Digitaalinen masturbaatio tekee ihmisestä kävelevän selfiekepin
Tänä vuonna vietetään Kirjan vuotta. Ensi sunnuntai on pyhitetty lukurauhalle. Kummalta kuulostaa kylmiltään, että pitää lukemiselle julistaa oikein rauha. Kukapa nyt suomalaista häiritsee, kun tämä ryhtyy lukemaan? Myös vastaus kummastuttaa: hän itse.
Kansalainen ei malta lukea. Kissavideot ja statuksen päivitykset vaativat aikaa. Kun neljä tuntia selaa välkkyvää sälää, vaikuttaa siltä kuin paljon olisi tapahtunut. Ei vain ole. Mikään ei ole muuttunut. Kun lukee neljä tuntia hyvää kirjallisuutta, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.
Suomalainen ei ehdi lukea, koska hänen pitää ottaa kuvia omasta naamastaan tai unohtumattomasta perseestään ja levittää niitä kaikkeen maailmaan. Viihde-elektroniikka on määritellyt ihmisen olemuksen uudelleen: hän on kävelevä selfiekeppi.
Tämä ei ole edes satiiria. Tässä vain viileästi todetaan kiistaton tosiseikka.
Nettilehtiä skrollaamalla olen oppinut tunnistamaan monta ihmistä, joitten päätyö näyttää olevan tasaisin väliajoin julkaista itsestään itse ottamiaan kuvia. Tämä on digitaalista masturbaatiota.
Kansalaiset siis lukevat kirjoja yhä vähemmän. Kirjamyynti on viimeisen seitsemän vuoden aikana romahtanut. Kirjailijana olen tästä huolestunut. Myös lossivahtina olisin lukemattomuudesta pahalla tuulella.
Lukemisessa ei ole kyse vain kasvattavasta taideharrastuksesta. Lukutaidoton tai lukuinnoton ihminen ei pelaa täydellä pakalla. Hän menee sinne minne hänet viedään.
Kohta kirjoja ei tarvitse polttaa. Me teemme sen itse, kun jätämme ne lukematta.
Äidinkieli on koulun tärkein aine. Ellei osaa lukea kunnolla, ei opi mitään muutakaan, koska äidinkielellä niitä muita aineita opetetaan. Lukeminen on paras tapa oppia isoja asioita. Huono lukutaito heittää pitkän varjon koko elämään.
Kun ei ole harjaantunut lukemaan, ei osaa erottaa tosiasioita mielipiteistä, tutkimusta ennakkoluuloista, järkipuhetta vihapuheesta, itää lännestä. Käytännön arki muuttuu tarpeettomaksi seikkailuksi, kun edes yksinkertaista kaavaketta ei osata täyttää.
Peruskoulun jättävistä pojista joka kahdeksas ei osaa kunnolla lukea. Muutaman kouluvuoden aikana on siis pilattu loppuelämä. Vajavaisesti lukutaitoiset eivät pääse lukioon, yliopistoista puhumatta.
Nämä pojat eivät lue nyt eivätkä aikamiehinä kirjoja. Myös puhetta sisältävien elokuvien katseleminen on työlästä, kun ei ehdi lukea tekstitystä.
Hyvän kirjallisuuden lukeminen edistää ihmisen myötäelämisen kykyä. Siitä ihmisyydessä on kyse. Me emme tee pahaa toisille, kun tajuamme, miltä se tuntuu.
Kun menee lukemalla toisen nahkoihin, näkökulma muuttuu. Emme ole enää täällä yksin. Tätä ei klikkaamalla saavuta.
Lue lisää: Tältä näyttää nykyihminen, tuo kävelevä selfiekeppi