Suomen vanhusten asiat nyt hemmetinmoisessa nousussa
Kas, vanhuksille ilmaantuu nyt roimasti puolustajia.
Päädyin jokin aika sitten lukemaan keskustelunpätkää Facebookissa. Eräs nainen oli kuukausi lemmikkinsä menehtymisen jälkeen vielä syvästi suruissaan ja valitteli kirjoituksessa kaipuutaan.
Kommenttiketjussa naisen Facebook-kaveri ihmetteli, että ”miksi itket jonkun rotan perään, kun ihmisiäkin kuolee”.
Tämä kommentaattorin pahan olon purkaus tietenkin aiheutti tuohtumusta paitsi lemmikin menettäneessä naisessa, myös monessa keskustelun seuraajassa.
Ilkeä, mustan sapen ja empatiakyvyttömyyden värjäämä viesti on kuitenkin paraatiesimerkki siitä mentaliteetista, joka tuntuu nyt vallitsevan netissä. Ja, ikävä kyllä, nykyään monesti jo netin ulkopuolellakin. Jos joku suree kuollutta eläintä, hänellä ei ole todellisuudentajua. Arvot ovat kovat.
Mitään ei saa surra eikä ketään auttaa. Jokainen vastatkoon itsestään, tai korkeintaan perheestään. Ja jos joku muu on pulassa, se on hänen oma vikansa. Ja jos hänellä on älypuhelin tai röökiaski tai rahaa bussilippuun, hänellä ei voi oikeasti mennä huonosti.
Ja jos jossakin lehtijutussa kerrotaan henkilöstä, jolla on vaikeaa, kommenttiketju täyttyy huuteluista, joiden mukaan kyseisellä henkilöllä menee oikeastaan hyvin, mutta nettikommentaattorilla vielä paljon huonommin. Miksi hänestä ei ole tehty juttua?
Eläinaktivistit saavat usein kuulla samaa kuin lemmikkinsä menettänyt nainen. Ensin sanotaan, että menisit töihin, ja heti sen jälkeen kysytään, miksi tehdä työtä eläinten hyväksi, kun vanhukset/lapset/työttömät/asunnottomat ovat huonossa asemassa.
Ja sama koskee oikeastaan kaikkea vapaaehtoistyötä ja auttamista: miksi auttaa ketään, kun aina on joku, jolla menee huonommin? Moni kommentaattori tuntuu ajattelevan, että kun kaikkia ei voi auttaa, on ikään kuin tasapuolisempaa olla auttamatta ketään.
Kun Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, ihmiset ympäri Suomea ryhtyvät osoittamaan suurta huolta suomalaisten vanhuksien hyvinvoinnista. Nyt ei kyllä pysty auttamaan ulkomaalaisia, kun on nämä suomalaiset vanhukset.
Se on tavallaan hienoa, vanhuksista tulisikin ehdottomasti pitää nykyistä parempaa huolta. Mutta toistaiseksi en ole ymmärtänyt, kuinka turvapaikanhakijoista huolehtiminen on pois vanhuksien oikeuksista tai jokapäiväisestä leivästä. Ja miksi nämä nyt äkisti vanhuksista huolestuneet eivät aiemmin, vaikka kaksi vuotta sitten, äkänneet, että senioreiden oloja tulisi roimasti kehittää?
En tiedä kuinka moni nettihuutelijoista on itse ryhtynyt vapaaehtoistyöhön esimerkiksi vanhusten olojen parantamiseksi, mutta jos edes joka kymmenes on, niin silloin Suomen vanhusten asiat ovat nyt hemmetinmoisessa nousussa.