Teksti:
Jukka Vuorio

Olettekin varmaan huomanneet, että Suomi on keskustalainen ja perussuomalainen?

Mutta kuten yleisesti tunnutaan luulevan, Suomesta ei tullut yhtäkkiä viime sunnuntaina keskustalainen ja perussuomalainen, vaan se on ollut sitä koko ajan.

Vietin vaaliviikonloppua Pohjanmaalla. Turkistarhat täplittivät pellonreunoja, vaalimainokset oli kiinnitetty traktorien perävaunuihin ja ladonseiniin ja pesäpallostadioneita näkyi enemmän kuin jääkiekkokaukaloita. Ja nyt vaalien jälkeen pesäpallo onkin hieno vertauskuva tilanteeseen. Suomi on keskustavetoinen, ja pesis on maalaisten suosikkipeli.

Suomi on kuin pesäpallojoukkue, jossa myös Helsingin täytyy pystyä pelaamaan. Nyt pelataan pesistä, ja kaikkien on pakko osallistua, halusivat tai eivät. Kukaan ei voi seistä tumput suorina kentän laidalla, tai mikä vielä pahempaa, kotipesässä.

Samaa palloa on lyötävä ja koppeja otettava. Nyt isot pesismailat käteen joka ukolle ja akalle.

Ja katso, juuri sitä kaikki puolueet ovat luvanneet tehdä. Jos eivät nyt aivan kunnareita niin juoksuja kuitenkin. Juoksuilla tarkoitetaan työpaikkoja, joista jokainen puolue hoki loputtomasti koko vaalikevään. Koska kaikilla on sama tavoite, voinemme huokaista helpotuksesta. Nyt sitä tulee. Työtä.

Keskustalaisuus on Suomen suosituin ja perussuomalaisuus toiseksi suosituin poliittinen suuntaus.

Helsingissä keskustan kannatus oli kuitenkin vain 7,2 prosenttia, vasta kuudenneksi eniten. Perussuomalaiset oli neljänneksi suosituin 11,1 prosentin kannatuksellaan. Etenkin keskustan tilanne kertoo varmaan monesta asiasta, mutta ennen kaikkea siitä, että Helsingin ja muun Suomen välisen todellisuuden rajapinta rakoilee pahemman kerran.

Helsinkiläiset siis karsastavat keskustaa ja persuja, mutta rakastavat vihreitä. Vihreiden kannatus oli Helsingissä 18,8 prosenttia, ja puolue otti koko maan laajuisesti kovan vaalivoiton, kun kansanedustajapaikat lisääntyivät viidellä. Kuitenkin voidaan sanoa, että Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Tamperetta lukuun ottamatta vihreiden kannatus on aika pientä.

Vihreiden ydinbrändi pyörii edelleen luonnonsuojelun ympärillä. Siksi on vähintään erikoista, että luonto tuntuu kiinnostavan eniten suurissa kaupungeissa ja vähiten maaseudulla, siis luonnon keskellä.

Niin ja yksi juttu vielä. Teuvo Hakkarainen. Voi jumankauta mikä äijä. Aivan epätodellinen meininki.

Hakkarainen on ensimmäisen kansanedustajakautensa aikana ehtinyt esimerkiksi ryyppäämään moottoripyöräjengiläisten ja prostituoitujen kanssa, puhumaan ”neekeriukoista”, ehdottamaan homojen, lesbojen ja somaleiden sijoittamista Ahvenanmaalle, ajelemaan kotiseudullaan tuntuvaa ylinopeutta tutkaan, heilastelemaan alaikäisen tytön kanssa ja silminnäkijälausuntojen mukaan sammumaan ympäri Suomea – vaikka on samaan aikaan väittänyt olevansa absolutisti. Ylen vaaligallerian videohaastattelussa Hakkarainen kykeni antamaan vain ympäripyöreitä vastauksia.

Vaalipäivän lähestyessä moni varmaan ajatteli, että nyt tuli sahurille lähtö Arkadianmäeltä.

Se oli harhaluulo.

Teuvo Hakkarainen ei pelkästään uusinut paikkaansa, vaan kasvatti äänimääräänsä 3 371 äänestä 5 544 ääneen. Voidaan siis sanoa, että Teuvo Hakkaraisella on uniikki mutta kova, toimiva ja myyvä henkilöbrändi. Kansa eli Hakkaraisen äänestäjät ovat olleet tyytyväisiä edustajansa edesottamuksiin.

Eli kun pesäpallotermein ryhdytään Suomea pelastamaan, niin Teuvo Hakkaraiselle vaan pesismaila käteen, kun pesät ovat täynnä?

X