Uskomattoman moni maksaa elatusmaksunsa vasta perinnän kautta – valtiolle miljoonien tappiot

Ensin mies halusi lasta. Enemmän kuin Kaisa.

Tehtiin lapsi. Kun hän oli puolivuotias, vaikeudet alkoivat. Lapsi sairasteli ja itki paljon.

Mies ei enää halunnut lasta. Eikä Kaisaa vaan erään toisen. Erosta sovittiin aluksi aivan rauhallisesti ystävinä. Kaisa jopa jäi naapuriin asumaan, jotta mies saisi nähdä lasta mahdollisimman paljon.

Yhtä asiaa mies ei kuitenkaan halunnut hoitaa. Hän ei reagoinut oikeusaputoimiston kirjeeseen elatusmaksun sopimisesta. Mentiin oikeuteen, ja mies määrättiin molempien vanhempien tulojen perusteella maksamaan Kaisalle 300 euroa kuukaudessa lapsen elatukseen.

Mies poltti päreensä totaalisesti.

Koska hän ei halunnut nähdä lasta säännöllisesti, hän ei myöskään halunnut maksaa lapsen elatuksesta.

Kuka nyt tyhjästä maksaisi?

Kaisan ex-mies maksaa elatusmaksut edelleen vasta viranomaiselle. Siinä samalla hän kuluttaa yhteiskunnan varoja.

Maksurumba maksaa

Kaisan ero on kuvattu edellä vain Kaisan kertomana. Hänen miehensä versio olisi todennäköisesti toisenlainen. Mutta se on faktaa, että vaikka erosta on jo vuosia, mies ei edelleenkään maksa suoraan Kaisan tilille senttiäkään. Kyse on Kaisan mukaan periaatteesta.

”Hän ei ole mielestäni missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi hänen pitää maksaa elatusmaksuja”, Kaisa sanoo.

Ehkä yksi syy ymmärtämättömyyteen on se, ettei miehelle syntynyt vahvaa sidettä lapseen. Hän ei koskaan ehtinyt sisäistää isän roolia.

”Kun vauva oli puolivuotias, häntä ei enää juuri näkynyt kotona.”

Lapsella oli aluksi koliikki ja myöhemmin pahoja allergioita, jotka itkettivät ja valvottivat öisin. Mies kävi päivisin töissä ja pakeni vapaa-aikana harrastuksiin. Kotona hän näki vain itkun ja valvomisen, ei hyviä hetkiä.

”Vaikka lapsi sairasti ja itki paljon, hän oli toisaalta älyttömän aurinkoinen ja mutkaton. Isältä jäi se puoli kokonaan kokematta.”

Nyt Kaisasta tuntuu hassulta, miten mies joutui alun perin hiukan taivuttelemaan häntä perheen perustamiseen. Ensin oli kiire vanhemmaksi, sitten takaisin vapauteen.

”Varmasti oli niin, että äkillisesti muuttunut elämäntilanne tuli hänelle lopulta shokkina.”

Kela maksaa Kaisalle elatustukea ja perii tuen sekä sen yli määrätyn osan ex-mieheltä. Maksusta on riidelty kolmesti: kaksi kertaa oikeudessa ja kerran lastenvalvojalla. Ensimmäisen oikeuskäsittelyn jälkeen summa puolitettiin lastenvalvojalla miehen vaatimuksesta. Kaisa sai vain paperin allekirjoitettavakseen. Myöhemmin hän vaati sopimuksen purkamista oikeudessa, jolloin elatusmaksuksi tuomittiin 200 euroa kuukaudessa.

Kaisan lapsi saa siis lopulta sen, mikä hänelle oikeuden mukaan kuuluukin. Maksujen kierrättäminen Kelan kautta ei ole kuitenkaan valtiolle ilmaista.

Kun elatusvelvollinen laiminlyö maksunsa ja lapsen lähihuoltaja hakee sen vuoksi Kelalta elatustukea, velkaa perii aluksi Kela. Tarvittaessa perintä siirretään ulosottoon. Kela maksaa elatustukea korkeintaan 155 euroa kuukaudessa.

Mikäli lapselle on oikeudessa tai lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella määrätty Kelan elatustukea suurempi summa, elatusvelvolliselta peritään elatusmaksu. Perityksi saadusta rahasta maksetaan ensin lapselle se, mikä häneltä on jäänyt saamatta. Siitä osuudesta elatusvelvollinen joutuu maksamaan lapselleen viivästyskorkoa. Mutta itse perinnästäkin aiheutuu kuluja, joita elatusvelvollinen ei joudu maksamaan.

Ne maksamme me.

Iso asiakasryhmä

Kelan Perintäkeskuksen 120 työntekijää hoitavat muun muassa elatusapuvelkojen takaisinperintää. Ne työllistävät Perintäkeskusta toiseksi eniten.

Viime vuoden lopulla keskuksella oli perinnässä yhteensä noin 210 000 erillistä saatavaa, joista elatusapuvelkoja oli 53 000 kappaletta. Elatusvelallisia on suunnilleen sama määrä, mutta yhdellä velallisella voi olla perinnässä useita velkoja.

”Ideaalitilanne tietysti olisi, että elatusvelvollinen maksaisi vapaaehtoisesti suoraan lähivanhemmalle”, sanoo Perintäkeskuksen apulaisjohtaja Katja Sillgren.

Elatusapuvelan takaisinperinnän kuluja Sillgren ei halua lähteä arvioimaan.

Tunteet pelissä

On mahdotonta arvioida, kuinka moni elatusvelvollinen laiminlyö maksunsa tilapäisesti tai pitempiaikaisesti jostakin muusta syystä kuin taloustilanteensa vuoksi.

Elatusvelvollisten liiton puheenjohtaja Ahti Hurmalainen uskoo, että Kaisan ex-miehen tapaiset, elatusmaksuja jo lähtökohtaisesti tarpeettomina ja väärinä pitävät isät, ovat hyvin pieni vähemmistö. Mitään järkevää syytä Kelan kautta maksamiseen ei muutenkaan ole, jos tulot riittävät sovittuun elatukseen.

”Enemmän siinä ovat varmaan tunteet pelissä. Ei haluta maksaa suoraan lähivanhemmalle sellaista, mitä ei voi valvoa.”

Hurmalainen pitääkin isona ongelmana sitä, ettei elatusvelvollisella ole mahdollisuutta valvoa, mihin lähivanhempi rahat käyttää. Ei edes niissä tapauksissa, joissa ”lapset kulkevat rääsyissä”.

Elatusavun periaatteellista vastustusta yleisempää on luulo, ettei yhteishuoltajuudessa joudu maksamaan lainkaan elatusmaksuja. Hurmalainen saa paljon yhteydenottoja isiltä, jotka ihmettelevät, mistä he maksavat, jos lapsi hoidetaan käytännössä puoliksi.

Merkintä luottotietoihin

Kun lapselle on haettu Kelan elatustukea, elatusvelvollista kuullaan kirjeitse. Se jälkeen asiasta annetaan päätös, ja elatusvelvolliselle lähetetään kirje velan maksamisesta.

Elatusvelvollinen voi tehdä Kelan kanssa maksusopimuksen tai hoitaa velan pois kerralla. Myös jatkossa elatusvelvollisen on maksettava kuukausittain erääntyvät elatusavut Kelalle tai velka siirtyy ulosottoon. Niin kauan kuin Kela maksaa elatustuen lähivanhemmalle, elatusvelvollinen maksaa kaikki elatusavut Kelalle.

Näin Kaisan ex-mies on tehnyt – siitä huolimatta, että se tuottaa ylimääräistä paperityötä niin Kaisalle, miehelle kuin valtiolle.

Kelan perimästä elatusapuvelasta voi hakea vapautusta työkyvyttömyyden tai työttömyyden perusteella, jos tulot ovat alle 1094 euroa kuussa. Vapautus voidaan myöntää vain takautuvasti ja korkeintaan 12 kuukaudelta kerrallaan, ja se koskee vain Kelan jo lapsen lähivanhemmalle maksamaa elatustukea. Viime vuonna Perintäkeskus teki 17 000 tällaista maksuvapautuspäätöstä.

Sen sijaan Kelan maksaman elatustuen ylittävästä osuudesta Kela ei voi elatusvelvollista vapauttaa. Toisin sanoen jos oikeudessa on päätetty elatusmaksun suuruudeksi 300 euroa, siitä voi hakea vapautusta vain 155 euron osalta. Loppuosa menee ulosottoon.

Hurmalaisen mielestä Kelan maksuvapautuksen raja on liian pieni ja ajaa elatusvelvollisen entistä helpommin ulosottokierteeseen.

Aluksi Kaisa haki elatusmaksut itse ulosottoon. Nyt hän on jo pitkään saanut maksut Kelan kautta. Kaisa ei tietenkään tiedä, maksaako hänen ex-miehensä elatusapuvelkaansa Kelaan vai vasta ulosottomiehelle. Maksukykyinen tuskin kuitenkaan antaa velan päätyä ulosottoon asti, koska vuodesta 2012 lähtien pitkäaikaisesta, yli puolitoista vuotta kestäneestä ulosotosta on saanut maksuhäiriömerkinnän luottotietorekisteriin.

Pelko maksuhäiriömerkinnästä näkyi tilastoissa siten, että vuonna 2011 ulosottovirastoihin tuli vireille yli 23 000 uutta elatusapuasiaa ja sitä seuraavana vuonna enää vajaat 18 000. Määrä heittelee vuosittain, mutta on nykyään selvästi alemmalla tasolla kuin silloin, kun rästissä olevista elatusmaksuista ei saanut merkintää luottotietoihin.

Pienituloisen tai varattoman elatusvelvollisen maksuhäiriömerkintä ajaa entistä ahtaammalle.

”Kyllä merkintä luottotietoihin on huono juttu”, Ahti Hurmalainen sanoo.

”Yhä useampi jää yhteiskunnan ulkopuolelle.”

Miljoonia jää saamatta

Elatustuen maksaminen ja perintä siirtyivät kunnilta Kelalle vuonna 2009. Elatusapusopimusten vahvistaminen jäi edelleen kuntien tehtäväksi. Siirto helpotti kuntien taloutta, koska valtionapu ei kattanut elatustukimaksuja kokonaan.

Kela perii elatusvelvollisilta vuosittain noin 70 miljoonaa euroa elatusapuvelkoja. Perinnässä olevan velan määrä on pysynyt melko tasaisesti yli 200 miljoonassa – toisin sanoen sitä kertyy joka vuosi saman verran kuin sitä saadaan perittyä.

”Velan syntyynhän Kela ei pysty vaikuttamaan. Perinnän tehokkuudella asiaa voidaan edesauttaa, mutta jos ulosottokaan ei saa perittyä, niin eihän sille voida mitään. Lama vaikuttaa hirveän paljon siihen, miten ihmisillä on maksuvaraa”, sanoo Kelan etuuspäällikkö Suvi Onninen.

Kunnilta Kelalle siirron jälkeen ulosottovirastoihin saapuvien uusien elatusapuvelkojen potti on pudonnut kymmenesosaan: se oli noin sata miljoonaa vuonna 2008 ja viime vuonna enää 12 miljoonaa. Tämä johtuu Onnisen mukaan osittain siitä, että kunnista saatettiin laittaa sama velka monta kertaa ulosottoon samana vuonna.

Toisaalta Onninen arvioi, että elatusapuvelkojen perintä on selvästi tehostunut asian siirryttyä Kelan hoidettavaksi. Tilastoja ei tosin voida vertailla, koska vastaavia tilastoja ei kuntien osalta löydy.

Ahti Hurmalaisen mielestä elatustukiasioiden siirtäminen kunnilta Kelalle heikensi elatusvelvollisten asemaa, koska kunnissa tunnettiin omat asiakkaat paremmin.

”Kela on kasvoton ja tunteeton perijä”, Hurmalainen sanoo.

Elatusapuvelka vanhenee viidessä vuodessa, mistä aiheutui kunnille aiemmin miljoonatappiot. Kelan aikana velkoja on ehtinyt vanhentua kahtena vuonna. Viime vuodenvaihteessa velkoja vanheni noin 20 miljoonan euron edestä, samoin vuotta aiemmin.

Elatusapuveloista noin 90 prosenttia on valtion saatavaa eli Kelan jo maksamia elatustukia. Loput ovat lapsille suoraan maksettavaa, elatustuen ylittävää osuutta. Valtiolta jää siis lopullisesti saamatta vuosittain reilut 15 miljoonaa.

Ei siivellä eläjiä

Nykyään Kaisan ja lapsen pieni perhe asuu eri paikkakunnalla kuin ex-mies. Isä näkee lastaan silloin tällöin omien sukulaistensa luona, joihin Kaisa on halunnut lapsen vuoksi pitää yhteyttä. Siihen Kaisa haluaa kannustaa muitakin samassa tilanteessa olevia, ristiriidoista huolimatta.

Tapaamisoikeutta tarjottiin monta kertaa, niin oikeudessa kuin lastenvalvojalla. Elatusmaksuasia tulehdutti välit kuitenkin niin, että mies menetti lopulta vähäisenkin kiinnostuksen tavata lastaan.

Kaisa ei saa palkkansa jatkeeksi muuta kuin korotetun lapsilisän sekä elatusmaksun. Summilla ei juhlita: bruttopalkka kaksivuorotyöstä on noin 2 000, lapsilisä 144,30 ja elatusmaksu 200 euroa. Hänen on vaikea ymmärtää, miten kahtasataa kuussa voi pitää kohtuuttomana summana oman lapsen elättämisestä.

”Tottakai voisi karsia kaikesta, mikä ei ole täysin välttämätöntä. Mutta haluan, että lapseni saa harrastaa kuten muutkin lapset. Samaan elintasoon kuin kahden vanhemman perheissä en tietenkään pysty.”

Kaisan rahat riittävät pikku kolmioon suomalaisittain isohkon kaupungin liepeillä. Uutta miestä hänellä ei ole. Kahden ihmisen talouttaan hän pitää aivan tavallisena perheenä, joka tekee tavallisia asioita.

Riidat ex-miehen kanssa ovat menneitä. Ne eivät ole arjessa läsnä, ja lapsen elämä on turvallista.

Kaisa ei ajattele miestään pahalla; avioliitosta on paljon hyviäkin muistoja. Hän ei myöskään halua mustamaalata miehiä ja vähätellä niitä ongelmia, joita eronneet miehet saattavat elatusapu- ja tapaamisoikeuskiistoissa kohdata.

Hän haluaisi vain, ettei yksinhuoltajaäiteihin suhtauduttaisi jonkinlaisina siivellä eläjinä.

”Minäkin uskoin joskus siihen, että erossa miehet aina joutuvat yksin juopottelemaan yksiöön ja naiset pitävät lapset ja talon ja ottavat uuden miehen ja pitävät hauskaa”, Kaisa naurahtaa.

Kaisan nimi on muutettu.