(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Vuorio

Kuten aina, on jälleen vaalien aika.

Aina on vaalien aika.

Aina on tulossa presidentinvaalit, eduskuntavaalit, EU-vaalit tai kunnallisvaalit. On seurakuntavaalit ja on hemmetti soikoon jotkut Osuuskaupan vaalit.

Aina on iso läjä ihmisiä, jotka kyllä tietävät, miten maan tai kunnan asioita pitäisi hoitaa, tai miten niitä ei ainakaan pitäisi hoitaa, vaikka eivät kyllä oikeastaan tiedäkään.

Olen itsekin ollut juuri tämmöinen ihminen.

18-vuotiaana hain Kiskon kunnanvaltuuston sitoutumattomien omalta listalta. En ollenkaan muista, että miksi.

Toisaalta taisin samoihin aikoihin äänestää Veltto Virtasta presidentinvaaleissa, että totta tosiaan, logiikkaa on turha hakea sen ajan vaaliasioista.

Kuntavaalithan ovat kansalaisen arjessa merkityksellisimmät vaalit. Silti presidentinvaalit, vähiten merkitykselliset vaalit, keräävät suurempia äänestysprosentteja. En ymmärrä tätä, mutta ei mennä nyt siihen.

Näin viikon aluksi mietin, että mitä minä haluan omalta ehdokkaaltani, ja mitä minä en ainakaan halua.

Kävin katselemassa Ylen vaaligallerian ehdokkaita ja voi jösses. Yle kysyi vaalilupauksia, niin eräskin ehdokas antoi vaalilupauksen laihduttaa 30 kiloa, jos tulee valituksi valtuustoon.

Onko se hyvä vai huono lupaus, en tiedä. Ainakin sillä erottuu.

Profiilikuvan valinnassa oli noudatettu hyvin vaihtelevia käytäntöjä. Joillakin oli ammattilaisen ottama edustava kuva, joillakin ihan itse tehty, säästetty ja mokattu vastavalomöhkäle, ja joiltakin kuva puuttui kokonaan.

En sano, että ehdokkaan ulkonäöllä sinänsä olisi merkitystä, mutta sillä on, minkälaisen vaikutelman henkilön viestintätaidoista näinkin yksinkertainen asia kuin kuvavalinta antaa.

Kansanedustaja Mika Niikolla oli muuten kuvassaan mukana KISSA, mistä täydet pisteet. Heti heräsi sympatia tätä kaveria kohtaan. En ole tarkkaan tutustunut hänen näkemyksiinsä, mutta varmaan humaani henkilö.

Toisaalta on kaunista, että ihan kuka tahansa voi asettua ehdolle. On sitten toinen asia, että pitäisikö ihan kenen tahansa asettua ehdolle.

Ainakaan ei ollut hyvä idea antaa ehdokkaiden itse kuvata videoitaan. Paitsi viihteen kannalta. Mutta oikeastaan olisi kiva, jos viihde ja politiikka voitaisiin jälleen erottaa toisistaan.

Minusta olisi todella kiva, jos ehdokkaalla olisi perehtyneitä, perusteltuja ja kestäviä näkemyksiä esimerkiksi kaavoituksen, peruskoulujen, varhaiskasvatuksen ja asuntotuotannon osalta.

Niinkään kiinnostavaa ei ole, haluaako kuntavaaliehdokas Suomen esimerkiksi eroavan EU:sta tai liittyvän Natoon tai Venäjään, tai vastustavan irakilaisten tai turkulaisten muuttoa Helsinkiin.

Onneksi ehdokasta ei tarvitse valita vielä.

Vielä on aikaa tutustua ehdokkaiden näkemyksiin ja katsoa väittelyitä.

Enää puuttuu vain se, että niissä vaalipaneeleissakin ryhdyttäisiin oikeasti puhumaan kuntapolitiikkaa.

X