Vietä kesäyö leijuvassa teltassa – Teijon kansallispuiston luonto hurmaa matkailijan

Sisilisko vilahtaa jalan vierestä. On vaikea uskoa olevansa Etelä-Suomessa, Teijon kansallispuistossa. Suo käkkärämäntyineen tuo mieleen enemminkin Lapin maiseman.

Soilla on kilometrien pituisia tukevista parruista tehtyjä kulkureittejä. Sekä eläimet että ihmiset liikkuvat suolla huomattavasti helpommin pitkospuita pitkin. Parin kilometrin matkalla tulee vastaan yksi seurue. Ohittaminen kapeilla pitkospuilla onnistuu hyvällä yhteistyöllä.

Soiden lisäksi kansallispuistossa on jylhiä jääkauden jälkeisen Itämeren paljaiksi huuhtomia kalliomäkiä. Siellä täällä on pieniä reheviä lehtoja ja pulppuavia lähteitä.

Jääkausi on muokannut Teijon kansallispuistossa olevan Matildanjärven rantakallioita. Pekka Numminen

Riippukeinun rauhassa

Matildanjärven rannalla nuotiopaikalla Isla Parkkola ja Iiro Suomalainen lopettelevat retkilounastaan. Kaksi riippukeinua on viritetty läheisten puiden väliin. Päällä on sadekatos, ympärillä hyttysverkot.

”Pienen asettelun jälkeen keinussa nukkuu yönsä hyvin, etenkin kun on kymmenien kilometrien pyörämatka takana”, Suomalainen sanoo.

Isla Parkkola ja Iiro Suomalainen viettivät yönsä puiden väliin ripustamissaan riippukeinuissa. Pekka Numminen

Parkkola ja Suomalainen ovat tulleet pyörillä reilun 90 kilometrin matkan Turusta Teijon kansallispuistoon, jossa he viipyvät kaksi päivää. Pari laskeskelee retken olevan heille neljäs.

”Täällä on vain niin kaunista ja hiljaista. Mieli rauhoittuu vähitellen, kun ei voi tehdä muuta kuin olla ja ihailla luontoa.”

”Eilenkin kun satoi, vietimme monta tuntia riippukeinuissamme tekemättä yhtään mitään. Se on terveellistä vastapainoa arjelle”, Parkkola miettii.

Pitkospuilla pystyy kävelemään kuivin jaloin laajojen soiden yli. Pekka Numminen

Leijuvassa teltassa

Makaan lampaantaljalla puussa roikkuvassa teltassa. Hyttysverkon läpi näkee metsään ja järvelle. Muuten on hiljaista, mutta lintujen laulu on melkoisen kovaäänistä. Pystyyköhän tässä edes nukkumaan?

Ylös puihin kiinnitetyt teltat ovat uutuus Teijon kansallispuistossa.

”Erityisesti monille ulkomaalaisille vaalea kesäyö leijuvassa teltassa metsän keskellä on todellinen elämys. Joillekin se on osoittautunut jopa liian jännittäväksi ja he ovat illan edetessä kipittäneet kylälle hotelliimme nukkumaan”, kansallispuiston infoa pyörittävä Krista Gustafsson kertoo.

Mathildedalin ruukkikylässä on noin 100 ympärivuotista asukasta. Pekka Numminen

Matildanjärvellä on leijuvien telttojen lisäksi pari mökkiä, kota ja rantasauna.
Puistossa järjestetään liikunta- ja kulttuuritapahtumia sekä erilaisia ohjattuja retkiä ryhmille.

Gustafssonin mukaan opastetut aistikävelyt puistossa kasvattavat suosiotaan koko ajan.

”Pelkkä luonnon kuunteleminen, koskettaminen, haistaminen ja tietysti näkeminen voivat olla monelle nykyihmiselle elämys. Jotkut ovat jopa kokeneet pelottavana harjoituksen, jossa seistään muutama minuutti silmät kiinni ihan hiljaa keskellä metsää.”

Kansallispuistossa pesii paljon vesilintuja ja myös muun muassa metsoja, teeriä ja harmaapäätikkoja. Pekka Numminen

Trendikäs ruukkikylä

Parin kilometrin päässä luontokeskuksesta sijaitseva Mathildedal on tunnelmallinen ruukkikylä, jossa on muun muassa ravintoloita, puoteja ja erilaista majoitusta. Lähellä ovat myös Teijon ja Kirjakkalan kylät.

Matildankartanon pihalla leyhähtää vastaleivotun leivän tuoksu. Entiseen ruukin konttoriin ja johtajien asuntoon on toukokuussa avattu leipomo ja sen yhteyteen kahvilaravintola.

Kyläleipuri Elina Rantamäki ottaa siemennäkkileipiä uunista ja selittää samalla yrityksensä toimintafilosofiaa.

Elina Rantamäki ja Tuomo Holm ostivat tyhjäksi jääneen Matildan kartanon. Alakerrassa on leipomo ja kahvila, perhe asuu yläkerrassa. Pekka Numminen

”Haluamme leipomon ja kahvilan olevan jatketta kansallispuistolle. Puistossa reippailleet ja luonnosta voimaa saaneet ihmiset voivat nauttia lähituottajien raaka-aineista valmistettua ruokaa ja juomaa.”

Kun Teijon alue julistettiin kansallispuistoksi vuonna 2015, avajaisissa oli mukana tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hänen kunniakseen Rantamäki kehitti juureen leivotun Teijo-pullan. Se osoittautui niin suosituksi, että pulla on edelleen leipomon valikoimissa.

Ravintola on sisustettu kierrätyshuonekaluin ja sali jatkuu kauniilla ilmalla kartanon pihalle. Asiakkaat voivat tilata syömisensä ja juomisensa koriin, ottaa huovan ja mennä piknikille puutarhaan.

Vielä muutama vuosi sitten Rantamäki työskenteli Helsingissä mainostoimistossa ja hänen miehensä Tuomo Holm sosionomina lastensuojelussa.
Holm perusti muiden kyläläisten kanssa jokunen vuosi sitten kyläpanimon.

Kartanon kahvilassa on rauhallinen tunnelma, asiakkaat saavat istua niin pitkään kuin haluavat. Taustamusiikkia ei soiteta. Pekka Numminen

Salaattiannoksen brie-juusto tulee Somerolta. Pekka Numminen

Maisema kuin maalaus

Pitkospuut johdattavat Teerisaareen, jossa on leiripaikka. Laavulla naiskaksikko sytyttää nuotiota.

He kutsuvat ohikulkijat tulille. Naiset pohtivat jatkavatko vielä tänään matkaa, mutta päättävät jäädä tähän laavuun yöksi.

Rannalta avautuu maisema, joka voisi olla Eero Järnefeltin tai jonkun muun kultakauden taiteilijan taulusta. On vaikea uskoa, että ollaan pikkumatkan päässä ruuhka-Suomesta.

Matildajärven rannasta voi lähteä kanootti- tai soutuveneretkille. Pekka Numminen

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti