VR lopetti junavuoron – isoäitini elämä suistui raiteiltaan

Jaa kaverilleTilaa Seura

Isoäitini asuu Ruotsissa. Hän on maahanmuuttaja, mistä kirjoitinkin näille sivuille viime keväänä. Hän on maahanmuuttaja, mutta äitini tai minä emme ole maahanmuuttajataustaisia. Omituista, eikö vain?

No, kuitenkin, isoäitini saapuu kerran tai kaksi vuodessa vierailulle äitini luo Saloon. Ensin kuljetaan laivalla, aina samaa laivayhtiötä käyttäen, ja sitten aina junalla Turusta Saloon. Junalla on päässyt vuosikausien ellei peräti vuosikymmenten ajan kivasti ja kätevästi Turun satamasta Saloon ja toisin päin. Ei ole tarvinnut vaihtaa junaa eikä odotella liikoja laivaterminaalissa. Se on ollut hyvä, sillä mummoni ei todellakaan pidä muutoksista.

Mutta siitä huolimatta kaikki on nyt muuttunut. VR on ottanut ja muuttanut junavuoroja siten, että Salosta Turun satamaan matkustava joutuu vaihtamaan Turussa Tampereelta tulevaan junaan ja vielä odottamaan terminaalissa kaksi tuntia. Kun isoäitini kuuli tästä, oli kuin hänen elämänsä olisi pieneksi hetkeksi suistunut raiteiltaan.

No, mummolleni tosin ehdotettiin kulkuvälineeksi myös bussia, jota käyttämällä odotusaikaa olisi ollut alle tunti, mutta se ei käynyt, koska hän on aina ennenkin kulkenut junalla. Samasta syystä myöskään tarjottu kyyti henkilöautolla ei käynyt.

Kun jotain on tehnyt jollakin tietyllä tavalla vuosien ajan, ei sitä noin vain sopeuduta muutokseen, vaan ensin pullikoidaan vastaan. En minäkään aluksi oikein hyväksynyt sitä, että puhelimella aletaan ottaa valokuvia. Muutosvastarinta on luonnollista.

Bussi ja auto eivät siis tulleet kysymykseen.

Sen sijaan kysymykseen tuli R-kioskin myyjälle huutaminen. Niin, R-kioskin, sillä Salon asemalla ei enää laisinkaan ole lipunmyyntihenkilökuntaa jolle huutaa. Mutta koska junalippuja saa Salon torinlaidassa olevalta R-kioskilta oikealta ihmiseltä, mummoni purki pettymystään VR:n toimintaan siellä.

Noin 85-vuotias isoäitini oli erityisen sydämistynyt.

”Hävytöntä! Tämä on hävytöntä”, hän huusi. Perään pääsi vielä muutama ruotsinkielinen kirosana, joita en tässä nyt toista.

R-kioskin myyjä yritti hädissään tyrkyttää paperilappua, jossa oli puhelinnumero VR:lle. Että sinne kannattaisi valittaa, ei hänelle, ihmiselle joka ei R-kioskin myyjänä voinut kovinkaan paljon juna-aikataulujen muutoksille.

Juna-aikataulujen muutoksille voivat jotakin VR ja ehkä liikenneministeri, mutta kummaltakin on erittäin vaikea saada henkilökohtaista palvelua. Ja vaikka VR:ltäkin onnistuisi jossain saamaan henkilökohtaista palvelua, ei se asiakaspalvelijakaan niille aikataulumuutoksille mitään voi. Myyjälle huutaminen ei siis ole viisasta missään olosuhteissa.

Isoäitiäni ei myyjän ojentama paperilappu kiinnostanut. Isoäiti otti junalippunsa, matkusti loukkaantuneena Turkuun, vaihtoi Tampereelta tulevaan junaan ja odotti kaksi tuntia terminaalissa. Hän pääsi laivaan ja hyttiinsä ja takaisin nykyiseen kotimaahansa Ruotsiin. Nyt kaikki on tietääkseni jälleen hyvin. Ruotsissa on tietääkseni aina kaikki hyvin.

Mutta minä ymmärrän isoäitiäni hyvin. Ennen oli kunnollista, enää ei ole kunnollista. Ennen junalippuja ostettiin juna-asemilta, nyt junalippuja ostetaan R-kioskeilta ja netistä.

Netistä, jävla fit, isoäitini ei koskaan ole ollut netissä, mutta hyvin on pärjännyt. Tähän asti.

Isoäitini on elänyt maailmassa, jossa juuri mikään ei koskaan muutu, tai jos muuttuu, niin aika hemmetin hitaasti. Nykyään sen sijaan kaikki muuttuu koko ajan.

Voin vain kuvitella, kuinka ahdistunut itse olen 85-vuotiaana.

X