Väite: ”Länsi-Euroopan suurin uhka ei ole nationalismi, vaan eliitin ajama markkinaliberalismi.”

Tämä on suurta huijausta.

Punaisessa talvitakissa on Iso-Britannian lippu. Vieressä on slogan, joka hehkuttaa brittiläisiä perinteitä: ”Pidä tätä takkia ylpeydellä.”

Mutta kun vuoren sisältä löytyvää pesulappua tutkii tarkemmin, sieltä löytyy pieni, huomaamaton teksti.

”MADE IN CHINA.”

Samanlaisia pikkulappuja löytyy lähes jokaisesta takinkäänteestä – ja melkein kaikista muista vaatteista.

”Suunnilleen kaikki neuleet ja trikoot tulevat Kiinasta, merkistä riippumatta”, vaatekaupan myyjä arvioi.

Tämä on globalisaation punainen aalto. Tsunami, joka vyöryy päälle räkki räkin jälkeen.

Made In China.

Minä, keskiluokkainen länsimainen mies, alan muuttua kiinalaiseksi. Nämä kengät, joissa seison ja kone, jolla kirjoitan tätä juttua – kaikki on Kiinasta.

Kiina-ilmiö

Kiina-ilmiö juurtui suomen kieleen suunnilleen 20 vuotta sitten. Silloin alettiin puhua globalisaatiosta ja tuotannon siirtymisestä itään. Moni huolestui työpaikkansa puolesta.

”Ei hätää. Vain matalapalkkatyö menee Aasiaan. Tuotekehitys ja innovaatio pysyvät täällä lännessä. Korkean koulutustason avulla Suomi kyllä menestyy”, päättäjät rauhoittelivat.

Vuonna 2002 Kiinan tekstiili- ja vaatevienti Eurooppaan kasvoi 200 prosenttia. Alan tuottajat huolestuivat. Pelkona oli, että tilanne räjähtää käsistä vuonna 2005, kun kaikki tuontirajoitukset poistuvat. Eurooppalainen vaateteollisuus syytti kiinalaisia polkumyynnistä ja vapaakauppasopimuksen sääntöjen rikkomisesta.

EU:n teollisuuskomissaari Erkki Liikanen rauhoitteli markkinoita. Liikasen mukaan EU-maiden tekstiili- ja vaateteollisuus kyllä menestyy, kunhan se panostaa innovaatioihin ja muotiin.

Komissaari oli väärässä.

Eurooppalaisen tekstiiliteollisuuden peloista tuli totta.

Alijäämä

Mullistus alkoi lähes päivälleen 15 vuotta sitten. Kiina liittyi Maailman vapaakauppajärjestö WTO:n jäseneksi joulukuussa 2001. Kaupan avautuminen oli tärkeä rajapyykki globalisaation tiellä.

”Tämä on loistodiili amerikkalaisille”, USA:n presidentti Bill Clinton hehkutti.

Presidentti erehtyi. Kymmenen vuotta myöhemmin USA oli menettänyt kolmasosan teollisista työpaikoistaan – yli kuusi miljoonaa työpaikkaa. Globalisaation edetessä tuotantoa siirtyi muihinkin halpamaihin, mutta Kiina oli kehityksen ykkönen.

Sama trendi näkyy kauppataseessa. Se on mittari, joka kertoo, kuinka paljon tavaraa maiden välillä tuodaan ja viedään. WTO-jäsenyyden jälkeen USA:n tuonti Kiinasta on viisinkertaistunut. Viime vuonna alijäämä Kiinaan oli huikaisevat 367 miljardia dollaria, mikä on uusi ennätys. Sekä USA:n valtio että yksityiset kansalaiset ottavat velkaa, jotta voisivat ostaa lisää halpoja kiinalaisia tavaroita.

Myös Eurooppa ja Suomi ovat Kiinan-kaupan häviäjiä. EU:n alijäämä nousi viime vuonna 180 miljardiin euroon, uusi ennätys sekin. Suomen alijäämä on vakiintunut suunnilleen kahden miljardin euron vuositasolle.

Halpa kiinalainen tavara toimii kuin musta magia. Kun ostan merkkivaatteen tai uuden älypuhelimen, koen samalla vaurastuvani. Samalla pieni ripaus talouskasvua – ja ehkä naapurini työpaikka – siirtyy Kiinaan.

Länsimaisen keskiluokan tyytymättömyys on kasvanut samaa tahtia kauppavajeen kanssa. Silti globalisaation kielteisiin vaikutuksiin on suhtauduttu jotenkin kohtalonomaisesti: kehitystä vastaan on turha taistella.

Nyt ajat ovat ehkä muuttumassa. Kiina-ilmiö ja kauppapolitiikan pelisäännöt ovat nousseet taas pöydälle. Siihen on syynä yksi mies.

Vastuuttomat

Donald Trump tuntuu olevan monen suomalaisen mielestä tosi ärsyttävä tyyppi. Mutta ulkoministeri Timo Soinin sanoin, annetaan miehelle mahdollisuus. Kuunnellaan häntä – edes yhden sanan verran.

Trump itse on toistellut sitä paljon. Se sana on vastuullisuus, englanniksi accountability.

Vaalikampanjansa aikana Trump ehti puhua paljon palturia. Mutta samaan aikaan hän peräänkuulutti muilta vastuullisuutta. Pinttyneen liikemiehen ohjenuora tuntuu olevan, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni – olivatpa kyseessä sitten laittomat siirtolaiset tai ne Nato-maat, jotka eivät maksa osuuttaan puolustusmäärärahoista.

”Ellet noudata sopimusta, en tee yhteistyötä kanssasi”, Trump tuntuu sanovan.

Myös Kiina on joutunut Trumpin silmätikuksi.

“Kiinan tulo WTO:n jäseneksi on mahdollistanut historian suurimman työpaikkojen varkauden”, Trump jyrähti viime kesäkuussa.

Kaupan pimeä puoli

Tulevan presidentin mukaan USA:n talouden ongelmat johtuvat pitkälti siitä, ettei Kiina noudata 15 vuotta sitten allekirjoitetun sopimuksen ehtoja.

Esimerkkejä riittää.

Kiina on manipuloinut valuuttansa yenin arvoa. Viime heinäkuussa taloustieteilijät laskivat, että USA:n dollarin pitäisi heikentyä yli 30 prosenttia, jotta kauppatase Kiinan kanssa saataisiin tasapainoon.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että Kiina varastaa joka vuosi USA:lta satoja miljardeja dollareita rikkomalla immateriaalioikeuksia. Kiina on teollisuusvakoilun suurvalta, joka rikkoo kansainvälistä patenttioikeutta ja väärentää tavaramerkkejä.

Kiinan hallitus myöntänyt vientiyhtiöilleen tukia ja veroetuja, joita vastaan kilpaileminen on mahdotonta. Joissain tapauksissa kiinalaiset yhtiöt ovat muodostaneet kartelleja, jotka ovat vallanneet kansainväliset markkinat.

Yhdysvalloissa mieliä on kuohuttanut kiinalaisten markkinoille dumppaama halpa teräs, joka on romahduttanut hinnat ja pakottanut sulkemaan kaivoksia. WTO:ssa on nyt meneillään prosessi, jossa kiinalaisia teräsyhtiöitä vaaditaan – ensimmäistä kertaa – avaamaan kirjanpitonsa väärinkäytösten paljastamiseksi.

Raskassoutuinen prosessi kestää vuosia. Sillä välin yhtiöt lomauttavat työntekijänsä, tai menevät pahimmassa tapauksessa konkurssiin.

“Me emme voi täyttää valituksia vuodesta toiseen ja odottaa, että Kiina alkaa käyttäytyä. Kiinalaiset vievät maailmalle terästä ja työttömyyttä”, USA:n terästyöläisten puheenjohtaja Leo Gerard jyrähti viime keväänä.

Kun ihminen joutuu paskatöihin tai pätkätöihin tai menettää kokonaan työpaikkansa, globalisaation kuppi kääntyy nurin. Kiina-ilmiö ei ole enää mahdollisuus, vaan uhka.

Silloin ei lohduta, että kaupasta saa halvan kiinalaisen talvitakin.

Trump on luvannut lyödä Beijingissä nyrkkiä pöytään. Juuri sellaista puhetta moni yhdysvaltalainen haluaa nyt kuulla.

Voi olla, että globaalin kauppapolitiikan pelisääntöjä kirjoitetaan pian uudelleen.

Se vaikuttaisi myös Eurooppaan ja Suomeen. Kuinka paljon, sitä on mahdoton sanoa. Suomessa ei vielä ole edes yritetty laskea, paljonko rahaa me häviämme kauppasopimuksen väärinkäytösten ja porsaanreikien kautta.

Magneetti

Joukko espanjaa puhuvia turisteja hyörii helsinkiläisessä matkamuistomyymälässä hypistelemässä Suomi-krääsää. Suurimmassa osassa tuotteista ei ole merkintää alkuperämaasta.

Pyörittelen käsissäni jääkaappimagneettia, jossa on kaksi räikein värein maalattua saamelaista ja Suomen lippu.

Missäköhän tämä on tehty?

”Olisiko Kiinassa? Suunnilleen 95 prosenttia matkamuistotavaroista tulee Kiinasta”, myyjä sanoo.

Iso osa kaupan myymistä tavaroista on hankittu pohjoismaisen maahantuojan kautta. Se tilaa suuren erän tuotteita Kiinasta. Tavaroihin lyödään liukuhihnalla aina eri Pohjoismaan lippu.

Heikot lääkkeet

”Hyvät kuulijat!”

Vuonna 2007 pääministeri Matti Vanhanen (kesk) puhui seminaarissa, jossa pohdittiin globalisaation mahdollisuuksia.

Onko Kiina-ilmiö uhka vai mahdollisuus? Sitä Vanhasen hallitus oli pohtinut paljon. Se oli teettänyt aiheesta kaksi laajaa tutkimusta, joiden tulokset vaikuttivat suuresti politiikan linjauksiin. Työstä oli vastannut joukko suomalaisia talouden visionäärejä, kuten Olli Rehn (kesk), hallitusammattilainen Anne Brunila sekä nykyinen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.

”Globalisaatio on haasteistaan huolimatta ollut ja on mitä ilmeisimmin jatkossa Pohjoismaille enemmän mahdollisuus”, Vanhanen summasi seminaarivieraille.

Pääministerin mukaan koulutukseen ja tutkimukseen panostavalle politiikalle ei ole olemassa vaihtoehtoa. Korkeakoulujärjestelmän uusiminen oli yksi sen aikaisen hallituksen keskeisiä hankkeita. Valtio sitoutui niin ikään rahoittamaan tutkimusta ja tuotekehitystä.

Matti Vanhasen hallitus kehitteli myös työmarkkinoille suomalaista mallia, joka yhdistäisi jouston ja turvan.

Siitä on yhdeksän vuotta.

Nyt näyttää siltä, että lääkkeet eivät ole tehonneet. Työttömyys pahenee, ja Suomi velkaantuu. Hyvinvointivaltion perustukset murenevat. Leikkauslistat tuntuvat olevan pääasiallinen keino, jolla Suomi nousee globalisaation voittajaksi.

Vanhasen koulutukseen panostava politiikka on vaihtunut Juha Sipilän koulutusleikkauksiin. Korkeasti koulutettujen työttömyys on noussut meillä jatkuvasti vuodesta 2007 lähtien. Suomessa on jo toistatuhatta työtöntä tohtoria.

Koulutuksen ja hyvinvoinnin yhteys ei ole toiminut muissakaan länsimaissa, kuten toivottiin. Siitä Donald Trumpin vaalivoitto ja Brexit ovat hyviä osoituksia. Maailman parhaat yliopistot sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa.

Edes panostukset innovointiin eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Eurooppalaisen patenttijärjestö EPO puhuu uudesta trendistä, jossa patentit kehitetään yhä useammin Kiinassa ja Aasiassa. Kiinassa on jo enemmän tutkijoita kuin USA:ssa. Kiina menestyy erityisen hyvin digitaalisen viestinnän sektorilla, jonka piti olla Suomen kovinta osaamisaluetta.

Sellainen on uusi Kiina-ilmiö.

Jälkikäteen koko ajatus tuntuu hullulta, jopa rasistiselta: Miksi suomalaiset olisivat parempia innovoimaan kuin kiinalaiset – tai minkään muun maalaiset ihmiset?

Ennustaja

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas on yksi globalisaation kehityksen ennustajista. Globalisaatio ja työn loppu -raportti ilmestyi vuonna 2000. Sitä oli kirjoittamassa myös Jaakko Kiander, joka toimii nykyään vakuutusyhtiö Ilmarisen johtajana.

Ilmakunnas ja Kiander ennustivat globalisaation vaikutuksia Suomelle vuoteen 2030. Raportissa pääteltiin, ettei täystyöllisyys ole mahdottomuus.

Nyt ollaan ennusteen puolivälissä. Kuinka oikeaan ennuste osui omasta mielestä?

”Kyllähän tässä on sellaisia kehityskulkuja ollut, joita ei osattu nähdä. Keskiluokan aseman suhteellinen heikkeneminen on keskeinen asia”, Ilmakunnas tunnustaa.

Hän myöntää olleensa väärässä ennustaessaan, että pelkästään matalapalkkatyö siirtyy Aasiaan.

”Se asia nähtiin vähän yksiulotteisempana kuin mitä tämä kehitys on ollut.”

Ilmakunnaksen mukaan kehitys ei kuitenkaan selity pelkästään globalisaation avulla.

”Tässä mylläävät yhtä aikaa sekä globalisaatio että teknologinen kehitys. Niitä on vaikea erottaa toisistaan. Minusta teknologian kehitys on isompi asia.”

Raportissa käsiteltiin myös Kiina-ilmiön uhkakuvia. Nyt, 16 vuotta myöhemmin, teksti kuulostaa aavemaisen tarkalta kuvaukselta.

”Globalisaation on usein katsottu liittyvän eriarvoisuuden kasvuun, työn loppumiseen ja syrjäytymiseen”, raportissa sanotaan.

”Moderni ja entistä kansainvälisempi kapitalismi yhdessä nopean teknologisen kehityksen kanssa johtaa ylikansallisten suuryritysten ja sijoittajia edustavien markkinavoimien vallan vahvistumiseen. Kun kansainvälisestä pääomasta kilpaillaan, kansallisille poliitikoille ei uskota jäävän muuta mahdollisuutta kuin pyrkiä miellyttämään sijoittajia. Tämän pelätään johtavan sosiaaliseen polkumyyntiin ja haitalliseen verokilpailuun, jotka vuorostaan murentavat hyvinvointivaltiota.”

Ilmakunnaksen ja Kianderin mielestä ei ollut riittävästi näyttöä, jonka mukaan kritiikki pitäisi ottaa todesta.

Nyt on.

Miksi emme siis voisi tehdä kuin Trump – sanoa ääneen, että teimme huonon diilin?

”Voiko globalisaation kellon kääntää? Edes Trump ei voi mitään sille, että palvelut digitalisoidaan ja viedään Kiinaan”, Seija Ilmakunnas sanoo.

Samaan aikaan hän myöntää, että nyt olisi uusi mietinnän paikka.

”Ehkä pitäisi tehdä uusi raportti. Tämä on mennyt eri lailla kuin silloin ennustettiin.”

Suurin uhka

400 vuotta sitten intiaanit möivät Manhattanin eurooppalaisille siirtolaisille summasta, joka vastaa nykyrahassa tuhatta euroa. Möivätkö meidän johtajamme länsimäisen hyvinvointijärjestelmän, jotta me saamme räplätä kiinalaisia tabletteja?

”Se on aika uskalias vertaus”, Wolfgang Streeck naurahtaa.

Ajatus näyttää kuitenkin huvittavan saksalaisen Max Planck -instituutin yhteiskuntatutkimuksen entistä johtajaa. Eläkepäivillään Streeck osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän on saapunut Suomeen markkinoimaan uusinta kirjaansa. Ostettua aikaa (Vastapaino) käsittelee länsimaisen kapitalismin umpikujaa.

”Länsimaiden talouskasvu on kulutuksen varassa. Jo 70-luvulla saavutettiin tilanne, jossa me emme enää tarvitse uusia asioita. Nykyään käynnissä on monimutkainen suostuttelujärjestelmä. Ihmiset ostavat aina vaan isompia telkkareita. Halpa hinta on merkittävä tekijä. Siihen tarvitaan Kiinaa”, Streeck sanoo.

Kiina-ilmiö on siis tuonut länsimaiselle keskiluokalle hyvää oloa, mutta ei riittävästi. Streeckin mukaan maailma on tulossa taitekohtaan. Trumpin voitto, Brexit ja nationalismin nousu Euroopassa –kaikki ne ovat oireita samasta asiasta.

”Talouden vapauttaminen on ajanut modernin valtiojärjestelmän kriisiin.”

Länsimaiden talous lepää nyt keskuspankkien rahoituksen varassa. Streeckin mielestä niin ei voi jatkua pitkään.

”Länsi-Euroopan suurin uhka ei ole nationalismi, vaan vallalla oleva markkinaliberalismi.”

Miksi poliitikot eivät sitten puhu tästä uhkasta?

”Koska he ovat neuvottomia. He ovat luopuneet toivosta, että heidän käytössään olevilla työkaluilla voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Meidän pitää muistaa, että tämä kehitys on jatkunut yli 40 vuotta. Ensin poliitikot hävisivät sodan järjestelmätasolla. Sen jälkeen he hävisivät sen ideologisella tasolla”, Streeck sanoo.

Uusi diili

Donald Trump on niitä harvoja poliitikkoja, jotka puhuvat muutoksesta tai vastuullisuudesta.

”Minusta se on kiinnostavaa. Samantyyppinen ilmiö oli nähtävillä Brexitin jälkeen Iso-Britanniassa. Uusi pääministeri Theresa May sanoi äänestäjille, että britit eivät voi enää syyttää Brysseliä kaikesta. Nyt heidän on itse turvattava brittien työ, parannettava koulujärjestelmää.”

Puhe yhdestä kansakunnasta edusti perinteistä brittiläistä nationalismia – sanan positiivisessa merkityksessä.

Pidimme siitä tai emme, Donald Trump on aikamme merkittävin globalisaatiokriitikko. Kukaan ei vielä tiedä, miten hän vaikuttaa kehityksen kulkuun. Kiina-ilmiö on globaali kysymys, jonka ratkaiseminen on valtavan suuri haaste. Taloustieteilijöiden mukaan pelkkä tuontitullien nostaminen tai muurin rakentaminen ei ole vastaus.

Sen sijaan kauppasopimusten ja maailmantalouden rakenteiden uudelleen järjestämiselle olisi tilausta. Yhdessä USA ja Eurooppa voisivat kenties neuvotella uuden, paremman diilin, joka miellyttäisi myös länsimaista keskiluokkaa.

Yhteisen sävelen löytämiseen on vielä pitkä matka. On odotettava, että Trumpin hallinto järjestäytyy – ja että eurooppalaisen hyvinvointivaltion kannattajat ehtivät toipua järkytyksestään.