Lomaile Kotkassa! Vehreä satamakaupunki tarjoaa nähtävää – Nauti myös tunnelmalliset torikahvit rapsakan posson kera

Vienossa tuulessa huojuva sekametsä värisyttelee vaaleanvihreitä lehtiään ja suhisee. Jostain singahtaa esiin käpytikka, joka katoaa räpäyksessä vihreän eri sävyihin.

Tuulen mukana korviin kantautuu alkuvoimaa uhkuva pauhu ja pian sen lähde paljastuu. Puut kätkevät taakseen kuohuvan kosken. Se voitelee mennessään kymmenet rantakivet ja jatkaa matkaansa kohti itäistä Suomenlahtea, jossa se viimein on kiireetön ja ääneti.
Rantakivellä seisova kalalokki uittaa nilkkojaan joen pyörteissä ja venyttelee samalla siipiään. Vilahtiko Langinkosken pärskeissä kala?

Kukkaloistoaan tarjoava Katariinan Meripuisto sai vuonna 2012 Vuoden Ympäristörakenne -palkinnon. Kukkien lisäksi puistoalueelta voi bongata myös pienen lammaskatraan! Juha Metso / Otavamedia

Pienpanimo Kotka Steam Brewery järjestää myös vierailuja. Juha Metso / Otavamedia

Keisari viihtyi

Keisarillinen kalastusmaja on valvonut Langinkosken kuohuja jo kauan. Se rakennettiin vuonna 1889 Keisari Aleksanteri III:n toivomuksesta. Keisariperhe viihtyi hyvin kalastusmajalla, jossa tiukkaa hovietikettiä ei tarvinnut noudattaa. Itse kalastusmaja on kymiläisten kirvesmiesten punahongasta rakentama.

”Keisari halusi myös kalastusoikeudet tuohon koskeen. Hänen aikanaan tästä pyydettiin lohta, siikaa ja nahkiaisia. Nykyään pyydetään lohta, meritaimenta ja nahkiaisia. Koski on perhokalastusaluetta, millään muulla ei saa enää nykyään kalastaa tässä koskessa”, kertoo museomestari ja opas Ari Vihreäluoto.

Keisarillinen kalastusmaja on mahtava ikkuna historiaan. Juha Metso / Otavamedia

Nykyään Keisarillinen kalastusmaja toimii museona. Sen mahtipontinen terassi vie sisälle näyttävään museotilaan, jossa keisariperhe ei kuitenkaan koskaan yöpynyt. Keisariperhe ei ehtinyt nauttia kauniista kesäpäivistä majassa kuin viitenä kesänä.

Kuudentena kesänä Aleksanteri kuoli munuaissairauteen 49-vuotiaana, eikä keisarinna saapunut Langinkoskelle enää miehensä poismenon jälkeen.

Kymijokeen kuuluvasta Langinkoskesta pyydetään nykyään meritaimenta, lohta ja nahkiaisia. Juha Metso / Otavamedia

Museokierrokselle

Meri- ja satamakaupunki Kotka on tullut tunnetuksi myös Akvaariotalo Maretariumista ja Meripäivistään, jolloin tuhannet vierailijat saapuvat nauttimaan kaupunkifestivaalin riehakkaasta tunnelmasta. Tapahtumia piisaa kesäisin myös Kotkan Kauppatorilla.

Torilla on hyvä tilaisuus maistaa possumunkkia eli kotkalaisittain possoa. Se on ohueen kuoreen tehty sokerimunkki, jonka sisällä on herkullista omenahilloa.

Perheen pienimmät viihtyvät mainiosti Maretariumissa, jossa näkee suomalaisia kaloja luonnonmukaisissa akvaarioissa. Juha Metso / Otavamedia

Merikeskus Vellamo on veneiden ystävän ykköskohde. Monipuolinen näyttely tarjoaa tosin jännittävää katsottavaa ihan maakravullekin. Juha Metso / Otavamedia

”Näitä on tehty Kotkassa 30-luvulta lähtien”, sanoo torilla Cafe Paussia pyörittävä Kati Kullberg ja levittää uunituoreet possot viuhkaksi käteensä.

Ja mitä olisikaan satamakaupunki ilman laivojaan? Kotkan Kantasatamassa sijaitseva Merikeskus Vellamo on ainutlaatuinen paikka seilata menneille vuosikymmenille. Se kattaa muun muassa Suomen merimuseon sekä Merivartiomuseon.

Lukuisat purjeveneet kurkottelevat kohti kattoa venehallissa, jonka lisäksi kierroksella voi tutustua vaikkapa merimiestatuointeihin. Traagisesta lähihistoriasta näyttelyssä muistuttaa syyskuussa 1994 uponneen M/S Estonian ruttuun mennyt pelastusrengas.

Kahvila Keisarinmajan Lea Savolainen suosittelee maistamaan kahvilan omaa herkullista pannukakkua. Juha Metso / Otavamedia

Korkealta näkee kauas

Santalahden uimarannalla näkyy joukko suppailijoita. Kouvolalainen Satu Paju on ollut viettämässä työpaikan tyky-päivää suppilaudan kanssa.

”Ihan mukavaa, ensimmäistä kertaa olin laudan päällä. Vesi oli kyllä kylmää”, Paju naurahti.

Satu Paju kokeili suppailua Santalahden uimarannalla. Uiminen ei koleana päivänä Pajua houkuttanut. Juha Metso / Otavamedia

Kotka tarjoaa nähtävää paitsi maalla ja merellä niin myös ilmassakin. Tai ainakin korkeuksissa. Viime kesänä vierailijoille avautunut Haukkavuoren näkötorni on valmistunut vuonna 1920 ja sen huippu kohoaa 72 metriin.

Sinne kipuaminen vaatii kestävyyttä, sillä rappusia todella riittää kapeassa tornissa.

Ponnistelu kuitenkin kannattaa, sillä näkymät ovat upeat, kirkkaalla säällä voi tarkkasilmäinen nähdä jopa Venäjän puolella sijaitsevan Suursaaren. Hulppeiden näkymien lisäksi näkötornissa voi ihastella erilaisia taideteoksia, joita löytyy monestakin eri kohdasta.

Parin euron sisäänpääsymaksun lisäksi näkötornin lippukioskista voi ostaa myös virvokkeita, jotka maistuvat korkealle kipuamisen jälkeen. Tornin kyljessä loistava plakaatti kertoo, että torni toimi tärkeässä tehtävässä vuosina 1939–1942. Lotat suorittivat silloin tornista käsin ilmavalvontaa.

Haukkavuoren näkötorni kurkottaa yli 70 metriin. Kapeat kierreportaat vievät ylös huipulle, josta näkyy hurjan kauas. Juha Metso / Otavamedia

Minun kaupunkini

Entinen merikapteeni Carl-Gustav Walldén toivoo Kotkan säilyttävän rosoisuutensa. Kaikkea ei kaupunkikuvassa pitäisi silotella.

”Kun katson Kotkan kehitystä, niin se rosoisuus yritetään peittää ylisliipatuilla puistoilla. Ne eivät istu tähän vanhaan genreen, siihen imagoon mikä Kotkalla on.”

Walldénin lempipaikkoja on tasan yksi, Ankkuri-talo, eli vanha rakennus, josta merimiehet huudettiin aikoinaan merille töihin.

”Olen vanhan liiton miehiä. Lähdin merille 50-luvun lopulla Ankkurista. Olen yrittänyt pitää merimiehien ja satamajätkien puolia.”

Juha Metso / Otavamedia