Porkkalan kartanon englantilaistyylinen puisto Lammilla on upea vierailukohde – Yli satavuotiaat agaavet lumoavat yhä Kanta-Hämeessä

Porkkalan kartanon päärakennuksen edessä on vanhaan tapaan rondelli eli ympyrä, jota pitkin hevoskärryillä pääsi aikoinaan ajamaan suoraan oven eteen. Tätä nykyä istutuksia rondellissa ei harmittavasti ole, vain lipputanko.

Sen sijaan pihaan saapuessa silmä osuu valtaviin kasveihin isoissa ruukuissa. Ne ovat agaaveja, mehikasveja, joilla on ruukkuineen kokoa kaksi ja puoli metriä.

Kanta-Hämeessä Lammilla sijaitsevan kartanon tiedetään olleen sijoillaan jo 1600-luvulla­. Alkuperäisen päärakennuksen kerrotaan tuhoutuneen 1700-luvulla, mutta yhä vain sama suku asuu kartanon mailla ja pitää yllä puutarhaa.

Se pitää huolta myös puutarhahistoriallisesti merkittävistä agaaveista, jotka ovat kulkeutuneet puistoon jo 1920-luvulla, jolloin kartanon silloinen omistaja, August Laurell, matkusteli Saksassa. Luultavasti ne ovat tulleet Itämeren poikki laivassa vielä nuorina kasveina.

On mahdollista, että ne ovat päätyneet ensin kartanon omaan satamaan, joka sekään ei ole mikä tahansa. Porkkalanniemi tunnetaan siitä, että se menetettiin toisen maailmansodan rauhanehtojen myötä Neuvostoliitolle vuosikymmeniksi. Tätä nykyä satama ei ole enää kartanon omistuksessa.

Valtavat agaavet – Näyttävät mehikasvit viettivät talvet navetan ikkunoilla

Alkuaikoina agaaveja pidettiin saviruukuissa, ja niitä talvetettiin kivisen navetan ikkunoilla, sillä navetassa oli sopivasti lehmien lämpöä. 1960-luvun ja lehmien lähtemisen jälkeen ne ovat viettäneet talvensa ­autotallissa. Kookkaiden kasvien siirtäminen ei ole ihan pikku juttu.

Tätä nykyä agaavet ovat ­saaneet erityisarvon, sillä ne kuuluvat arvokkaaseen ja ­vaalittavaan puutarhaperintöön. Ennen sotia isot agaavet olivat ­nykyistä yleisempiä Suomessa, mutta 1950-luvulla­ keskuslämmityksen yleistyessä niiden talvettaminen kävi vaikeaksi.

Syksyllä ne pärjäävät jopa marraskuulle ulkona, mutta pakkasten tultua kasvit siirretään sisälle. Agaavet kuuluvat parsakasvien heimoon. Toisin kuin synnyinseuduillaan keskisessä Amerikassa, talvella Suomessa on vähän valoa, joten vähäisen valon vuoksi agaavet tarvitsevat viileän paikan talvehtiakseen.

Nämä jättimehikasvit kukkivat vasta yli satavuotiaina, mutta Porkkalassa ne eivät tiettävästi ole kukkineet, sillä kasvukausi jää Suomen oloissa lyhyeksi. Agaavet tuodaan ulos ilmojen lämmettyä kunnolla, sillä keväällä ne eivät kestä pakkasta. Vuonna 2021 ne tuotiin ulos vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Vanhat agaavet ovat yli satavuotiaita. Ne on tuotu ilmeisesti Itämeren yli Suomeen 1920-luvulla. © Miina Leppänen

Porkkalan kartanon puisto on englantilaistyylinen

Porkkalan kartanon puisto on englantilaistyylinen, ja kokoa sillä on nelisen hehtaaria. Se sisältää eri istutusalueita, mutta myös avointa nurmikenttää.

Opastettu kierros lähtee metsäpuutarhasta, jossa on alppiruusuja ja erilaisia puita. Sen päässä on keltainen alue, jossa on vain keltaisia perennoja. Paikka on valikoitunut metsäpuutarhan takaosaan, koska eräs puutarhan ystävistä ei pidä keltaisesta väristä. Keltaisen alueen kylkeen on rakennettu uudempi metsäpuutarha, jossa on metsäisiä perennoja kuten jouluruusuja, erilaisia saniaisia ja maanpeite­kasveja.

Hedelmätarha on aidattu alue, jotta kauriit ja peurat eivät pääse herkuttelemaan sen antimilla. Tosin eläimet pysyvät muutoinkin hyvin poissa, koska niille on omia ruokintapaikkoja toisaalla.

Hedelmätarhassa on luumuja, kirsikoita, omenoita, päärynöitä, erilaisia mansikoita, vadelmia, pensasmustikkaa ja esimerkiksi jättimustaherukkaa.

Runsaassa puutarhassa viihtyvät myös perhoset, tässä keisarinviitta. © Miina Leppänen

Kasvihuone lämpiää keväisin maanalaisten savupiippujen avulla. © Miina Leppänen

Viiniköynnösmajassa sopii vilvoitella helteellä. © Miina Leppänen

Elämän ympyrä puutarhassa esillä

Varjopuutarhan keskellä lepää alue, jossa on lämmin pienilmasto ja siinä pärjää muiden muassa talvenarka hakuropaju. Aluetta koristaa kivistä ja kasveista rakentuva itämaistyylinen elämän ympyrä, jossa kasvaa neljää eri kasvia: varjorikkoa, rönsytiarellaa, taponlehteä sekä valkokukkaista, yksivuotista tulitorvea.

Tyystin uusia alueita kartanolla on myös tekeillä, mutta kuivana ja kovin vähäsateisena kesänä 2021 niiden edistäminen oli jäissä. Vettä saadaan läheisestä Ormajärvestä kasteluputkien avulla. Aikaisemmin, kun Ormajärvi oli korkeammalla, rantaviiva oli aivan kartanon pihan kulmalla, joten se oli rantatontilla.

Iiris ja ruusu

Päärakennuksen eteläpuolta peittää valtava villiviini. Se varjostaa myös eteläkuistia, joten talossa ei ole kuuma helteelläkään. Valoisalla pohjoiskuistilla tai kartanon sisällä pääsee nauttimaan talon vanhasta tunnelmasta kahvilan herkkuja tai seisovan pöydän lounasta syöden.

Kartanon seinustalla kasvaa neilikkaruusun kanssa rinnan myös oma anilliinikukkainen köynnösruusunsa, jonka lisäämiseen kartano on saanut luvan muutama vuosi sitten.

Suihkulähdelammikon reunalla puolestaan viihtyy iiris, joka on nimetty Porkkalan iirikseksi. Sen kukinto on vaalean­violetti, keskeltä oranssi. Lisäksi alueella kasvaa jasmike, jota ei edelleenkään ole löydetty mistään muualta.

Pihassa, puutarhakeitaan keskellä silmiin pistää katkaistu puu, jota pitkin nousee vanha köynnöshortensia. Kokonaisuus muistuttaa upeaa, elävää veistosta valkoisine kukkineen.

Kartanon alueella järjestetään erilaisia tapahtumia, ja puutarhan myymälässä on kesäaikaan saatavilla laaja valikoima etenkin perennoja, mutta myös yrttejä, kesäkukkia, puuvartisia kasveja – ja kartanon omaa iiristä.

Hirsisessä kappelissa on toiminut sekä sauna että kesäkahvila. © Miina Leppänen

Sauna, kappeli vai kahvila?

Puutarhan alueella on myös vanha, keltamultainen kappeli, joka on peräisin 1600- ja 1700-lukujen taitteesta. Keltamultainen hirsirakennus on palvellut aikoinaan myös saunana.

Tätä nykyä kartanolla pohditaan, pitäisikö se entistää saunaksi, säilyttää kappelina vai perustaa siihen kesäkahvila.

Pitkä kasvihuone

Kartanon kasvihuone on vanha erikoisuus, sillä se on tehty englantilaistyyliin osittain maan alle. Toistakymmentä metriä pitkä huone on täynnä erilaisia pelargonioita, mutta myös myrttiä, oliivia, viikunaa.

Kasvihuoneeseen on vastikään vaihdettu Museoviraston avustuksella takaisin vanhat ikkunat. Niitä ei pestä, sillä vanhaan tyyliin ikkunoissa oleva vihreä viilentää tilaa.

Kasvihuone on rakennettu 1930-luvulla.

Lue myös: Aulangon upea puistometsä Hämeenlinnassa – Näin äveriäs Hugo Staderskjöld nosti tienoot loistoonsa ja jätti ne iloksi jälkipolville

Aulanko-Karlbergin kartanolta avautuva maisema oli hyvin avara ja puutarha huoliteltu erikoislajikkeineen. © © Brander Signe/Museovirasto