Pieni juoksublogi 1/3: Näin aloitin harjoittelun puolimaratonille
Tapaninpäivänä 2016 oli meneillään herra ties kuinka mones päivä pelkkää syömistä ja sohvalla löhöilyä perätysten.
Leppoisa lihominen ja autuas sulattelu hallitsivat päivien kulkua, kunnes erään riisipuurolautasen jälkeen maha ja mitta tulivat yhtäkkisesti niin täyteen, että päässä asti jokin napsahti.
”Ei enää tätä hidasta mutta varmaa joulukinkuksi muuttumista”, sanoi korvieni välistä kuuluva ääni, jonka saattoi tulkita myös omatunnokseni.
Päätin ryhdistäytyä, ja muuttua vähemmän löhöileväksi ja enemmän urheilevaksi ihmiseksi. Nyt alkaisi uusi elämä, jonka maalissa minua odottaisi virkeä, uusi sporttinen minä.
Päästyäni joulunvietosta kotiin saakka, lähdin Illalla juoksulenkille. Meno oli lyllertävää ja kasvoja punotti. Omistan Alexander Stubbin Miehen treenikirjan, eikä Stubb treenikuvissa näytä lainkaan lyllertävältä eikä punakalta.
Ymmärsin, että ollakseni kuin Alexander Stubb, tarvitsen jonkinlaisen motivaattorin. Koska olen joskus viime vuosikymmenellä juossut muutamaan kertaan puolimaratonin, päätin ilmoittautua nytkin sellaiselle.
Helsinki City Run, Here I Coming siis.
Siitä lähtien olen liikkunut 2-4 kertaa viikossa, juoksun lisäksi ohjelmassa on ollut sählyä ja joogaa, mutta etupäässä juoksua.
Olin viikkoa ennen tapaninpäivää aloittanut tipattoman ”tammikuun”, joka tätä kirjoittaessani on nyt venähtänyt jo 125 päivän mittaiseksi. Ehkä se on viisainta jatkaakin tuohon puolimaratoniin saakka.
Kunto kasvaa ja mielikuva omasta itsestä muuttuu. Vaikka aikaa on kulunut vain neljä kuukautta, tuntuu uusi sporttinen minä astuneen vanhan löhöilevän minän tilalle. Fiilis on nousussa.
Tähän saakka juoksulenkkini ovat olleet 8-10 kilometrin mittaisia. Eilen kävin hölkkäämässä kokeilumielessä reilut 15 kilometriä, ja hyvin meni. Voimia riitti lopussa vielä tahdin kiihdyttämiseen.
Vaikka on tässä haasteita, tai kuten ennen sanottiin, ongelmiakin ollut.
Koska uusi sporttinen minä on kuitenkin edelleen samalla tavalla vähän pullero kuin vanha minäkin, olen tuskaillut reisien yläosien yhteenhiertymisen kanssa. Ihon pintakerros on pitempään juostessa hiertynyt pois niin, että reidet ovat pari päivää juoksemisen jälkeen kosketusarat.
Tähän löytyi kuitenkin ihana apu vaseliinista. Kun reidet rasvaa kunnolla, voi tämmöinen paksumpijalkainen kaverikin nauttia tassuttelusta ilman hiertymiä. Suosittelen kohtalotovereille, vaseliinia löytyy tavallisten ruokakauppojen valikoimistakin.
En oleta näyttäväni puolimaratonin jälkeen yhtä iloiselta kuin Alexander Stubb, tai pääseväni lähellekään hänen juoksuaikaansa, mutta alan tapahtuman lähestyessä uskoa vakaasti, että maaliviivalle asti hölkkäillään.
Helsinki City Run juostaan 13.5.
Kirjoittajan tavoite on päästä juosten maaliin saakka.
Pienen juoksublogin toinen osa ilmestyy ennen tapahtumaa, kolmas osa sen jälkeen.