Vilna – Kaupunki täynnä tunnelmaa

Vilna, kaupunki kaunista katsottavaa

Gediminaksen linnakukkulalta näkee parilla silmäyksellä, millainen Vilna on. Joet kiemurtavat kaupungin halki ja jakavat sen osiin. Vehreys työntyy esiin talojen väleistä ja puistoista. Tylsät kerrostalot jäävät kauas laidalle, huomaamattomiin.

Vieressä levittyy sen sijaan kutsuvan näköinen keskusta torneineen, kupoleineen ja punatiilisine kattoineen.

”Nähdään tornilla”, huikkaavat vilnalaiset ja sopivat treffinsä kukkulan juurelle, katedraalin kellotornille – siitä kun on helppo kävellä tai pyöräillä joka paikkaan. Voi mennä kuljeskelemaan lähellä olevaan isoon, viihtyisään puistoon. Voi lähteä näyttävälle Gedimino-bulevardille shoppailemaan ja istuskelemaan ketjukahviloihin. Tai sitten voi suunnata vanhaankaupunkiin, kuten monet mieluiten tekevät.

Vanha Vilna on Unescon maailmanperintökohde ja Vilnan viehättävin paikka; maalattu pastellisävyin ja koristeltu pylväillä, patsailla ja ornamenteilla. Kaunista katseltavaa on paljon. Vanhoja kirkkoja on enemmän kuin jaksaa kiertää. Monesti ne on kuorrutettu barokin runsaudella.

Vanhankaupungin etelälaidalla on käytävä ihailemassa Aamunkoiton porttia, joka on muisto ympärysmuurista. Sen tornissa piileksii pieni kappeli, jonka aarteena on Madonna-aiheinen renessanssimaalaus.

Oma hieno kokonaisuutensa on 1500-luvulta juontuva yliopisto. Sokkeloisella kampusalueella on kartta tarpeen, muuten on vaikea suunnistaa sisäpihalta toiselle. Kartan avulla löytyvät myös freskot, jotka koristavat filologian laitoksen eteishallia ja tunnelmallista Littera-kirjakauppaa. Kellotornista avautuvat hienot näköalat.

Vilnassa on persoonallisia kahviloita. Teetupa-kahvila Skonis ir Kvapas on sisustettu vanhanaikaisesti ja kodikkaasti. Siellä on hyvä valikoima kakkuja ja teelaatuja. © Peppe Mancuso

Viipyilevää tunnelmaa Vilnassa

Parasta vanhassakaupungissa eivät kuitenkaan ole koreat puitteet, vaan tunnelma: se on sekä hidas ja viipyilevä että vireä, mutta selvästi rauhallisempi kuin muissa Baltian maiden pääkaupungeissa – turisteja on Vilnassa vielä huomattavasti vähemmän.

Lapset leikkivät hippaa suihkulähteen ympärillä, kujalla soittavat ja laulavat nuoret katumuusikot. Ihmiset kuljeskelevat siellä täällä. He poikkeilevat puoteihin ja putiikkeihin, joissa myydään paikallista ja kansainvälistä muotia, pellavatuotteita tai koruja ja asusteita, joita ei tule joka päivä vastaan. Kontrastia tuovat katukojut, joissa kaupataan maatuskoita sekä käsin neulottuja villasukkia ja myssyjä.

Kaikki mukavat paikat eivät suinkaan ole helposti löydettävissä. Ravintoloita ja kahviloita on pikkukujilla ja sisäpihoilla. Yhdellä pihalla on piilossa Vilnan viehkein vanhanajan teetupa-kahvila, Skonis ir Kvapas. Sen tilat on somistettu vanhoilla tauluilla ja tekstiileillä, teepannuilla ja kahvimyllyillä. Päähuoneen nurkassa on takka ja kirjahylly niteineen. Samalla kun syö kevyttä lounasta tai kakkupalaa, voi hetkeksi unohtaa, mitä vuotta eletään.

Ajantajun saa katoamaan myös Lokys-ravintolan vanhoissa goottilaisissa kellareissa. Paksuja kiviseiniä koristavat metsästysmuistot ja takorautaiset kyntteliköt. Oviaukoista mahtuakseen on kumarruttava, ja puukalusteet ovat niin raskaat, että niitä hädin tuskin jaksaa siirtää. Tarjolla on muun muassa viiriäistä, hirveä ja villisikaa. Ruuan päälle tarjotaan tujaukset hunajalla pehmennettyä yrttilikööriä.

Aamunkoiton portti on muisto vanhasta kaupunginmuurista. Sen päällä olevassa kappelissa säilytetään arvokasta Neitsyt Marian maalausta, jonka uskotaan tekevän ihmeitä.  © Peppe Mancuso

Vanhassakaupungissa on paljon kutsuvia puoteja ja putiikkeja. Tarjolla on sekä paikallista suunnittelua että kansainvälisiä merkkejä.© Peppe Mancuso

Vilnan boheemi rentous

”Teetä vai kahvia?” tiedustelee Edita Suchockyte˙, grafiikkaan erikoistunut taiteilija galleriassaan. Hän on tottunut piipahtajiin – Užupiksen ytimessä, pääaukion laidalla olevaan ateljee-myymälään on helppo poiketa.

Vaikka Vilna on täynnä boheemia ilmapiiriä, juuri täällä vanhankaupungin vierellä, joen toiselle puolella, sen aistii varmimmin. Vanha työläisten asuinalue on muuttunut taiteilijoiden kaupunginosaksi.

”Taidemaalareiden, kuvanveistäjien ja käsityöläisten gallerioita on ainakin parikymmentä. Mutta kaikkia ei ole kovin helppo huomata, ovet ovat usein kiinni”, Edita huomauttaa.

Helposti löydettäviä ovat pääkadun varrella sijaitseva Užupio Galerija, jossa on esillä korutaiteilijoiden töitä. Joentörmällä on taidehautomo Galera, vaihtoehtotaiteen keskus näyttelyineen.

Užupis on Vilnan omaperäisin ja rennoin kaupunginosa, jossa nukutaankin myöhään. Se on vaatimattomampaa ja ränsistyneempää seutua kuin vanhakaupunki. Osa sisäpihoista rehottaa villeinä. Rapistuneita maalipintoja peittävät maalaukset, graffitit ja töherrykset.

Alue julistautui itsenäiseksi tasavallaksi parikymmentä vuotta sitten. Sen itsenäisyyspäivä on aprillipäivä. Sillä on myös muun muassa oma lippu ja perustuslaki, jonka pykälät ovat nähtävillä laatoille kirjoitettuna Paupio-kadun varrella monilla kielillä, myös suomeksi.

”Täällä on mukava ilmapiiri ja ystävällisiä ihmisiä – he pitävät pieniä puoteja ja ravintoloita”, Edita kehuu. Liiketilat tulevat vastaan, kun jatkaa matkaa pääkatua ylöspäin.

Harhailun päälle voi istahtaa herkkuhetkelle nuorekkaaseen Thierry Kepykla -leipomokahvilaan. Tai mennä ruokailemaan sympaattiseen ja edulliseen Prie Angelo -ravintolaan, jota koristavat vanhat matkalaukut, posliininaiset ja enkelipatsaat. Vai pitäisikö sittenkin maistella olutta pienessä, suositussa Špunka-baarissa.

Edita Suchockyte˙n galleria-ateljee löytyy Užupiksen pääaukiolta. Boheemissa kaupunginosassa asuvat ja työskentelevät monet taiteilijat ja käsityöläiset.© Peppe Mancuso

Katedraalin aukio on Vilnan sydän ja monien tapahtumien pitopaikka. Paikalliset sopivat treffinsä kellotornin kupeeseen. © Peppe Mancuso