Näin Ilves nousi tuhon partaalta kohti tähtiä

Kuva joulukuussa pelatusta ulkoilmaottelusta Ilves-HIFK. © JV

Juuri nyt saamme seurata erästä viime vuosien kauneinta jääkiekkotarinaa, kun Tampereen Ilves on reilussa kuukaudessa kyennyt palauttamaan itsensä tuhon partaalta menestyväksi kiekkoseuraksi.

Urheiluviihteessä mikään ei myy niin kuin hyvä tarina, ja juuri sellainen Ilveksellä on nyt hallussaan. Ilves iskee kiekkoa verkkoon – ja katsomot täyttyvät.

Tarina on hullaannuttanut tamperelaisen ja pirkanmaalaisen kiekkoväen, joka on liian pitkään saanut odottaa nukkuneen jättiläisen heräämistä. Ilveksen ystävät ovat olleet uskollisia, sillä pitkänkin menestymättömyyden jälkeen kansa on löytänyt sekä runsaslukuisesti että intohimoisesti Hakametsän jäähalliin heti, kun edes vakavasti otettava lupaus menestyksestä on esitetty.

Vuosia vaikeuksista toisiin korpivaeltanut Ilves on kausi toisensa jälkeen saanut tottua niin urheilullisiin kuin taloudellisiinkin pettymyksiin. Kymmenessä kaudessa velkaa oli kertynyt reilut kolme miljoonaa euroa, ja seura oli menettänyt runsaasti mainostajiaan, yhteistyökumppaneitaan, aitioasiakkaitaan ja aivan tavallisia pääsylipun ostajia.

Vielä kuluvan kauden alussa oltiin tilanteessa, jossa kuusitoista Suomen mestaruutta takavuosina voittanut Ilves kiinnosti enää seuran kiihkeimpiä tukijoita, mutta suuret tuulipuku- ja etenkin pukukansan massat olivat valumassa tai valuneet muiden seurojen ja lajien seuraajiksi. Seuran tulevaisuus oli hyvin synkkä.

Vain runsas kuukausi sitten kaikki lähti lumivyörymäisesti etenemään toiseen suuntaan.

Vuosien ajan huhutut, väitetyt ja väännetyt järjestelyt Ilves Hockey Oy:n omistuksen siirtämiseksi pois yhdysvaltalaiselta liikemieheltä Vincent Manngårdilta saivat loppusilauksensa helmikuun seitsemäs päivä. Manngård oli kiistatta pelastanut Ilveksen muutaman kerran konkurssilta, mutta kannattajat syyttivät menestyksettömyydestä silti ensisijaisesti Manngårdia, joka suostui avaamaan aina kukkaronsa nyörejä vain tekohengityksen verran. Tulipaloja sammuteltiin, mutta kehitystyö laiminlyöntiin organisaatiossa pahasti.

Helmikuun yhtiökokouksen mukaan uudeksi pääomistajaksi tulee tamperelaisten liikemiesten ryhmä, jonka nokkahahmoksi profiloitui voimakkaimmin seuran entinen hyökkääjä ja toimitusjohtaja Risto Jalo.

Jalo on keltavihreässä seurahistoriassa lähes myyttinen hahmo, jonka mailasta lähti muun muassa Ilveksen viimeisimmän mestaruuden sinetöinyt maali keväällä 1985.

Omistajuuden vaihtuessa Ilves oli ajautumassa jälleen kerran urheilulliselle ja taloudelliselle sivuraiteelle. Hallissa nähtiin talvella säännöllisesti alle 4000:n henkilön yleisömääriä, ja hyviä pelillisiä suorituksia seurasi aina huono jakso, joka pyyhki pois juuri tulleet onnistumiset.

Ystävänpäivänä, 14. helmikuuta Ilveksen pelillinen kelkka kuitenkin kääntyi ratkaisevasti, kun yhtiökokouksesta oli kulunut viikko. Silloin Ilves saapui HIFK:n vieraaksi Nordikselle, ja poistui kotimatkalle kolmen pisteen kera 4-1-voitto taskussaan.

Siitä alkoi kymmenen pelin jakso, jonka aikana Ilves otti kahdeksan suoraa kolmen pisteen voittoa, yhden suoran tappion Ässille ja yhden jatkoaikatappion Tapparalle kuuluisassa ”haamumaalipelissä”.

Yhtäkkiä hurmos kentällä ja katsomossa kulkivat käsi kädessä. Ilveksen kolmen viimeisen runkosarjan kotiottelun yleisökeskiarvo oli 6477 katsojaa ottelua kohden, eli väkimäärä tuplaantui sydäntalven taaperrukseen verrattuna.

Nyt seurayhteisö on palkittu jo kahdella jymypaukulla, kun ensin runkosarjan viimeisessä kotiottelussa varmistui pudotuspelipaikka, ja sitten playoffien ensimmäisellä kierroksella Ilves lähetti kesälomalle Porin Ässät.

Edellisen kerran seura on päässyt pelaamaan mitaleista kuusitoista vuotta sitten, kun keväällä 2001 Ilves onnistui pronssiottelussa kaatamaan Kärpät 2-0. Seuralegenda Raimo Helminen teki silloin voittomaalin, ja pronssi maistui organisaatiossa makealta.

Samana keväänä pelattiin myös edellisen kerran Ilveksen ja Tapparan välinen pudotuspelisarja. Silloin Tappara meni jatkoon suoraan 3-0-voitoin. Sitä Ilves-leirissä ei muistella läheskään niin mielellään, kuin HIFK:ta vastaan pelattua puolivälieräsarjaa, jonka Ilves voitti silloin 91 minuuttia kestäneen tahkoamisen jälkeen Antti Bruunin jatkoaikamaalilla.

Fakta kuitenkin on, että aiempien kausien tapahtumat eivät paina vaakakupissa grammaakaan, kun Tampereen kiihkeä derbysarja alkaa tiistaina.

Ps. Toivottavasti tässä sarjassa maaleiksi hyväksytään vain maalissa käyneet kiekot.

Ti 21.3. Tappara-Ilves

To 23.3. Ilves-Tappara

La 25.3. Tappara-Ilves

Ma 27.3. Ilves-Tappara

(Juttua muokattu 21.3. kello 14.39: Toisin kuin kirjoituksessa aiemmin väitettiin, Ilveksen ja HIFK:n puolivälieräsarja vuonna 2001 ei ratkennut Jani Nikon, vaan Antti Bruunin jatkoaikamaaliin.)