat merenrannat. Hiekka on valkoista kuin tropiikissa.

Yksi maailman kauneimmista paikoista, kuvaavat matkailulehdet Lofootteja. Saariryhmä näyttää postikorttimaiselta.

Näkymään kuuluu Lofoottien kyliä hallitseva asuntokanta: eri väriset puiset kalastajan mökit eli rorbut. Tummanpunaista, keltaista, metsänvihreää, valkoista. Mökkejä on rakennettu 1800-luvulta saakka, kun väestö kasvoi kalastuksen myötä.

Asutusta oli jo sitä ennen, on ollut kivikaudelta saakka. Öisin vuonojen ja merenlahtien pinnasta heijastuvat mökkeihin sytytetyt valot.

Länsivuonon rannalla sijaitsevan Hamnøyn kylä

Länsivuonon rannalla sijaitsevan Hamnøyn kylän asuntojen valot heijastuvat merenpintaan yöllä. Miika Pietiläinen

Eksoottinen luonto

Älypuhelimien näytöllä on kuvia revontulista. Missä niitä näkee parhaiten, kysyy

Lofooteilla lomaileva pariskunta. He osoittavat kuvapalvelu Instagramissa olevaa kuvaa.
Turismivirrat ovat kasvaneet. Syy on Lofoottien eksoottisuus. Matkailulehdet hehkuttavat saaristoa maailman kauneimmaksi. Turismista on tullut 25 000 asukkaan saariryhmällä pääelinkeino kalastuksen rinnalle.

Tarjola on revontuli-, hylje-, valas- ja merilintusafareita, veneilyä ja vuorikiipeilyä.

Lofoottien rannikolla on maailman suurin kylmän veden koralliriutta. Niitä on myös rannikon ulkopuolella, ja osa on suojeltuja. Monet riutoista ovat kärsineet pohjatroolauksen takia.

Kahvilat ja ravintolat ovat persoonallisia.

Kahvilat ja ravintolat ovat persoonallisia. Hinnat ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin Suomessa. Miika Pietiläinen

Viime vuosina on keskusteltu myös turistivirtojen hillitsemisestä. On haluttu asettaa erilaisia pääsymaksuja tai matkailuveroja. Syynä on maan eroosio ja teiden tukkeutuminen sesonkikaudella kesällä. Toistaiseksi päätöksiä ei ole tehty.

Lofootit muodostuvat kymmenistä saarista, joista seitsemän on isoja. Saarten välillä kulkee siltoja ja lossireittejä. Kävely- tai pyöräteitä ei juuri ole.

Maanteiden varsilla on tieviittoja sotamuistomerkeille. Pohjois-Atlantin rannalla on muun muassa saksalaisten rakentama kivinen tähystystorni.

Saksa valloitti Norjan toisen maailmansodan aikana 1940. Tavoite oli saada Narvikin kaupunki haltuun, jotta sotateollisuudessa tärkeän rautamalmin saanti Ruotsissa olisi varmistettu.

SS-joukkoja asettui myös Svolværin ja Henningværin kalastajakyliin.

Norjan Lofootit

Lofootit koostuu useista kunnista sekä saarista. Tiesiltoja on paljon. Miika Pietiläinen

Kiista Lofooteista

Lofoottien ympäristö on myös maailman rikkaimpia kalastusvesiä. Siksi saariryhmän tulevaisuus huolestuttaa monia siellä asuvia.

Kysymys öljynporauksesta Lofooteilla on ollut vuosia jatkunut kiista Norjan politiikassa. Tähän mennessä saariryhmä on saanut olla rauhassa, vaikka koeporauksia on tehty alueella jo pitkään. Merenpohjassa on arvioitu olevan yli miljardin barellin energiavarat: öljyä ja kaasua.

Toisaalta öljy voisi olla pelastus Lofoottien väestölle. Vuosittain alueelta muuttaa satoja asukkaita – erityisesti nuoria – pois. Jotta paikka ei kuolisi, tarvittaisiin uusi elinkeinoelämän aalto virkistämään aluetta.

Suurin pelko on öljyvuoto, sanoi norjalainen meribiologi Torgeir Bakke Sveriges Radion haastattelussa vuonna 2015. Lofoottien vesillä öljynporauslauttojen lähellä sijaitsee myös koralliriuttoja. Tarkkaa tietoa siitä, miten poraus vaikuttaisi ekosysteemiin, ei ole.

Henningvær on noin 400 asukkaan kalastajakylä

Henningvær on noin 400 asukkaan kalastajakylä, jonne tulee koko ajan enemmän matkailijoita. Saariryhmän luonto sekä kulttuuri kiehtovat turisteja. Miika Pietiläinen

Ympäristöjärjestöjä kaihertaa puolestaan huoli ilmastonmuutoksesta. Järjestöjen mukaan Norja toimii Pariisin ilmastosopimusta vastaan.

Ilmasto on jo lämmennyt, myös Lofooteilla. Vesistössä on uusia kalalajeja kuten makrilleja. Lämmin ilmasto vaikuttaa myös Norjan tärkeimpään vientikalaan, turskaan. Se kulkee Jäämereltä Lofooteille kutemaan.

Turska ja öljy-yhtiöt pitävät samasta asiasta: planktonista. Näin tiivisti norjalaiskirjailija-toimittaja Morten A. Strøksnes teoksessaan Merikirja.

Kala syö planktonin tuoreena merestä. Öljy-yhtiöt taas haluavat, että se on kaksi miljoonaa vuotta vanhaa, tahmeaksi ja mustaksi muuttunutta mönjää.

Öljynporaus on Norjassa iso bisnes. Tuotanto on kuitenkin laskenut 2000-luvulta saakka.

Nykyinen hallitus suhtautuu öljynporauslupien laajentamiseen myötämielisesti. Siitä, porataanko Lofoottien vesistössä, ei ole vielä tietoa. Sen sijaan hallitus on myöntänyt lupia poikkeuksellisesti yhä pohjoisemmaksi, Barentsinmerelle ja arktiselle alueelle.

Näin sinne mennään

Junalla: Junia norjalaiskaupunki Narvikiin kulkee sekä Norjan että Ruotsin puolelta. Narvikista matkaa täytyy jatkaa bussilla. Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Bodøon, josta lähtee lauttoja Lofooteille.

Bussilla: Linja-autoja menee päivittäin Svolværiin esimerkiksi Narvikista, Bodøsta ja Harstadista.

Lautalla: Bodøsta kulkee autolauttoja Lofooteille. Lisäksi Norjan rannikkopaikkakuntien väliä kulkeva Hurtigruten menee Lofoottien kautta.

Autolla: Lofooteille pääsee E10-tietä pitkin.

Lentokoneella: Lofooteille pääsee lentäen Bodøn ja Narvikin kautta. Lisäksi lentokenttiä on Lofooteilla Svolværissa, Leknesissä ja Røstissa.

Lähde: VisitNorway

X