Talvipyöräily tuntureilla ja erämaassa on unohtumaton elämys – Sallan luonto lumoaa läpi vuoden

Sallatunturin juurella kymmenen asteen pakkanen tuntuu mukavan kirpsakalta mutta ei liian purevalta. Edellisillan sakea pyry on laantunut, ja ohut pilviverho päästää lävitseen kaamosajan kaunista valonkajastusta.

Salla markkinoi olevansa in the middle of nowhere, keskellä ei mitään. Sallatunturin hiihtokeskus on vääntänyt mainoslauseesta oman versionsa: In the middle of snowhere.

Molemmat tuntuvat osuvilta. Sallassa on erämainen ja rauhallinen tunnelma. Matkailukylän keskeisimmilläkin ­paikoilla tuntuu kuin olisi ­keskellä metsää kaukana jossain.

Jutunteon hetkellä on tosin joulukuun alku, eli varsinainen talvisesonki on vasta alkamassa. Aamupalalla hotellin ravintola täyttyi ison espanjalaisen turistiryhmän puheensorinasta, mutta hiihtokeskuksessa on aamukymmeneltä suorastaan eksoottisen hiljaista.

Tähän tunnelmaan sopii parhaiten hiljainen menopeli.

Itä-Lapin Salla on rauhallinen hiihtolomakohde, vaikka menopaikkojakin hiihtokeskuksesta toki löytyy. © Kaisa Sirén/Otavamedia

Talvipyöräily Sallassa on oiva tapa nauttia luonnosta. © Kaisa Sirén/Otavamedia

Talvipyöräily ei ole kaikkien juttu

Leveärenkaisia fatbike-maastopyöriä eli läskipyöriä saa Sallassa alleen samasta välinevuokraamosta kuin hiihto- ja lasketteluvälineitäkin.

Pyöriä on tarjolla sähkömoottorilla tai ilman. Sähköpyörien pakkasraja on kaksitoista astetta, sillä akku ei oikein kestä kovempaa pakkasta. Ei se tosin olisi tavallisellakaan pyörällä enää mukava ajokeli.

Mittari näyttää nyt yhtätoista, joten sään suhteen meitä on onnistanut: emme joudu lumisen metsän armoille pelkin lihasvoimin. Se on helpottava tieto, sillä olemme valokuvaajan kanssa kumpikin talvimaastopyöräilyn ensikertalaisia.

Pyöräilypaimeneksi saamme Emilia Koskimaan, joka työskentelee toista kautta Sallassa oppaana ja laskettelunopettajana. Koskimaa vetää pyöräretkiä eniten ruska-aikaan, mutta talvipyöräilykin on suosittua. Se kiinnostaa myös ulkomaalaisia.

”Ei tämä kaikkien juttu ole, mutta moni haluaa ainakin testata. Esimerkiksi hollantilaiset tykkää tosi paljon. Hehän ovat reippaita pyöräilemään kotonakin, ja haluavat kokeilla sitä lumen päällä”, Koskimaa kertoo.

Kun olemme saaneet toppavaatteet ylle ja kypärät päähän, Koskimaa neuvoo meitä pyörien käytössä ensin vuokraamon pihalla. Näissä pyörissä on talutusasetuksen lisäksi kolme eri vaihdetta, joita käytetään sen mukaan, miten paljon moottorin apua tarvitaan. Niiden käyttö tuntuu helpolta tasaisella tiellä, mutta miten käynee maastossa?

Itseäni pelottaa erityisesti se, että en pysy lumisella pohjalla pystyssä, kun pyörä on raskas ja vartalo paksujen toppavaatteiden vuoksi tavallistakin tönkömpi. Koskimaa kuitenkin rauhoittelee, että talvella metsäreitillä kaatuminen on useimmiten vain pehmeä tömähdys hankeen.

Emilia Koskimaa (vas.) vetää Sallassa pyöräretkiä syksyisin ja talvisin. Metsäreitin jälkeen matka tietä pitkin ylös tunturiin on lastenleikkiä. © Kaisa Sirén

Tunnin lenkillä sähköpyörän akku ei ehtinyt vähetä juuri lainkaan, vaikka boosti lauloi ylämäissä. © Kaisa Sirén/Otavamedia

Talvipyöräily metsässä on lähes äänetöntä

Opas ohjaa meidät Sallatunturin rinteiden editse ladulle, josta käännymme kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitetulle reitille.

Latureiteillä ei saa pyöräillä. Virallisia talvipyöräilyreittejä Sallassa on kolme, yhteensä noin 40 kilomeriä, mutta pyöräillä voi myös kaikkia kävelyreittejä pitkin. Osa kävelypoluista tosin saattaa olla pyöräillen melko haastavia.

Pienen lammen kiertävä polku on nyt ainoa reitti, joka on koko illan ja yön kestäneen lumisateen jälkeen ehditty avata.

Hiihtäjä olisi mielissään päästessään juuri ajetulle baanalle, mutta pyörän kanssa on toisin. Pohja on kovin pehmeä renkaan alla – ajaminen olisi paljon helpompaa, jos reitillä olisi ehtinyt liikkua muita pyöräilijöitä tai kävelijöitä, jotka olisivat tampanneet lunta tiiviimmäksi.

Kun eturengas uppoaa ensimmäisen kerran hankeen pienen tömpyrän jälkeen, kulkuni pysähtyy. Nyt huomaan, että tuskin pääsisin enää liikkeelle ilman sähkömoottorin apua. Upottavalla pohjalla on vaikeaa polkaista pyörä uudestaan vauhtiin.

Mutta kun liikkeelle pääsee, ajaminen on mukavaa ja eri tavalla virkistävää kuin räkä poskella hiihtäminen. Pyöräillen metsässä kulkeminen on lähes äänetöntä, askelet eivät narsku eivätkä sauvat kirsku. Olemme edelleen aivan hiihtokeskuksen kupeessa, mutta täysin omassa rauhassa.

Metsäpolulla ajaessa vaikeinta on liikkeelle lähtö pysähdyksen jälkeen. © Kaisa Sirén

Talvipyöräilyreitit vievät hankien keskelle

Lyhyt lammen kiertävä reitti tulee kierrettyä vähän turhan nopeasti. Päätämme siksi ajaa vielä autotietä pitkin Sallatunturin toiselle laidalle, jossa rinteet eivät ole vielä auki.

Pyöräreitiltä maantielle siirtyessä pelkoni toteutuu ja kaadun, kun huomioni herpaantuu hetkeksi ja rengas haukkaa sivuun. Koskimaa oli oikeassa, kaatuminen ei tunnu missään –­ mitä nyt vähän ylpeydessä.

Lumisella tunturitiellä on kiva ajella ylämäkeen, varsinkin kun voimien ehtyessä voi lisätä pökköä moottorista. Käytän eniten avustusta antavaa boost-vaihdetta säästelemättä. Siitä syntyy petollinen vaikutelma; luultavasti en polkien pääsisi mäkeä ylös laisinkaan.

Tai ainakin hikoilisin tuhottomasti toppavaatteissani.

Haastavin talvipyöräreitti kulkee Sallassa Pyhätunturin ympäri. Seitsemäntoista kilometrin mittaisella reitillä on reiluja korkeuseroja, mutta sitäkin asiakkaat ovat kiertäneet akun loppumatta kesken, Koskimaa kertoo.

Jos talvipyöräilyn haluaa aloittaa helpommalla ja testata ensin kuntoaan, ennen kuin lähtee kipuamaan tunturipolkuja, Sallassa voi tehdä päiväretken kirkonkylälle. Tunturikeskuksesta on Sallan keskustaan kymmenen kilometriä, ja koko matkan voi ajaa kevyen liikenteen väylää pitkin.

Kannattaa kuitenkin ehdottomasti suunnata myös maastoon. Pyöräily hankien keskellä hiljaisessa metsässä on kokemisen arvoista, ja sähköavusteisesti retkestä saa juuri niin hikisen tai leppoisan kuin haluaa.

Lue myös: Läskipyörä vie hankien halki – Tiina Riikonen harrastaa maastopyöräilyä läpi vuoden: ”Tärkeintä on, että pääsen kelillä kuin kelillä luonnon helmaan”