(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Vuorio

Siinä se sitten taas oli.

Jälleen yksi liigakausi päättyi Ilveksen osalta ennenaikaisesti, kun torstaina 10.3. klo 20.45 Hakametsän summeri soi ottelun päättymisen merkiksi. Pudotuspelit jäivät kaukaiseksi haaveeksi.

Ei tässä toki mitään uutta ole. Olen tottunut siihen, ettei kannattamani joukkue ikinä voita mitään.

No muutama himmeämpi mitali ollaan kyllä matkan varrella saatu. Juuri nyt nekin tuntuvat kuin heijastuksilta jostakin rinnakkaistodellisuudesta.

Muistojeni rajamailla on kevät 1985, jolloin muistikuvieni mukaan olin katsomassa elämäni ensimmäistä jääkiekko-ottelua Turun Kupittaan jäähallissa. Ottelu oli loppuottelusarjan viides ottelu, ja jäällä olivat TPS ja Ilves. Kaikki jotka tuntevat Ilveksen seuramytologiaa tietävät, että Risto Jalo palasi silloin sankarillisesti sairastuvalta tekemään kaksi maalia ja Jukka Tammi torjui lopussa kaiken tarvittavan, seurauksena Ilveksen historian kuudestoista ja toistaiseksi viimeinen Suomen mestaruus.

En ole enää aivan varma, olinko todella silloin 31 vuotta sitten 7-vuotiaana Kupittaalla juuri siinä ottelussa, vai uskonko vain olleeni. Muistikuvat ovat jo niin kaukaa ja niin repaleisia. Ja jos ne pitävätkin paikkansa, muistan enemmän tapahtumia katsomosta kuin kentältä. Muistan ihmetelleeni, miksi kaikki ovat tuota toista joukkuetta vastaan ja huutelevat niille rumasti. Kun niillä on logona niin kiva kissakin, ja minä todella pidän kissoista.

Varmasti muistikuvat Ilveksen kannattamisesta alkavat keväältä 1990. Jälkikäteen katsottuna seura oli sen ajan mittapuulla lähes tähtisikermä. Maajoukkuetason pelaajia olivat ainakin Jukka Tammi, Risto Siltanen, Risto Jalo, Mika Nieminen, Timo Peltomaa ja Raimo Summanen. Myös joukkueessa pelanneet Karri Kivi ja Jarkko Varvio nousivat molemmat lätkämaailman huipulle. Aikamoinen nippu siis. Ilveksessä oli imua myös pelaajamarkkinoilla, vaikka toki jo tuolloin alettiin kunnostautua omien kasvattien tyrimisessä muihin liigaseuroihin.

Siitä lähtien olen ollut Ilveksen kanta-asiakas. Olen ostanut (tai, no, aluksi vanhempani kyllä ostivat) 26 vuoden aikana melko sievoisella summalla pääsylippuja, kannatustuotteita paidoista kaulaliinoihin ja shampoopulloista keräilykiekkoihin ja tietenkin Hakametsän kioskeista olutta ja popkornia.

Aloitettuani kannattamisen oikein toden teolla, muutamaa kautta myöhemmin seurasi vaihe, jolloin Ilves pelasi itsensä usein runkosarjassa sijalle kahdeksan ja putosi sitten pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Jokereita tai Tepsiä vastaan.

Jossain vaiheessa Jokerit siirtyi pelaamaan Hartwall Arenalle, ja sattumalta ensimmäisessä Ilmalassa pelatussa liigaottelussa vastaan asettui Ilves. Olin kavereiden kanssa katsomassa, kun altavastaaja Ilves kävi nappaamassa pisteet 3-2-voitolla.

Sitten valmentajaksi tuli Vladimir Jursinov jr. ja kaikkien aikojen kovin seuralegenda Raimo Helminen palasi ulkomailta jälleen Ilveksen nuttuun. Jursin johdolla oltiin ensin kahdeksas, sitten neljäs ja lopulta keväällä 1998 saatiin jälleen hopeaa. Silloin Ilveksellä oli todellinen mahdollisuus ottaa historiansa seitsemästoista mestaruus, mutta vastassa finaaleissa oli ehkä kovin joukkue, joka koskaan on Liigassa pelannut.

HIFK:n kauden 97-98 joukkueessa oli useamman kentällisen verran joko tulevia tai entisiä NHL-tason pelaajia. Upean kauden pelannut Ilves taipui Olli Jokisen jatkoaikamaalilla ja otteluvoitoin 3-0. HIFK ansaitsi voittonsa, mutta sanoisin, että jos sama Ilveksen joukkue olisi pelannut finaalissa vuotta aiemmin tai myöhemmin, se olisi ollut todella vahva mestarikandidaatti.

No, jossittelu on turhaa.

Seuranneina kausina Ilveksen menestyksen eteen upotettiin markkoja kahmalokaupalla, mutta oikeanlaista kemiaa ei saavutettu rahalla.

Kunnes tuli kevät 2001 ja puolivälieräsarja HIFK:ta vastaan. Paras viidestä -sarja venyi viidenteen otteluunsa, jonka Ilves voitti sarjan ensimmäisen ottelun tapaan jatkoajalla. Oli Helminen, oli Vesa Viitakoski, Toni Dahlman, Jani Nikko ja Ville Koistinen.

Välierissä Tapparaa vastaan bensa oli hieman loppu HIFK-sarjan jäljiltä, mutta pronssiottelussa Kärppiä vastaan joukkueen ja kannattajien ilo oli jälleen ylimmillään. Usein sanotaan, että pronssiottelu on turha ottelu, joka ei kiinnosta ketään. Keväällä 2001 Ilves ja Kärpät taistelivat pronssista kuitenkin kiihkeästi. Voittomaalin teki Raimo Helminen ja loppunumerot 2-0 iski Toni Dahlman.

Koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Ilveksen riveissä pelasi jos jonkinlaisia tähtiä, mutta menestys kartteli seuraa. Kaudella 2004-2005 nähtiin eräs Ilveksen liigahistorian tehokkaimmista hyökkäyskolmikoista. Ketju Steve KariyaPatrik StefanHannes Hyvönen takoi pisteitä uskomattomaan tahtiin:

Kariya 55 ottelussa 24+35=59

Stefan 37 ottelussa 13+28=41

ja Hyvönen 36 ottelussa 27+18=45.

Juuri päättyneellä kaudella Ilveksen pistepörssin voitti Markku Flinck, joka summasi 48 ottelussa tehot 12+15=27.

Noin viikon tarkkuudella vuosi sitten olin Tampereen Hakametsän jäähallissa katsomassa, kun Ilves oli onnistunut sentään pääsemään pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, mutta putosi silloinkin toki jatkosta HIFK:ta vastaan suoraan kahdessa ottelussa. Jälkimmäisessä suomenennätysottelussa pelattiin yli 134 minuuttia, siis enemmän kuin kaksi täysiaikaista ottelua. Ilveksellä oli ottelussa mm. kaksi rangaistuslaukausta, jotka kummatkaan eivät menneet maaliin.

Vaikka juuri päättynyt kausi oli joukkueen ja organisaation taholta jälleen helvetinmoinen kyykkäys, mahtui kauteen tietysti valopilkkujakin.

Heti kauden toisessa ottelussa olin Tampereella katsomassa, kun Sport kaatui 4-2. Kuudennella kierroksella Ilves pelasi ehkä koko kauden parhaan ottelunsa, kun JYP kaatui Hakametsässä 6-2. Lokakuun loppupuolella matkustin parinsadan muun Ilves-kannattajan seuraksi Kouvolaan, missä käytiin hakemassa riemastuttava jatkoaikavoitto 2-1. Ja sitten oli vielä se marraskuun puolivälin 4-1 -voitto paikallisvastustaja Tapparasta.

Kevätkaudella Kari Heikkilä sai hetkeksi Ilveksen jonkinlaiseen nousujohteeseen, ja Ilves kairasi synkän keskitalven jälkeen yhtäkkiä seitsemästä pelistä kuusi voittoa. Sitten palattiin jälleen tuttuun taaperrukseen.

Tällä vuosikymmenellä Ilveksen suoritustaso on ollut surkea niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin. Ilveksen sijoitukset Liigassa käyvät ilmi tästä Vesa Suonsyrjän tviitistä.

Taloudellisen puolen suoritukset ovat, kuten edellä todettu, yhtä huonoja kuin urheilulliset. Miinusta on tullut vuodesta toiseen, vaikka Ilves-Hockey Oy:n tavoitteena pitäisi jo osakeyhtiölain mukaan olla voiton tuottaminen.

Ilveksen taloudelliset tulokset 2008-2014:

2008-2009 -545 000 euroa
2009-2010 -576 000 euroa
2010-2011 -513 000 euroa
2011-2012 -500 000 euroa
2012-2013 -271 000 euroa
2013-2014 -710 000 euroa

yhteensä -3 115 000 euroa

Eikä lähitulevaisuudessa tule menemään yhtään sen paremmin. Kassa on tyhjä. Ilveksen toimitusjohtaja Esa Honkalehto kertoi torstaina radiokanava Fun Tampereen haastattelussa, että ensi kaudella pelattavien Ulkojäät2016-tapahtumien lipunmyynti jouduttiin aloittamaan taloudellisista syistä jo nyt.

Tähän saakka olen lohduttautunut pieleen menneiden kausien jälkeen sillä, että aina tulee seuraava kausi.

Seuraava kausi, jolloin meillä on uusi valmentaja ja ehkä uusia pelaajia. Ehkä kaikesta huolimatta hieman uutta toivoakin.

Mutta tiedättekö, jos tämä urheilullinen ja taloudellinen käsikynkkä jatkaa vielä pari kautta tähän malliin, en ole enää ollenkaan varma, että niitä uusia kausia tulee loputtomasti.

Tätä rataa ne Takojankadun tunarit saavat vielä joku päivä lopulta vetäistyä Suomen jääkiekkohistorian menestyneimmän seuran alas vessanpöntöstä.

Ja hei! Tähän loppuun voidaan vielä muistella muutamia Ilveksen urheilutoimenjohtaja Juha Pajuojan tviittejä kauden varrelta.

12.10.2015 Pajuoja hankki Antti Jaatisen ja Kai Kantolan paikkaamaan loukkaantumissumaa.

31.10.2015 Pajuoja kommentoi Antti Tyrväisen tilannetta. Tyrväinen siirtyi kesken kauden Ruotsin Elitserieniin.

19.11.2015 Kannattajat kyselivät vahvistusten perään, Pajuoja tviittasi aurinkorannalta.

X