Rujonkaunis Kopli on trendikäs päiväretkikohde Tallinnassa – Näin pahamaineisen alueen maine väistyi maustaen nyt vierailijoiden elämyksiä
Ennen Koplin aluetta asuttivat kalastajat ja karja, sitten työläiset ja professorit. Nyt alue on nousemassa yhdeksi Tallinnan trendikkäimmistä, ja se on ehdottomasti päiväretken arvoinen.
Põhjalan alueella järjestetään usein tapahtumia. Erilaiset myyjäiset ovat suosittuja.
Viehkeässä kyläyhteisössä oli kirkko, kauppa, posti ja koulu. 1930-luvulla siellä sijaitsi myös teknillinen korkeakoulu, ja Kopli huvila-alueineen oli tunnettu myös professorien kylänä. Kauniit lehtorien talot loivat pikantin lisän työläisten vaatimattomimmille asumuksille. Kukoistuskautensa aikana Koplissa oli paljon metsää, villiä luontoa ja hoidettuja puutarhoja.
Toisen maailmansodan jälkeen ilme muuttui täysin. Neuvostaikana Kopli napsahti saranoiltaan. Työläisten asunnot jäivät tyhjilleen, ja seudulle päätyi nurjanpuoleista porukkaa. Aluetta kansoittivat rikolliset, kodittomat, huumeidenkäyttäjät ja alkoholistit. Hunningolla olivat niin ihmiset kuin rakennuksetkin.
1990-luvun koittaessa kulmakunta oli pippuroitu hylätyillä, romahtamaisillaan olevilla taloilla. Useat niistä myös paloivat. Osa sitkeistä kylän asukkaista jäi Kopliin asumaan ja muodosti tiiviin yhteisön. Pahamaineisen Koplin huono maine kesti vuosikymmeniä, mutta nyt rujonkauniin Ruususen uni on ohi.
Kopli lähti uuteen nousuun
Koplin suosio on ollut rakettimaisen nousujohteista, kuten ennen sitä Kalamajan, Telliskiven ja Noblessnerin. Tallinna uudistuu voimakkaasti, ja Koplin alueessa on paljon potentiaalia. Vanhasta syntyy uutta, mutta samalla menneisyyttä kunnioitetaan, eikä kaikkea jyrätä modernisoinnin mainingeissa. Elämänjäljet ja rosoisuus saavat näkyä.
Kopliin vievä tie on kuutisen kilometriä pitkä ja sitä pitkin kolistelee raitiovaunu keskustasta. Kaupungin ääniä ei kuule, meluisat turistivirrat eivät kansoita katuja. Kiviset polut kulkevat pitkin merenrantaa. Hiljaisuuden rikkoo vain linnunlaulu. Joutsenet poikasineen lipuvat majesteetillisesti ohi, tiirat nappaavat hopeakylkisiä kaloja. Täällä voi olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, ja nauttia tyynestä ja uinuvasta tunnelmasta.
Roskasta ruohoa
Tallinnassa on kukkula! Viro on lättänä kuin pannukakku, mutta ympäri maata on siroteltuna pieniä nyppylöitä. Niin myös Koplissa. Maleva-kadun alkupäästä voi alkaa kipuamisen vehreälle näköalakukkulalle, joka hämää heti. Se onkin entinen roskavuori!
Vielä 15 vuotta sitten kaatopaikalle kipattiin jätteitä ja kukkula nousi ja nousi. Myös kodittomat penkoivat roskien aarreaittaa. Asukkaat valittivat holtittomasta menosta, ja kymmenen vuotta sitten kaatopaikka suljettiin.
Maisemointi ja luonnon voima ovat tehneet tehtävänsä. Missään ei näy jälkeäkään jätteistä. Kukkulan laelta näkee hyvin Tallinnan keskustan siluetin sekä alhaalla olevat varastot ja kontit, jotka ovat varsinainen ei-kenenkään-maa.
Kukkulalta on näkymä myös Paljassaareen niemeen. Se on entinen sotilasalue, joka on muutettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 2005. Siellä liihottelee yli 200 lintulajia, joista 85 on suojeltuja. Syys-ja kevätmuuttojen aikaan se kuhisee lintubongareita, ja kiikariin tai kameraan voi osua erilaisia sirrejä, sirkkuja, haukkoja, tiiroja ja kerttuja. Ehdoton linnunystävän paratiisi!
Viisarit janoa kohti
Työläisten asuinaluetta kutsutaan Koplin linjoiksi. Kattava remontti alkoi vuonna viitisen vuotta sitten, ja 1900-luvun taloja on kunnostettu viimeisen päälle. Osa niistä on tiukasti suojeltuja, joten mielenmäärin ei uudistamisessa ole saanut huiskia. 20 hehtaarin tulee paljon uusia talojaja toimistorakennuksia.
Professorien kylä löytyy Süstapuiston laidalta. Talot ovat arvokkaasti patinoituneita, parvekkeet ja puuleikkaukset koreita. Huviloiden aitoihin on kiinnitetty mustavalkokuvia, jotka kertovat alueen historiasta.
Nättiä näkymää löytyy myös Sirbi-, Kaluri-, ja Ketta-kaduilta. Puutarhakaupunkimaiset kadut pitävät sisällään niin jugend-tyylisiä taloja, kuin neuvostomaisen laatikkomaisia asumuksiakin. Entisten pesuloiden määrä ihmetyttää. Mutta 1930-luvulla pyykkejä ei saanut kuivata edes omassa puutarhassa, joten likapyykki täytyi viedä pyykkitupiin.
Auringossa liuskekivirakennus suorastaan loistaa. Alun perin se oli Venäjä-Baltian telakan päärakennus, jonka kellotorni paukutti aikaa tasatunnein. Kello ei useinkaan toiminut, joten viisarit reteästi vain maalattiin tauluun. Ne näyttivät aina samaa aikaa; 13.25. Puoli kahdelta viinakaupat aukesivat, joten juomanhimoisilla oli viisi minuuttia aikaa lähteä tallustamaan kohti lähintä pitkäripaista.
Koplissa on myös upea puukirkko ja uimaranta
Päätepysäkin lähellä sijaitsee myös georgialainen Batumi-ravintola, jonka tiloissa toimi ennen legendaarinen ”ratikkabaari”. Derevyashka oli aikoinaan myös uskaliaitten neuvostoretroa rakastavien turistien suosiossa. Kasvojenkohotuksen jälkeenkin paikassa aistii nostalgian, ja ruoka on kehuttua ja edullista. Hatsapurit ovat jättimäisiä, saslik-vartaat reiluja, ja khinkali-lammasnyytit täyttäviä. Kolmella eurolla saa perinteikästä jugurttipohjaista lavash-leipää, pääruoan kympillä.
Vuonna 1772 perustettu hautausmaa oli vuoteen 1940 asti suosittu päiväkävelypaikka. Sodan jälkeen se joutui tärviölle. Hautakivet ja uhkeat mausoleumit joutuivat uusiokäyttöön kivetyksiin, muunmuassa Piritan rantapromenadiin. Vuonna 2006 alue siistittiin viehkeäksi puistoksi, ja siellä on paljon penkkejä, kuntoilulaitteita sekä lasten leikkipaikkoja.
Muita Koplin kiinnostavia kohteita ovat esimerkiksi hienohiekkainen Stroomin uimaranta, jossa on pallokenttiä, grillauspaikkoja, jäätelökioskeja ja sup-laudankin voi vuokrata, 42 metriä korkea Bekkerin vesitorni joka tällä hetkellä on huonossa kunnossa, mutta suunnitelmissa on korjata se, joten toivottavasti jonain päivänä tornista pääsee tiirailemaan näkymiä.
Pyhän Nikolain alkuperäinen kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1934, mutta osa sen esineistä pystyttiin pelastamaan. Uusi kirkko nousi jo seuraavana vuonna, ja kaunis rakennus edustaa vanhaa venäläistä puuarkkitehtuuria viehkeimmillään.
Saapastehtaan aarteet
Kiinnostavinta Koplissa on Põhjalan tehdasalue. Entiseen kumisaapastehtaaseen on avautunut urbaani kulttuurikeskus, jossa on taiteilijoiden tiloja, kahviloita, taide-ja käsityömyymälöitä, sekä suosittu Karjase sai -leipomo, jonka tuotteita haetaan keskustasta asti.
Tuletorn-pienpanimo tarjoaa raikkaiden lagereiden lisäksi myös tuhteja stoutteja, joista erittäin suunmyötäinen on vahva suklaa-banaaniolut. Panimo testaa jännittäviä makuyhdistelmiä säännöllisesti, joten siellä on aina jotain uutta marjaisaa tai hedelmäistä olutta tarjolla.
Koplissa kannattaakin vain taivaltaa sinne minne nenä näyttää, sillä jokaisen nurkan takaa voi löytää jotain riemastuttavaa. Kopli on tuulahdus menneestä ja samalla lupaus tulevasta – vielä aito, omaperäinen, rönsyilevä ja hiukan boheemi.
Lue myös: Vaivaako Tallinna-ähky? Suuntaa matkallasi upeaan Kadriorgin puistoon