Logan on kaikkien aikojen paras supersankarielokuva
© Jukka Vuorio
Logan *****
Koska missasin omaa huolimattomuuttani Loganin pressinäytöksen, kävin perjantaina Marvelin tuoreimman supersankarielokuvan ensi-illassa. Ja voi veljet ja siskot, mikä upea elokuva se onkaan!
En ole sellainen toimittaja, joka osaisi kertoa kovinkaan paljon esimerkiksi ohjaajan ratkaisuista tai vaikkapa näyttelijäntyön nyansseista. Mutta olen sellainen toimittaja, joka on lukenut Marvelin sarjakuvia 30 vuotta ja nähnyt kaikki vuoden 2000 jälkeen julkaistut ”uuden ajan” Marvel-elokuvat, joita Logan mukaan lukien on nyt muuten 41, ja voin hyvinkin kertoa, miltä Loganin katsominen minusta tuntui.
Joten mennäänpä suoraan asiaan. Oletan, että lukija on vähintään katsonut kaikki tämän vuosituhannen Ryhmä-X-elokuvat, eli X-Men, X2, X-Men: Last Stand, X-Men Origins: Wolverine, X-Men: First Class, The Wolverine, X-Men: Days of Future Past ja X-Men: Apocalypse (Juuh, kyllä Deadpoolkin tavallaan lasketaan X-Men-leffaksi, tiedetään).
Tällä kokemuksella voin kertoa, että Logan on kaikkien aikojen paras supersankarielokuva ja tekee hienosti kunniaa aivan omana kertomuksenaan koko sille tarinaverkostolle, mikä Wolverinen ympärille on vuonna 1974 The Hulk -lehden numerossa 180 tehdyn ensiesiintymisen jälkeen rakennettu.
Nyt elokuvissakin vihdoin kunnolla sukelletaan siihen synkkyyteen, mikä Wolverinen ympärillä sarjakuvamaailmassa on ollut tuttua aina. Marvelin maailmassa James ”Logan” Howlett syntyi 1880-luvulla, ja jo varhaisteini-iästä alkaen hänen poikkeukselliset voimansa ovat tavalla tai toisella aiheuttaneet paitsi satojen ”pahiksien”, myös useiden Loganin läheisten kuoleman.
Ensimmäisestä kohtauksesta saakka katsojalle tehdään selväksi, että kyseessä ei todellakaan ole mikään lastenelokuva. Kun satunnainen katurosvojoukkio erehtyy ampumaan Logania (Hugh Jackman), on kadulla kohta kolme ruumista ja muutamia irtoraajoja.
Ennen ensi-iltaa elokuvan ympärillä liikkui runsaasti spekulaatiota sitä, minkälaisista aineksista juoni on rakennettu. Moni taho uskoi juonen rakentuvan vuonna 2009 julkaistuun, tulevaisuuteen sijoittuvaan sarjakuvaan Old Man Logan, jossa suurin osa muista mutanteista ja supersankareista on kuollut.
Sarjakuvan tarinassa vanhat kiistakumppanukset Hulk ja Wolverine ajautuvat vielä viimeisen kerran taisteluun, jonka loppuhuipennuksessa Hulk syö(!) Wolverinen, mutta uskomattoman paranemiskykynsä ja adamantiumkynsiensä ansiosta Wolverine hetken kuluttua ilmestyy esiin Hulkin vatsasta samalla lopulta tappaen vihreän jättiläisen.
No, sen enempää spoilaamatta, uusi elokuva EI liity sarjakuvaan juuri mitenkään. Samoja elementtejä on, mutta kokonaisuus on täysin erilainen.
Sen sijaan keskiössä on nuoren Laura-tytön pelastaminen hämäräperäiseltä joukkiolta, jotka ovat salaisissa sotilaslaboratoriokokeissa luoneet joukon nuoria, Uusia (pun intended) mutantteja.
Kuten elokuvan trailereissa nähtiin, myös 11-vuotiaalla Lauralla (Dafne Keen) on adamantiumkynnet ja hurja luonto. Kun pakettiin vielä lisätään, että leffan aikana Laura huitoo ”pahiksia” kirjaimellisesti halki, poikki ja pinoon siinä missä Logankin, voidaan puhua todella tummasta ja erikoisesta uuden sukupolven supersankarielokuvasta.
Elokuva sijoittuu vuoteen 2029, eikä maailmassa ole enää juuri lainkaan mutantteja. Minne he ovat kadonneet, sitä ei suoraan kerrota, mutta selvää on, että maailman mahtavin telepaatti professori Xavier (Patrick Stewart) ja häntä riivaava sairaus liittyvät asiaan ratkaisevasti.
Logan on viimeinen Hugh Jackmanin tähdittämät X-Men-elokuva, mutta loppuratkaisun perusteella tämä ei suinkaan ole viimeinen mutanttijoukkion seikkailuista kertova leffa.
Koska useimmille Marvel-universumin ystäville lienee jo tässä vaiheessa selvää, että elokuvan Laura on sarjakuvamaailmasta tuttu X-23, on tulevaisuudessa hänen varaansa odotettavissa jotain suurenmoista menoa.
Miltä uuden Loganin katsominen sitten tuntui?
No, kun elokuvan loppupuolella vanhentunut, heikentynyt, ruhjottu ja runneltu Logan saa erinäisistä syistä jälleen kunnolla ytyä kykyihinsä, adamantiumkynnet viuhuvat metsän siimeksessä ja äijä on kuin nuoruutensa vedossa, niin kyllä tämmöisen vanhan marvelistin silmiin nousi kyyneleet.
Ja kun lopputekstien aikaan pamahtaa soimaan Johnny Cashin When the Man Comes Around, on pakko vähän naurahtaa, kun kappale sopii niin mainiosti sekä elokuvaan että Wolverinen hahmoon. Sama pätee Loganin traileriin, jonka musiikkina kultiin saman artistin esittämää kappaletta Hurt.
Olen usein miettinyt, pitäisikö elokuvia arvostella suhteessa kaikkiin muihin elokuviin, vai kenties vain suhteessa oman genrensä elokuviin?
Oli miten hyvänsä, niin Loganille annan helposti viisi tähteä. Parhaiten käytetyt 14,5 euroa pitkään aikaan.
(Alla Loganin traileri)