Puolan Wroclaw huokuu romantiikkaa, vaikka historiankin hurjat käänteet voi yhä kokea – Nappaa matkavinkit kaupunkilomaan!
Puolan lounaisosassa sijaitseva Wroclaw on kaunis ja romanttinen kaupunki vaikkapa pidennetyn viikonlopun lemmenlomalle. Se tarjoaa historiaa, legendoja ja erinomaisia kulinaristisia elämyksiä kätevästi kompaktissa paketissa.
Alkoholin omatoiminen nauttiminen julkisesti on kiellettyä sakon uhalla. Rapsut napsahtavat myös herkästi, jos kävelet punaisia valoja päin.
Rakastunut pari moiskauttaa toisilleen suukon puistonpenkillä. Olen Puolassa Wroclawin kaupungin ytimessä Ostrów Tumskin pikkuisella katedraalisaarella. Täällä sijaitsee punainen rakkauden penkki, jota vartioi kaksi tonttupatsasta.
Penkin tehtävä on rohkaista ihmisiä pysähtymään hetkeksi rakkaansa lähelle ja muistuttaa rakkauden merkityksestä. Selkänojaa pitkin kulkee nauha, jossa lukee Wroclove. Tätä sanaleikkiä paikalliset viljelevät mieluusti, sillä he pitävät Wroclawia romanttisena rakkauden kaupunkina.
Ja sitähän se onkin: suloisia ja vehreitä puistoja, hämyisiä ja tunnelmallisia kellariravintoloita ja pittoreskejä kujia.
Tumski-sillan ja Oder-joen varrella oleva aita tursuaa rakastavaisten kiinnittämiä lukkoja.
”Lukon kaksi avainta heitetään veteen ja kolmas säästetään siltä varalta, että suhde päättyy eroon”, kaupunkiopas Renata Kokosza kertoo.
Ja mikä parasta: jos kesken lemmenloman tulee eripuraa, lepyttely kukkasin on mahdollista mihin kellonaikaan tahansa. Vanhan kaupungin Rynek-aukion kukkatori on auki päivin öin.
Tuhansia tonttuja Wroclawin symboleina
Kaksi rakkauden tonttua ovat kuitenkin vain pieni osa kaupunkiin sijoitetuista sadoista pronssisista tonttupatsaista, jotka ovat Ala-Sleesian voivodikunnassa sijaitsevan Wroclawin symboleita. Arvio tonttupatsaiden määrästä vaihtelee neljästäsadasta tuhanteen.
Noin 20–30 senttisiä pronssisia tonttupatsaita löytyy erilaisissa tunnetiloissa ja puuhissa miltei joka kadunkulmasta. Niiden etsiminen turisti-infosta saatavien karttojen perusteella on erityisesti lasten suosiossa. Tonttujen bongausta varten on olemassa myös kännykkäsovellus Wroclaw Dwarfs.
Tonttupatsaat symboloivat kommunismin vastaista liikettä 1980-luvulla, kun ihmiset alkoivat protestoida rauhanomaisesti pukeutumalla hiippalakkeihin. Kommunistisen Puolan kansantasavallan tie tuli päätökseensä kesällä 1989 vaalien jälkeen, kun demokratia voitti.
Kommunismin ajan jäljet ovat silti vielä nähtävillä muun muassa Wroclawin vanhassa kauppahallissa. Bar Karmazyn -ravintolassa menneiden vuosien puutteesta ja vähävaraisuudesta muistuttavat varkauksien estämiseksi ruokapöytiin ruuvatut lautaset ja kettingein kiinnitetyt haarukat ja veitset sekä seinille suurennetut kuvat elintarvikkeiden säännöstelykorteista.
Myös kaupunkioppaana toimiva Renata muistaa ajan, vaikka oli tuolloin vasta pikkutyttö.
”Kaikesta oli pulaa, ja sain vain yhden suklaapatukan kuukaudessa. Viisivuotiaana jonotin kuuden tunnin ajan vessapaperia ja kannoin rullat kotiin narussa kaulani ympärillä. Vanhempani iloitsivat.”
Hurja historia – 70 prosenttia tuhoutui toisessa maailmansodassa
Wroclaw on 642 000 asukkaallaan Puolan neljänneksi suurin kaupunki. Oder-joen halkoma kaupunki koostuu 12 saaresta ja sadasta sillasta.
Wroclawia kutsutaan maan saksalaisimmaksi kaupungiksi, koska se muistuttaa goottilaiselta rakennustyyliltään paljon entistä isäntämaataan. Wroclaw kuului ensin Preussille ja sitten Saksalle toisen maailmansodan päättymiseen asti.
Historia on läsnä Wroclawin katukuvassa ja ihmisten puheissa. Noin 70 prosenttia kaupungista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Se näkyy yhä, sillä monet rakennukset ovat yhä restauroimatta.
Sodasta muistuttaa myös Wroclawin yliopistorakennuksen seinä, jossa on paljon luodinreikiä – tällä paikalla teloitettiin ihmisiä sodan aikana.
Juutalaisvainojen lisäksi natsit veivät pakkotyöleireilleen myös puolalaisia.
”Isoisäni vietiin nuorena saksalaisten työleirille viideksi vuodeksi. Hän nukkui yönsä hevosten kanssa oljilla, mutta piti itseään onnekkaana. Hän odotti kuolemaansa asti palkkaa työstään, muttei koskaan saanut sitä, Renata kertoo.
Laiskoja haamuja
Reisilihaksiani hapottaa, hengitys piiputtaa. Kipuan ylös 247 askelmaa päästäkseni ylös Noitien sillalle. Se on kapea silta, joka yhdistää Maria Magdaleenan kirkon kaksi kellotornia.
Tarinan mukaan kauan sitten vanhemmat telkesivät sinne Tekla-tyttärensä, joka oli turhamainen ja laiska. Rangaistuksena jatkuvasta hurvittelunhalustaan hän jäi sinne itkien lakaisemaan siltaa.
Lisäksi kerrotaan, että siltaa käytettiin keskiajalla noituuden selvittämiseksi. Kaiteita ei tuolloin ollut, ja jos nainen selvisi ylityksestä tippumatta, hänet julistettiin noidaksi ja poltettiin roviolla.
Puistattavista tarinoista huolimatta portaissa rehkiminen kannattaa, sillä näkymä 45 metrin korkeudesta on vaikuttava harmaallakin kelillä.
Legenda väittää myös, että sillalla voisi nähdä kotitöitä ja velvollisuuksiaan vältelleiden paheellisten nuorten naisten nyyhkiviä haamuja.
Heitä en havaitse, vain oveen eteen asettautuneen pulskan pulun, joka yrittää estää paluuni takaisin portaikkoon. Jätän silti paikallisten tavoin kolikon sillalla olevan noitapatsaan juurelle hyvän onnen toivossa.
Ilmaista taidetta
Noin kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta sijaitsevat Nadodrzen värikkäät takapihat on ainutlaatuinen nähtävyys.
Alueen muraalit syntyivät vuonna 2014, kun kahden kerrostaloyhtiön asukkaat kyllästyivät ankean lähiönsä ulkonäköön ja päättivät taiteilla talojen betoniseinille maalauksia.
Teoksissa on talossa asuvia tai siellä joskus eläneitä ihmisiä ja lemmikkejä, mutta myös kuvitteellisia ja historiallisia hahmoja. Osa maalauksista on asukkaiden tekemiä, osa ammattitaiteilijoiden teoksia.
”Asuinalue oli pitkään aliarvostettu, mutta nykyään täällä asuu opiskelijoita ja boheemeja taiteilijoita. Maalausprojektit myös lähensivät naapurustoa” Renata kertoo.
Pierogeja ja munkkeja
Lounaalla Stary Młyn -ravintolassa päädyn tarjoilijan suosituksesta tilaamaan sekoituksen sekä uunissa valmistettuja pieniä piiraita eli pierogeja sekä keittämällä kypsennettyjä pierogeja.
Täytteet vaihtelevat kanasta, juustosta ja herkkusienistä pinaattiin ja porsaanlihaan. Nämä puolalaisten perinneherkut muistuttavat mykyjä – ja ovat todella maukkaita.
Seitsemän kappaleen annos kahdella lisukkeella maksaa alle 12 euroa, ja nälkä pysyy poissa tunteja.
Puolaiset rakastavat myös rasvaisia ja makeita jälkiruokia, eritoten munkkeja. Dobra Pączkarnia -ketjun ruusunterälehden makuinen munkki on niin taivaallinen makuelämys, että unohdan olleeni vain hetki sitten ähkyssä edellisestä ateriasta. Sokerilla glaseerattu parin euron leivonnainen hujahtaa kitaani hetkessä.
Toimittaja osallistui Finnairin ja Visit Wroclawin järjestämälle lehdistömatkalle.
Lue myös: Kolme syytä valita matkakohteeksi Krakova – kaupunki täynnä historiaa
