Tromssan valassafarilla seilataan jättiläisen vanavedessä

Talvikauden valassafari on Norjan Tromssan erikoisuus. Se vetää turisteja kaupunkiin eri puolilta maailmaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tromssan keskustasta lähtevä valassafari sopii myös mukavuutta arvostavalle kaupunkilaiselle.

Talvikauden valassafari on Norjan Tromssan erikoisuus. Se vetää turisteja kaupunkiin eri puolilta maailmaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Lämpimät kintaat ja kiikarit kuuluvat tosibongarin varusteisiin. @VESA RANTA

Tromssaa ei turhaan kutsuta Pohjolan Pariisiksi. Pohjois-Norjan Lofoottien pohjoispuolella sijaitseva 70 000 asukkaan kaupunki voi syystäkin ylpeillä kansainvälisellä tunnelmalla. Tromssa tunnetaan maailmalla arktisen tutkimuksen keskuksena. Mutta se on myös persoonallinen talvimatkakohde, jonka jäänsininen meri, jylhät vuoret ja hyvät baarit vetävät puoleensa turisteja ympäri maailman.

Talvikauden ehdoton vetonaula on kuitenkin valassafari.

Aivan kaupungin keskustan lähistöllä uiskentelee miekkavalaita. Ne saalistavat silliparvia, jotka ovat saapuneet sadan vuoden tauon jälkeen läheiseen Kvalsøyvågenin vuonoon. Kukaan ei tiedä, miksi sillit palasivat. Mutta niiden takia Tromssassa pyörii nyt kukoistava, yli 30 yrityksen bisnes.

Talvisafari arktisella merellä voi kuulostaa rankalta, mutta itse asiassa kokemus on jopa miellyttävämpi kuin kesäsafari. Kesäisin valaat viihtyvät ulkomerellä. Atlantin tuulet voivat olla armottomia ja aallot isoja. Koko päivän kestävä matka vaatii bongarilta hyvää vatsaa.

Tromssan talvisafari kestää yhtä kauan kuin päivänvaloa riittää eli kuusi tuntia. Retkellä pysytellään yleensä suojaisissa salmissa ja vuonoissa. Laivan sisätiloissa voi nautiskella kaikessa rauhassa eväitä tai kupposellisen kahvia. Kannella oleskelu edellyttää lämmintä talvivaatetusta.

Miekkavalas on bongarille kiitollinen eläin. Se on näyttävä, älykäs eikä pelkää ihmistä. Ja koska se käy tasaisin väliajoin pinnassa hengittämässä, siitä voi saada useampia näköhavaintoja.

Tromssan talvivesillä liikkuu niin runsaasti valaita ja delfiineitä, että jotkut safarin järjestäjät antavat kävijälle takuun: Ellei yhtään valasta tai delfiiniä löydetä, toisen safarin saa ilmaiseksi.

Tromssan valassafareilla noudatetaan eettistä koodia, jonka mukaan valaita ei saa häiritä. Laivan on pysyteltävä vähintään 100 metrin päässä eläimistä. Tavalliselle bongarille se on riittävä etäisyys. Taitava kuvaaja saa napattua fotoja valaan pyrstöstä.

Jos tietäisi, missä miekkavalaat liikkuvat, niiden bongaamiseen ei välttämättä tarvitsisi venettä. Valaat käyvät kuulemma jopa kuuden metrin päässä rannasta.

Niitä voisi bongata vaikka autosta.

Valassafari starttaa

Tromssan talvisafareilla nähdään yleensä miekkavalaiden parvia, jotka saalistavat silliä lähivuonoissa. @VESA RANTA

Lähtö valassafarille tapahtui aikaisin aamuhämärissä. Laivalaituri sijaitsi aivan Tromssan keskustassa, joten paikalle oli helppo päästä kävellen keskustan hotellista.

Safarille osallistui turisteja eri puolilta Eurooppaa ja Aasia. Englannin kielellä selvisi hyvin, mutta Arctic Whale Toursin henkilökunnasta osa on suomalaisia, joten asiointi onnistui myös suomeksi.

Aluksi kokoonnuttiin laivan sisätiloihin. Henkilökunta kävi esittäytymässä, ja juotiin kuppi kahvia.

Pian satamasta ulos päästyä päivä alkoi valjeta. Kannella puhalsi arktisen raikas merituuli. Tromssan kaupungin silhuetti ja rannikolla kohoavat vuoret loivat retkelle upean näyttämön. Kauempana Tönsvikin lahdessa häämötti rakennelma, joka näytti valtavalta avaruusalukselta. Se oli öljynporauslautta, jonka majoitusosastoa oltiin huoltamassa.

Samalla kuului jo ensimmäinen huuto: ”Suihku!”

Oppaamme Lauri Pietikäinen oli nähnyt harvinaisia valkokuvedelfiineitä. Parvi ui nopeasti meitä kohti. Noin metrin pituiset eläimet sivuuttivat laivan lähietäisyydeltä, hyppien ketterästi veden pinnassa.

”Tämä on harvinaista. Vasta toinen kerta tänä talvena”, Pietikäinen intoili.

Pian delfiinien jälkeen radiopuhelin räsähti. Saimme kuulla, että vähän kauempana kolme miekkavalasta oli juuri lähtenyt uimaan kovaa vauhtia kohti avomerta. Vain nopeimmat veneet pystyisivät seuraamaan niitä. Siihen meidän laivamme olisi liian hidas.

Me päätimme jäädä Tromssan saaren ja mantereen väliseen salmeen.

Lauri Pietikäinen oli juuri nähnyt jotain muuta mielenkiintoista.

Iloisia yllätyksiä

Pohjois-Norjan rannikolla kohoava jylhä vuoristo hivelee silmää. @ VESA RANTA

Todellakin! Muutaman sadan metrin päässä näkyi uusi vesisuihku, isompi kuin delfiinin puhaltama.

Kapteeni ohjasi laivan varovaisesti lähemmäs.

Edessämme uiva otus oli kaskelotti!

Eläin oli helppo tunnistaa, sillä kaskelotin pää on valtava, jopa kolmasosa vartalon mitasta. Englanniksi kaskelottia kutsutaan spermavalaaksi. Nimi on peräisin otuksen pään sisällä olevasta nestemäisestä valkoisesta tahnasta. Spermaseetiä eli valaanpäävahaa on käytetty vuosisatojen ajan hienojen voiteiden ja kynttilöiden raaka-aineena.

Edessämme oleva yksilö vaikutti jotenkin huonovointiselta. Sukeltaessaan se ei jaksanut nostaa pyrstöään kunnolla ylös.

”Normaalisti kaskelottia ei ikinä nähdä täällä. Se ei kuulu näihin vesiin”, Lauri Pietikäinen ihmetteli.

Hän sanoi nähneensä vastaavan tapauksen vain kerran aiemmin.

”Normaalisti kaskelotit uivat avomerellä yli kilometrin syvyydessä. Tässä kohtaa vettä on vain sata metriä. Täällä ei ole kaskelotille sopivaa ravintoa, isoja kalmareita ja ruijanpallasta.”

Samalla kun jatkoimme eläimen seuraamista, oppaan syvällinen lajitietämys teki suuren vaikutuksen. Pietikäinen työskentelee kesäisin kalastajana. Työssään hän näkee valaita lähes päivittäin.

”Mutta kalastaja ei ehdi tutkia valaita. Siksi pidän safareista. Nämä ovat minulle samalla vähän kuin harrastus”, Pietikäinen sanoi.

Tätä en osannut odottaa

Ketterän valkokuvedelfiinin hyppynäytöstä on ilo katsella. @VESA RANTA

Kokenut valasbongari osasi ennustaa, kuinka kauan kaskelotti on sukelluksissa. Hän päätteli senkin, koska kamerat kannattaa suunnata seuraavaan pyrstön heilahdukseen eli valaan sukellukseen.

Mutta sitten opas meni hämilleen.

Minuutit kuluivat, ja meren pinta pysyi aavemaisen tyynenä. Kaskelotti ei tullutkaan enää pintaan.

”On mahdollista, että me näimme sen viimeisen henkäyksen”, Pietikäinen sanoi.

Vanhat kaskelotit tulevat joskus näihin vuonoihin kuolemaan. Mutta nykyään niiden käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Ilmastonmuutos on vaikuttanut meriveden lämpötiloihin. Kalojen ja valaiden elintavat ovat muuttuneet.

”Valastutkijoiden mukaan 20 vuotta sitten oli helpompi tietää, mitä valaille kuuluu. Nyt kukaan ei enää tiedä ihan varmasti”, Lauri Pietikäinen sanoi.

Laiva kierteli hetken sukelluspaikalla, mutta lopulta bongareiden oli pakko luovuttaa. Kaskelotin kohtalo jäi mysteeriksi.

Kotimatkalla ohitimme uuden delfiiniparven. Näimme myös pilkkasiipiä, karimetsoja ja muita arktisia lintuja.

Satamassa vieraille tarjoiltiin lautaselliset kuumaa kalasoppaa. Ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä. Me luulimme näkevämme miekkavalaita.

Näimmekin delfiinejä ja kaskelotin.

Tämä oli hyvä päivä.

Mitä maksaa?

  • Tromssaan pääsee kätevästi Oulusta. Arctic Airlink lentää kolme kertaa viikossa Luulajan kautta. Menopaluu maksaa alle sata euroa.

  • Tromssaan pääsee myös Helsingistä (esimerkiksi Norwegianilla) Oslon kautta. Lennolle tulee hintaa vajaat 300 euroa.

  • Oulusta voi myös ajaa autolla Tromssaan. Kilpisjärventien reitti vie vajaat kymmenen tuntia. Talvisin tiet ovat tosin välillä suljettu lumimyrskyjen vuoksi.

  • Valassafari maksaa noin 160 euroa.

  • Kahden hengen hotellihuone maksaa Tromssassa 100–160 euroa/yö.

Lue myös:

Kolme syytä matkustaa Islantiin, joka on mainettaan lämpimämpi

Ruotsin Åressa ollaan melkein kuin Alpeilla

X