Vihaton lokakuu ja tuottavuusmoikka

Oletteko muuten huomanneet, että on jälleen lokakuu ja monet kanssaihmiset ovat ryhtyneet viettämään lihatonta lokakuuta?

Se on kuukausi ja kampanja, jolla pyritään herättämään keskustelua eläinten tehotuotannosta, eläinten oloista tuotantokoneistossa ja ylipäätään oletetusta oikeutuksestamme tappaa ja syödä eläimiä.

Hienoa. Se on aihe, josta tuleekin edelleen keskustella. On nimittäin ristiriitaista, että kovinkaan moni ei olisi valmis itse omin kätösin tappamaan sikaa, mutta on kuitenkin valmis syömään jonkun muun tappamaa sikaa.

Mutta. Tänä syksynä, pitkällisen kehityksen tuloksena, Suomessa on päädytty tilanteeseen, jossa yhteiskunnallinen keskustelu on muuttunut huutamiseksi, maailma mustavalkoiseksi ja vihapuheet vihateoiksi.

Nyt ei mene päivääkään, ettei joku olisi valmis halventamaan Suomen jääkiekkohistoriaa yhdistelemällä alkuperäisiä kultaleijonia rasismiin, lähettelemään netissä anonyymeja tappouhkauksia tai jopa heittelemään kiviä tai polttopulloja vastustaakseen jotakin, lähinnä ehkä omaa pahaa oloaan.

Kamalasti vastustetaan kaikkea.

Turvapaikanhakijat, maahanmuutto, maahanmuuton vastustaminen, maahanmuuton vastustamisen vastustaminen ja maahanmuuton hyväksyjien vastustaminen hiertävät ihmisten mieliä. Kansalaiset vastustavat hallitusta, ja totta puhuen kyllä välillä tuntuu hallituskin vastustavan kansalaisia.

Nyt jos koskaan tarvitaan vihatonta lokakuuta. Hashtagia #vihatonlokakuu käytettiin Twitterissä 2013 ja 2014, mutta nyt se näyttäisi hävinneen käytöstä kokonaan. On todellakin aika herättää se henkiin.

Torstaiaamuna en ehtinyt edes avata nettiä pöyristyäkseni kaikesta vihapuheesta ja pahan olon huutamisesta, kun jo työmatkalla aikaisin aamulla vieressäni ihmiset huusivat toisilleen. Jalankulkijalle ja autoilijalle oli syntynyt kovaa sanaharkkaa siitä, kuka tässä nyt saa mennä ensin ja kuka puolestaan on uskomaton idiootti.

Mutta jo hetken päästä pääsin tästä tapauksesta syntyneestä orastavasta ahdistuksesta eroon, kun asioin aamukahviostoksilla. Postitalon World Kitchenin henkilökunta palveli niin hyväntuulisesti ja kivasti smalltalkkasi siitä miten kiva aamulla on juoda kahvia, että kyllä tuli hyvä mieli koko aamupäiväksi.

Ja siitä innostuinkin töihin päästyäni toivottamaan työtovereilleni en pelkästään hyvää huomenta, vaan oikein, oikein hyvää huomenta! Nyt ajatellaan positiivisesti, koko ajan ja kaikesta.

Muutin ihan muutama päivä sitten Töölöön. Koska pyrin nyt ajattelemaan kaikesta positiivisesti, myös hallituksesta, otin oppia pääministeri Juha Sipilästä ja tein uudessa naapurustossani tuottavuusmoikan. Eli kiersin läpi naapuruston yrityksiä, juttelin yrittäjien kanssa, tein pieniä ostoksia ja kerroin, että täällä lähistöllä sitä nyt asutaan ja täytyy tulla toistekin. Tuli hyvä mieli.

Ja hyvää mieltä tulee olemaan täynnä tämä koko kuukausi. Pieniä ystävällisiä tekoja. Yhtä tuottavuusmoikkaa ja vihatonta lokakuuta.