Koiranäyttely teki Armista Evan

Jaa kaverilleTilaa Seura

Missikisat. Ne on nyt koettu. Armi osallistui Turun kansainväliseen koiranäyttelyyn viime viikonloppuna.

Vakavaksi pistää. Matkalla näyttelyyn. © Sanna Puhto/Otavamedia

Vaikka Armin nimi on peritty maailmankaikkeuden kauneimmalta, Armi Kuuselalta, tämä missikisakokemus ei enteile samanmoista uraa meidän Armille.

Koiranäyttelyissä käyminen ei ole sitä mitä olen ajatellut harrastaa koiran kanssa. Mutta kun kasvattaja toivoo, että jokainen hänen kennelinsä pennuista käy ainakin kerran virallisessa näyttelyssä, jotta sen ominaisuudet rekisteröidään, olen tietenkin halukas täyttämään toiveen.

Ajattelin sen täyttyvän kauniisti Turun näyttelyssä.

Vähänpä tiesin.

Turun koiranäyttely oli erityisen houkutteleva siksi, että itse vältyin vaikeimmasta roolista eli koiran esittämisestä kehässä.

Häkissä on kivaa! © Sanna Puhto/Otavamedia

Kasvattaja Anu Brunila-Kovanen oli lupautunut olemaan handleri.

Aikaisin sunnuntaiaamuna pakkaudumme koko joukko Anun autoon, sillä mukaan tuli myös Armin paras kaveri Maya ja sen omistaja Tuula Sipinen.

En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä tämä oli ensimmäinen koiranäyttelyni. Armille tämä oli toinen kerta. Se oli viiden kuukauden ikäisenä pentunäyttelyssä Anun ja Tuulan kanssa, kun itse podin flunssaa kotona.

Tuosta näyttelystä Armi toi kotiin kunniapalkintoruusukkeen – ja söi sen heti, kun silmä vältti. Sain liimailtua ruusukkeen jotenkuten kasaan, ja kyllä kannatti. Se nimittäin saattaa jäädä viimeiseksi.

Suureksi yllätyksekseni Armi oli Turun messukeskuksen koiravilinässä kuin kotonaan.

Yhteiskehässä kaikki on vielä hyvin. © Sanna Puhto/Otavamedia

Se ei ryntäillyt, hyppinyt tai haukkunut, vaan oli sivistyneesti innoissaan. Kuin konkari. Se myös viihtyi hyvin häkissä, jonka Anu oli ottanut sille mukaan, vaikka ei ollut koskaan aiemmin häkissä ollutkaan.

En usko ymmärtäneeni kovinkaan paljon siitä, mitä ympärilläni tapahtui. Poimin vain asioita, jotka tunnistin muista yhteyksistä.

Kentän laidoilla tunnelma nimittäin oli kuin juniorifutiskisoissa. Täälläkin osa vanhemmista oli tapaamassa tuttuja, osa panettelemassa vastustaja. Osa jännitti omansa puolesta niin, että ei voinut katsoa sen suoritusta kehässä. Ja kaiken päälle täälläkin syötiin grillimakkaraa.

Kunnon missikisahengessä vastaan käveli myös henkeäsalpaavia trimmauksia ja kampauksia. Ihmiset olivat panostaneet yllättävän vähän omaan näyttävyyteensä. Olen kuullut, että rajan takana Venäjällä on toisin: siellä lakka suihkuaa, glitter kimaltaa ja puuteri pöllyää. Koiratkin kiillotetaan säämiskällä.

Olisi ehkä pitänyt arvata, että Armin murrosikä voi vaikuttaa sen suoritukseen kehässä.

Tuomarin on turha houkutella nakilla. © Sanna Puhto/Otavamedia

Se vaikutti. Paljon.

Alku sujui hyvin: Armi askelsi yhteiskehässä Anun kuljettamana kauniisti muiden juniorien kanssa.

Mutta kun se meni yksin kehään, ja mukava ruotsalaistuomari Johan Andersson tutki ensitöikseen sen hampaat, Armi löi liinat kiinni. Se loukkaantui moisesta kajoamisesta ja sanoutui irti yhteistyöstä.

Armi alkoi istuskella kehässä. Anu teki kaikkensa saadakseen sen liikkeelle nakinpaloilla, mutta Armi ei heltynyt. Se kävi makuulle.

Myös tuomari yritti houkutella Armia luokseen nakkien avulla. Ei auttanut. Kun tuomari käveli itse tuomaan nakkeja Armille, se nousi istumaan, söi herkut – ja kävi taas makuulle.

Okei, voin syödä sen nakin. Mutta muuta en tee. © Sanna Puhto/Otavamedia

Kilpailevan kandidaatin tukijoukot antoivat Anulle kehään lelun, jolla saisi Armin liikkeelle. Ei auttanut.

Tuomio: EVA. Ei voida arvostella.

Tuomari oli kuitenkin ystävällinen ja kirjotti sanallisen palautteen. Siinä kehutaan päätä, luustoa, niskaa, turkkia, linjauksia. Siinä sanotaan myös näin: ”Osoittaa rodulle hyvin epätyypillistä temperamenttia.” ”Harjoittelua puuttuu.” ”Osoittaa selvästi, että kokee tilanteen epämiellyttävänä.”

Kehän jälkeen moni tuli kannustamaan Anua, joka oli tehnyt kaikkensa omapäisen murkku-Armin kanssa ja minua, joka omistan prinsessan.

Tuomio © Sanna Puhto/Otavamedia

”Tuon käytöksen saa helposti karsittua”, he sanoivat.

Tottakai saa. Nyt oli vain huono hetki Armin kehityshistoriassa. Se oli juuri edellisenä päivänä keksinyt voivansa käydä makuulle, jos homma ei miellytä. Se oli tuolloin pahoittanut mielensä, kun oli aika lopettaa leikit Maya-ystävän kanssa.

Salaa olen ylpeä omapäisestä tytöstäni. Se on sosiaalisesti taitava muiden koirien kanssa. Tämä näyttelyhomma ja varsinkin kehässä oleminen oli ihmisten juttuja, joka meni yli sen ymmärryksen. Armi laittoi selkeät rajat ihmisille.

Kahden lapsen murrosiästä selvinneenä tiedän, että pian tulee taas aika, kun yhteistyö alkaa maistua ja murkkuprinsessa poistuu taka-alalle.

Silloin kokeilemme uudestaan näyttelyssä käymistä. Olisi kiva saada kotiinviemisiksi jokin muu kirjainyhdistelmä kuin EVA.

X