Tähteä etsimässä, tiernapoikain hengessä – Lähiloma Oulussa tarjoaa elämyksiä ja jouluisia yllätyksiä
Tiernapojat ovat tuoneet Ouluun lämmintä mieltä ja auttamisen iloa jo toistasataa vuotta. Lähiloma tarjoaa joulumieltä, herkkuja ja löytöjä pukinpussiin.
Miksi tulla kaupunkiin keskelle pimeyttä?
Hyvä kysymys, mutta siihen on vallan mainio vastaus: juuri siksi. Pimeä paljastaa jotain, mitä valossa ei näe: tähdet.
Eikä nyt puhuta vain taivaan tähdistä, jotka toki upeasti loistavat pohjoisen taivaalla, vaan myös tähdestä, joka pyörii kepin varassa.
Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta, itäiseltä maalta ja se sanomaton kirkkaus se ulos loisti…
Tiernapojat ovat tuoneet Ouluun lämmintä mieltä ja auttamisen iloa jo toistasataa vuotta, joten sellaista joulumieltä kannattaa lähteä etsimään vähän kauempaakin – varsinkin koronakaamoksen keskellä.
Omin käsin onnea
Valoa ja iloa on tarjolla heti juna-asemalla. Siellä on Taito Shop -myymälä, joka on kuin pala joulupukin pajaa. Paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden tuotantoa on jokaiseen makuun: koruja, herkkuja, tekstiileitä, puutöitä.
Joulutunnelmaan pääsee, kun hypistelee pohjoissuomalaisen muotoilijan Anne Pason kuusenkoristeita. Ne on tehty kotimaisesta puusta, ja ne saa itse koota ilman liimaa. Lovi-merkkiset koristeet on pakattu kuin kortiksi, joten sellaisen voi lähettää postissa ystävälle.
Lämpöä huokuvat myös Luotolaisen kutomispaketit, joissa lanka on tehty suomalaisen lampaan villasta. Alkuperäinen villapuseromalli on sota-ajalta, jolloin kahden nuoren tiet erkanivat. Mies joutui rintamalle ja sai muistoksi rakastetultaan itse kudotun paidan.
Sota loppui, mutta nuorten tiet eivät kohdanneet. Mies ei silti koskaan unohtanut, vaan hän käytti saamaansa villapaitaa aina kuolemaansa saakka. Mikä tarina kääriytyä kylmää vastaan!
Lämmin juoma hellii
Asemalta suuntaamme kohteeseen eli Tiernapojat-patsaalle, joka hankittiin Oulun kävelykadulle kunnioittamaan yli 140-vuotiasta lauluperinnettä. Mutta sitä ennen on evästauko.
Letkunpuistona tunnetusta Otto Karhin puistosta olisi vielä joku vuosi sitten saanut oululaista herkkua kärkkäriä eli käristettyä grillimakkaraa, mutta nyt avaamme oven viihtyisään Makian kahvilaan. Kun edessä on höyryävä mustikkaglögi ja jouluomenapaistos kermavaahdolla ja kinuskikastikkeella, lämmin ja lempeä olo alkaa tehdä pesää sydänalaan.
Jos pitää enemmän perinteisestä kuin modernista, voi herkkunsa nauttia myös lähes vieressä olevassa Puistolan kahvilassa, joka sijaitsee yhdessä Oulun kauneimmista taloista. Vaaleanpunainen jugendtyylinen koristus on säilynyt maisemassa 1900-luvun alusta.
Tiernapojat hukassa!
Onneksi maha on täynnä ja mieli hyvä, lämmin ja hellä, kun astelemme Rotuaarille, Oulun kävelykadulle. Tiernapojat ovat nimittäin kadonneet!
Käy ilmi, että taiteilija Sanna Koiviston tekemä patsas on puhdistettavana, sillä se siirretään kävelykadun uudelle jatkeelle, lähelle risteystä, jota kutsutaan tiernaristiksi. Tiernapojat-patsas palaa kävelykadulle joulukadun avaamisen aikoihin eli marraskuussa.
Onneksi kadonneen patsaan vierestä, Kauppurienkatu 16:sta löytyy uutta koettavaa, nimittäin runoilija V.A. Koskenniemen synnyinkodin muistolaatta, josta alkaa kävelyreitti taiteilijan lapsuuteen. Reitin sekä monia muita tarinallisia kävelyitä karttoineen löytää netistä hakusanoilla Oulu ja kaupunkireitit.
Koskenniemi oli myös tiernapoikien ystävä. Hän kirjoittaa muistelmissaan Onnen antimet (1935) lapsuudestaan näin:
Kun pojat tömistellen lunta jaloistaan ja kämmeniinsä puhallellen ilmestyivät pakkas-illasta valkoisissa paidoissaan ja kultaisissa jehängeissään kruunuineen, miekkoineen ja valtavine tähtineen ovellemme, oli kuin koko uusi testamentti ja puolet vanhaa olisi töytäissyt ilmielävänä sisään.
Kävelyreitti loppuu sopivasti Hupisaarten kaupunginpuistoon, jossa on V.A. Koskenniemen muistomerkki. Sen äärellä voi hyräillä Finlandiaa ja ihailla karunakin kaunista jokisuistoa.
Oi, Suomi, katso sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois.
Miksikö?
No, koska kyseinen runoilija on jylhän laulun sanojen luoja.
Iloa salin täydeltä
Ainolan kauniin puiston kupeessa on tarjolla valoa ja riemua seinien täydeltä. Oulun taidemuseossa on syksyn piristykseksi esillä näyttely Rento meininki, joka täyttää kakkoskerroksen naivistisilla tai muuten vain iloisilla ja värikylläisillä töillä.
Vaikkei olisi taiteen ystävä, kannattaa näyttelyyn silti mennä tutustumaan, sillä esillä on aimo annos tavallisen ihmisen taitoa ja luomisen riemua. Tiedä vaikka itsekin innostuisi kaatamaan kaamosta väripurkin tai puunveiston voimin?
Taide-elämyksen jälkeen onkin hyvä taas mennä huikopalalle. Mainio paikka siihen on Oulun kauppahalli, joka avattiin syksyllä remontin jälkeen. Siellä on väljää, valoisaa ja mikä parasta, hyllymetreittän tarjolla hyvää mieltä ja makua.
Otetaanpa tällä kertaa pöytään graavinieriää kalapuodista, rieskaa Puistolan hallimyymälästä ja huuhdotaan ne alas Hailuodon panimon ohrajuomalla.
Mikäs tässä ollesa, kaamos on kaukana ja vois vaikka laulaa kuten kersat täälä oulusa:
Ja me toivotamm’, ja me toivotamm’, onnellista ja hyvää joulua!