Kun piru vie ajatuksesi, sulta ei enää kysellä. Vastaus on aina kippis!

Jaa kaverilleTilaa Seura

Mitä sen ihmisen mielessä liikkuu, joka päätyy ypökaksin avaruuteen alkoholin kanssa? Miksei se vaan lopeta? Miksei se tajua? Vittu miksei!? Mulla on tähän oma teoriani ja esittelen sen pääpiirteittäin, vaikka aiheesta voisinkin puhua viikon.

 

Varhaisalkoholismin aikaan, silloin kun juominen on vielä kivaa ja jalka taipuu säärestä, on ihmisellä sata ajatusta, joista noin muutama kymmenen kuuluu Viinanpirulle.
Ne Viinanpirun supatukset kuuluvat voimakkaimmin viikonloppuisin ja laittavat tanssimaan, vaikkei tarkoitus ollutkaan tänä lauantaina ottaa.
Silloin lupauksen rikkomisia raittiista viikonlopusta kutsutaan kevyesti extempore-känneiksi ja kännääminen on oikeastaan kivointa, mitä ihminen tuolloin tietää.

80 tervettä OMAA ajatusta auttaa kuitenkin pitämään elämässä vielä muitakin kiinnostuksenkohteita ja arki sujuu koulun, kookaupan ja kuntosalin muodostamassa Bermudan-kolmiossa suht kivuttomasti.
Mutta jo tällöin ajatus harhailee arkisinkin diskopalloissa ja päärynäsiiderissä, ja saatat vetää  ”sunnarit” vaikka aamulla on bilsankoe.

Siinä tutussa lämpimässä kapakantuoksussa, minkä ilma on täyttynyt lupauksista ja muki alkoholijuomista, on jotain niin vastustamatonta, ettet kykene sitä selittämään. Tällöin jo tajuat, että sussa on jotain erilaista, muttet ajattele sitä sen enempää.

Saat bilsakurssista vitosen ja se kaverisi, joka on mielestäsi aivan daiju, seiskapuolen.
Sua vituttaa ja sanot, että olet aina vihannutkin bilsaa.

Saikut lisääntyy ja laskut erääntyy

 

Sitten kun siirrytään siihen KESKIVAIHEEN ALKOHOLISMIIN on viinanpiru vienyt sulta jo yli puolet ajatuksista. Sillä on osake-enemmistö yhtiöstä nimeltä sinä.

Tässä vaiheessa ihminen on usein jo aikuinen ja hankkinut itselleen puitteet sekä perheen, mitkä voi sitten juoda kurkusta kun muuta ei ole enää tarjolla.

Keskivaiheessa pystyt siis jotakuinkin joissain tilanteissa vielä järjellä (eli omilla ajatuksilla) vastustamaan viinaa, mutta silti huomaat syöväsi sisua aamupalavereissa tai olevasi jo valmiiksi kännissä saapuessasi ystävän illanistujaisiin.

Opit mahtavaksi selittelijäksi ja kun tarvit valheen, on pirulla se heti valmiina povarissa. Joku muu liidaa elämääsi, etkä huomaa sitä itse.
Tässä kohtaa myös ystäväporukkasi on muovaantunut kosteammaksi ja riidat perheen kanssa suuremmiksi. Saikut lisääntyy ja laskut erääntyy.
Mutta pirulla on paljon ajatuksia, mitkä lohduttaa. Kukaan tai mikään ei ole niin mahtava lohduttaja kuin Viinanpiru.
Mikään ei ole sinun väärinkohdellun rakkaan pienen lapsen syy
 se sanoo samalla kun promillet silittää päätäsi.

Tähän keskivaiheeseen kuuluu myös alinomainen kulissien restaurointityö, mutta viiniä ostetaan vielä pulloissa. Työpaikalla saattaa tulla sanomista, mutta piru keksii aina parhaat valheet varjellakseen lastaan, alkoholismia.

Tässä vaiheessa olet vielä kiinnostunut Zalandosta ja liikunnasta, mutta vaatteiden ostaminen ja kuntosalijäsenyyden maksaminen alkaa vääjäämättä jäädä pubissa vietettyjen kosteiden iltojen jalkoihin.

Nyt myös valehdellaan eniten. Kaikille ja kaikesta, eikä sitä edes itse huomaa.

Tämä vaihe vie nopeasti kohti loppuvaihetta.

 

Viinanpiru päättää puolestasi kaiken

 

Ja sitten on se viimeinen vaihe. MYÖHÄISALKOHOLISMI. Tämä on se hetki, minne piru on sinut saatellut kädestä pitäen ja samalla syönyt yhtä lukuunottamatta kaikki omat ajatuksesi. Järkesi. Moraalisi. Mielenterveytesi.
Suhde on 99/1 Viinanpirulle.

Enää et kuule mitä SINULLE puhutaan, etkä enää kykene itse edes vastaamaan. Piru on aina äänessä. Silloinkin kun olet hetken juomatta.

Myöhäisvaiheessa on mennyt miltei kaikki. On tullut ratteja ja mahdollisesti muita rikoksia, röökinpoltto on siirtynyt sisälle, pullot vaihtuneet tonkkiin ja tonkat menneet piiloon. Juot useimmiten yksin.

Tili on yhtä tyhjä kuin tulevaisuus ja sinulta on viety kaikki muut kiinnostuksen kohteet elämästä. Näytät pullonpalautusautomaatilta ja itket nykyään herätessä, koska et muista nukkumaanmenoista enää mitään.
Ylilyönnit ovat älyttömiä, muttei kukaan tiedä niistä, koska kaikki tapahtuu salassa.

Vanhoille ystäville kerrot rauhoittuneesi, kun et enää keskivaiheen tavoin rieku julkisilla paikoilla ”juhlimassa”. Olet kuin avaruudessa ypökaksin pullosi kanssa ja päihde on ainoa ihmissuhteesi.

Zalandolta ei tilata enää mitään, sillä häpeä on ainoa puku, mikä mahtuu yllesi.
Kaikki on mennyt, paitsi työpaikka. Siitä useimmat juopot luopuvat vasta henkensä jälkeen.

Niin ja onhan vielä se yksi oma ajatus. Tänään en juo.  Juoppo kuulee sen usein ekana aamuisin. Se ajatus ehtii olla päässä muutamia kymmeniä minuutteja, joillain enää sekunteja, kunnes 99 Viinanpirun lausetta syö sen ahnaasti alleen ja olet taas Alkossa.
(huomatuksena; tähän väliin kannattaa koittaa iskeä, jos haluaa juopon hoitoon!) 

 

Ymmärrys on ensin juotava

 

Kolmosvaihe on kamala, mutta pakollinen. Ilman sitä vaihetta juoppo ei pysty siirtymään eteenpäin. Ja eteenpäin siirtyminen tarkoittaa joko kuolemaa, laitosta tai vankilaa. Tai sitten laitoksesta saatua raittiutta. Mutta taaksepäin ei enää pääsee.

Ja jos käy yhtä onnekkaasti kuin minulle kävi,  pääsee laitokseen ja saa sieltä ensialkuun juomattomuuden. Viinanpiru palautaa hoidon aikana pari tänään en juo- ajatusta lisää ja niiden avulla selviät alun. Se ei ole mukavaa aikaa, mutta sekin on pakollista aikaa.

Hipihiljaa vertaistuen, vertaistuen ja vertaistuen avulla sun aivosi alkaa samaan lisää terveitä ajatuksia ja viinanpirun ääni vaimentua.
Lähdet matkalle itseesi ja alat etsiä vastausta kysymykseen; kuka minä olen?

Kipeistä kohtaamisista menneisyyden kanssa ja omaan syyllisyyteen kasvamisesta alkaakin muodostua jotain uutta, eheämpää, mitä ihmiset sitten kutsuvat raittiudeksi.
Se on tila, missä pirun ääni ei enää huutele ja silloinkin kun se huutelee, sille oppii nauramaan. Pääasia on, että sen tunnistaa.

Mutta odottakaapa vain! Jos raittiiden ajatusten haku vertaisryhmistä tai muista lähteistä häiriintyy, alkaa häiriintymään taas myös oma pää.
Piru alkaa ajatus kerrallaan vallata sua takaisin ja puhuu niin uskottavasti bullshittiä,  että lumi on punaista, jos se niin sanoo.

Ensin se laittaa kaikki muut asiat tärkeämmiksi kuin raittiuden ja härnää sua ongelmilla, mitä ei todellisuudessa edes ole olemassa. On vain elämää, mikä ei mene aina miten me halutaan.

Sitten se huitoo sua huonoon itsetuntoon ja saa taas vihaiseksi. Kohta muut naiset muuttuu huoriksi, addiktiystävät subunarkeiksi eikä mikään tunnu miltään. Ehdotuksista hoitaa itseään suututaan silmittömästi.
Vikaa alkaa löytyä ulkopuolelta ja etsit yhtäläisyyksien sijaan eroja itsesi sekä muiden juoppojen välillä.

Et vaan voi vastustaa sen pirun ajatuksia, koska omasi ovat huomaamattasi taas vähentyneet.
Alat elämään kuten aina ennenkin ja valut menneesseen.
Vanhat toimintavat palaavat hiljalleen.
Ensin alkaa epärehellisyys.
Sitten nöyryys muuttuu ylpeydeksi, rakkaus välinpitämättömyydeksi ja viha palaa sydämeen.  Ja kohta taas juodaan, kuka milläkin meriselityksellä.

Eräs ystäväni, joka aikoinaan yritti raitistua kanssani samaa matkaa, sanoi lopettaneensa heimoneuvostossa käymisen, koska me raittiit puhumme kuulemma siellä niin rumasti päihteistä…  ”Kama on lopunkaiken tuonut mulle paljon hyvää elämään!” se tokaisi ja muutti jätesäkkipimeään kämppään piripussinsa kanssa.

Tiesin, ettei tuo lause tullut Ninan suusta. Äänessä oli Ninan Piru, joka oli saanut tämän älykkään nuoren naisen taas uskomaan, että käyttäminen kannattaa.
Arvatenkin, Ninalle kuuluu tänään todella huonoa.

Ja tähän mä en halua. Ninaksi Ninan jätesäkkielämään. Siksi on saamarin tärkeää häätää se helvetin ääni härkkimästä päästä, ettei siihen ala uskomaan.
Ja siihen paras apu on muut souperit juopot ja addiktit. Aamen.

 

Tämä oli mun pikatotuus alkoholismistani. Kiitos kun kuuntelitte <3

 

Miss Maailmanloppu

 

LOPPU. 

X