Seura tutki: Puolet suomalaisista vähentäisi kansanedustajia

Kun muutoksen tuulet puhaltavat, politiikan instituutiot järkkyvät jalustoiltaan.

Suomi on kurottanut kohti länttä, liittynyt EU:n jäseneksi. Pyhä puolueettomuus on vaihtunut sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Presidentin valtaoikeuksiin on kajottu.

Mutta eduskunta vaan porskuttaa.

Meillä ei ole tapana kysyä, miksi Suomessa on 200 kansanedustajaa.

Perustuslain mukaan ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Eduskunta säätää Suomen lait, ja siihen työhön tarvitaan kansanedustajia.
Mutta miksi 200?

Seura teetti Taloustutkimus Oy:llä kyselytutkimuksen, jossa tiedusteltiin suomalaisten kantaa kansanedustajien määrään. Tulos yllätti.

Tuhannesta vastanneesta 43 % oli sitä mieltä, että kansanedustajia on liikaa.

Niukka 53 % enemmistö piti nykyistä määrää sopivana. Tulos antaa kuitenkin ymmärtää, että eduskunnan koosta voidaan käydä perusteellista keskustelua.

Kaikkein eniten asenteisiin vaikutti vastaajan ikä. Enemmistö eläkeläisistä (55 prosenttia) haluaisi vähentää kansanedustajia.

Vastaavasti 15–24-vuotiaat olivat konservatiivisimpia. Lähes 70 prosenttia piti kansanedustajien nykyistä määrää sopivana.

Ammattiryhmien välisessä vertailussa erityisesti sekä yrittäjät että johtavassa asemassa olevat vähentäisivät kansanedustajien määrää.

Kriittisiä äänenpainoja löytyi kaikkien suurten puolueiden kannattajien joukosta. Intohimoisimmin asiaan suhtautuivat rkp:n ja perussuomalaisten kannattajat. Enemmistö näiden puolueiden kannattajista vähentäisi kansanedustajia.

Vihdoinkin yksi asia, josta riitapukarit ovat yhtä mieltä!

Kumileimasin

Seuran kyselyssä ei pyydetty kansalaisia perustelemaan, miksi kansanedustajia on liikaa. Mutta kritiikin syitä voi etsiä vaikka perustuslain määritelmästä.Jos lakien säätäminen on kansanedustajien tärkein tehtävä, siinä he ovat totisesti epäonnistuneet.

Eduskunnan kanslian tietojen mukaan 200 kansanedustajaa saa vuodessa aikaan kaksi lakia. Koko vaalikauden aikana vain kymmenen kansanedustajan jättämää lakialoitetta saa lain voiman.

Toki eduskunta vaikuttaa koko ajan lakien valmisteluun ja sisältöihin. Mutta aloite on yleensä hallituksen käsissä.

Rivikansanedustaja ei tee lakeja, vaan hyväksyy niitä.

Demokratian ihanteissa kansanedustaja ajaa äänestäjänsä asiaa. Mutta yhteys tuntuu pätkivän.

Ehkä tilanne turhauttaa äänestäjiä.

Äskettäin Turun Sanomien entinen päätoimittaja, dosentti Markku Salomaa jyrähti arvovaltaisessa Kanava-lehdessä. Salomaan mukaan rivikansanedustajilta on riisuttu vaikutusmahdollisuudet, ja hallitus pitää eduskuntaa niskalenkissä.

Puolueiden ryhmänjohtajat valvovat, että kuri säilyy. Rivistä ei kuulu soraääniä.

”Kansanedustajan tekemiin lakialoitteisiin suhtaudutaan siten, että ne häiritsevät hallituksen linjaa tai sotkevat opposition rivejä”, Salomaa sanoo Seura-lehdelle.

Dosentin mielestä kansanedustajan käsien sitominen on parlamentarismin vastaista.

”Tämä on vakava ongelma. Asialle pitää tehdä jotain.”

Puolet pois?

Salomaan mielestä edustajien määrän leikkaaminen voisi parantaa yksittäisten edustajien vaikutusmahdollisuuksia.

”Kansanedustajien kunnioitus kohenee, kun tosiasiallinen valta palautetaan heille. Esimerkit maailmalta osoittavat, että status nousee, kun määrä vähenee.”

Lyhyt vertailu osoittaa, että länsimaisissa demokratioissa on isoja eroja: Englannissa on yksi kansanedustaja 100 000 kansalaista kohti. Saksassa ja Ranskassa luku nousee reippaasti yli sadantuhannen.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on yksi kansanedustaja noin 27 000 kansalaista kohden.

Yhdysvalloissa luku on yli 700 000. Sillä suhdeluvulla Suomi selviäisi kahdeksalla kansanedustajalla.

Englannin laskukaavalla 54 kansanedustajaa olisi riittävä määrä.

Markku Salomaan mukaan nykyisen eduskunnan voisi helposti puolittaa ilman, että kansanvalta kärsisi.

”Sata riittäisi aivan yhtä hyvin kuin kaksisataa.”

Lihapatojen hinta

Kansan kritiikin takaa voi löytyä myös yksinkertaisempi selitys – perinteinen herraviha. Suomessa on tietty kansanosa, jota lihapatojen äärellä mässäilevät herrat yksinkertaisesti ärsyttävät, etenkin vaikeina aikoina.

Paljonko näihin pohjattomiin patoihin upotetaan veronmaksajien rahaa?

Eduskunnan budjetti on sata miljoonaa euroa vuodessa. Se merkitsee 18 euroa / suomalainen. Siihen rahaan on laskettu kaikki: Palkat, matkat, työvälineet, talot, autot, avustajat ja muu henkilökunta.
Kansanedustajien lisäksi eduskunnassa työskentelee paljon muitakin ihmisiä. On oikeusaputoimisto, valtiontalouden tarkastusvirasto sekä ulkopoliittinen instituutti. Paperisotaa varten tarvitaan tietohallinto sekä joukko muita virkamiehiä.

Kun tästä kaikesta lasketaan karkea arvio, yhden kansanedustajan kulut veronmaksajille ovat noin 250 000 euroa vuodessa.

Jos puolet kansanedustajista saisi potkut, siitä kertyisi vuosittain 25 miljoonaa euron säästöt. Nykytilanteeseen verrattuna joka neljäs vuosi olisi ilmainen.

Lisäksi valtio voisi myydä eduskunnan lisärakennuksen, jonka rakentamiseen kului aikoinaan 43 miljoonaa euroa. Mukava siivu tulisi siitäkin.

Näillä säästöillä pyörittäisi komeasti Suomen leipäjonoja. Mutta valtion taloutta raha ei pelastaisi. Budjetin kokonaissummasta se on vain puoli promillea.

Turhat ja tarpeelliset

Johdattelematta ja kylmiltään kansalaisilta kysyttiin kuka lähtee ja kuka jää parlamentin yt-neuvotteluissa. Tulos oli yllätys – tai ehkä ei sittenkään.

Inhokkilistalla yksi oli ylitse muiden.

Lähes 18 % kyselyyn vastanneista pudottaisi perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen.

Viitasaarelainen kansanedustaja keräsi ääniä kaikenikäisiltä ja -taustaisilta vastaajilta. Jopa perussuomalaisten kannattajien keskuudessa Hakkarainen sai viisi prosenttia äänistä.

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juha Rahkosen mielestä tulos on hämmästyttävä, sillä listan seuraavat nimet jäivät kuuteen prosenttiin.

”Mielestäni tästä tuloksesta paistaa politiikan mediavälitteisyys”, Rahkonen sanoo.

Hakkaraisella on ollut yksinkertaisesti liikaa huonoa julkisuutta. Örveltävän sahurin tarina on alkanut elää omaa elämäänsä.

”Näyttää siltä, että osa kansalaisista ei pidä Hakkaraista sopivana lainsäätäjän tehtäviin”, Rahkonen arvioi.

Seura yritti tavoittaa Hakkaraisen, mutta tämä ei halunnut kommentoida tutkimuksen tulosta.

Inhokkilistan kärkisijoilta löytyvät myös Jussi Halla-aho ja Timo Soini.

Omalla tavallaan tulos on odotettava. Perussuomalaisten jytky on herättänyt Suomessa kuumia tunteita puolesta ja vastaan. Vaikka perussuomalaisten keulakuvia inhotaan laajasti, on muistettava, että he ovat samalla opposition ääniharavia.

Hallituksen riveistä inhokkilistan kärkeen ylsi vain yksi nimi, pääministeri Jyrki Katainen (kok). Peräti viisi prosenttia vastaajista pudottaisi Kataisen ensimmäisenä eduskunnasta.

Kaikkein penseimmin pääministeriin suhtautuvat 25–34-vuotiaat kotiäidit ja -isät. Joka kolmas heistä erottaisi Jyrki Kataisen ensimmäisenä eduskunnasta.

Viime marraskuussa Katainen patisteli kotiäitejä osa-aikaisiin töihin.

”Naisten pitkät tauot työelämästä ovat Suomessa vakava ongelma”, Katainen sanoi.

Kotirintamalla avaus otettiin ilmeisen vakavasti.

Kaksi Suomea

Kuka kansanedustaja ansaitsee kaikkein eniten olla eduskunnassa?

Seuran teettämän kyselyn viimeinen kysymys seuloi 200 kansanedustajan joukosta esiin kaksi nimeä: Timo Soini (11%) ja Jyrki Katainen (9%). Suomalainen demokratia kiteytyy näihin kahteen ääripäähän.

”Soinin Suomi ja Kataisen Suomi”, tutkimuspäällikkö Juha Rahkonen tiivistää.

Rahkosen mukaan tulos paljastaa Suomen kahtiajakautumisen.

”Meidän aikamme suuri tarina jakaa ihmiset joko globalisaation voittajiin tai häviäjiin. Katainen ja Soini edustavat todellista asiaa. Siksi heihin on helppo samastua”, Juha Rahkonen arvioi.

Kyselyn perusteella Katainen on todellakin voittajien pääministeri. Hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat kaupunkilaiset ovat selvästi innokkaimpia Kataisen kannattajia.

Sen sijaan Timo Soini nauttii tulosten valossa laajaa kansansuosiota. Soini saa kannatusta kaikenikäisiltä ihmisiltä eri puolilta Suomea. Eikä hän ole pelkkä duunareiden sankari. Yllättäen hän saa jopa hieman enemmän tukea johtavassa asemassa olevilta. Tosin yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt suhtautuvat Soiniin penseämmin.

Kyselyn perusteella jytky ei ole sulanut. Timo Soini on Suomen tärkein poliitikko ja opposition kiistaton henkinen johtaja. Keskustan Juha Sipilä sai vain kaksi prosenttia äänistä.

Kyselyn tulos herättää lopulta kysymyksen: Jos Suomi on jakautunut kahtia, mihin me tarvitsemme yhdeksää puoluetta?

Jos kansanedustajien määrä putoaisi puoleen, ehkä meille riittäisi viisi puoluetta?

Kataisen six pack -hallitus on jo osoittanut, ettei ideologisten erimielisyyksien sopiminen ole mahdoton tehtävä.