Mistä Suomen teihin saadaan lisää rahaa ellei veroista tai maksuista, kysyy Autoliiton toimitusjohtaja
Rahaa ei synny tyhjästä. Autoliiton toimitusjohtaja kauhistelee hallituksen liikennesuunnitelmia.
Kenet liikenneministeri Anne Berner löytää uudistussuunnitelmiensa maksajan paikalle?
Epävarmuus viriää, kun hallitus sorvaa liikenneverkkoa. Säädökset liikenteestä on tarkoitus kumota yhdellä uudella lailla. Eturintamassa on liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk).
”Berner muotoili siis mallin, jolla hänen väyläyhtiönsä perustetaan. Aiempi järjestelmä olisi ollut parempi”, sanoo Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen. Ja jatkaa:
”Liikenneväyliä ylläpidetään ja rakennetaan maksuilla tai veroilla. Eli siirretään valtion tieomaisuutta valtion perustamalle uudelle yhtiölle, joka alkaa hallinnoida tiestöä ja väyliä.”
Jo tätä luettaessa tiedetään, millä muodoin uusi väyläyhtiö ryhtyy varojaan keräämään. Juuri kysymys maksuista tai veroista on Niemisen mukaan keskeinen.
”Verot kuuluvat valtion budjettiin, kun taas maksuja voi periä myös erikoistehtävään perustettava yhtiö. Perityn maksun on aina kohdistuttava siihen hyötyyn tai hyödykkeeseen, josta maksaja maksaa. Maksu on rajatumpi, eikä sitä voi kerätä aiheutuneita kustannuksia enempää.”
Kustannukset
Hyvä verojärjestelmä on Niemisen mielestä jo olemassa.
”Polttoainevero on auton käyttöön perustuva järjestelmä. Siksi se myös on oikeudenmukainen. Ajoneuvovero puolestaan perustuu aikaan. Sen voi netissä katkaista jopa viikoksi kerrallaan, kun auto poistuu liikenteestä. Kätevää.”
Uusia maksu- tai verojärjestelmiä ei Niemisen mielestä pitäisi luoda niiden kalleuden takia. Niin ikään veronmaksajan kannalta on keskeistä, kuinka paljon kerätystä verotulosta jää veronmaksajan käyttöön.
”Polttoainevero jää lähes kokonaan, mutta paljon välikäsiä ja organisaatioita edellyttävä vero- tai maksujärjestelmä imaisee ison osan itselleen ja kuluihinsa.”
Jokseenkin aina väliportaan kulut maksatetaan – veronmaksajalla.
Niemisen mukaan vanhaa järjestelmää parempaa mallia ei ole vielä pystytty esittämään.
”Juuri yhtiöittämiseen on Bernerin näpeissä liittynyt monia ongelmia. Meille on luvattu, ettei kukaan joutuisi maksamaan lisää, vaikka kaikki ikään kuin saisivat enemmän. Erikoista, lähtökotaisestihan raha ei lisäänny ilman, että joku maksaa enemmän”, hän sanoo.
Lisää laskuoppia. Jotta myös välikäsien rahoittamisen jälkeen voidaan kustantaa vaikkapa parempaa tienpitoa, se edellyttää lisää rahaa veronmaksajilta – tai maksun maksajilta. Eli taas enemmän maksuja.
Peruspalvelu
Yhtiöittämiseen liittyy Niemisen silmissä myös lisävaikeus. Koska jo olemassa olevat tiet ja väylät on kertaalleen yhteisesti maksettu, valtion on täten myytävä väylät uudelle yhtiölle.
Nyt kysymys kuuluu, minkälaisessa velkalastissa uusi yhtiö lähtee liikkeelle, kun sen ensin tulee kerätä varoja siihen maksukykyyn, jolla kaupan edellyttämät lainat kuitataan takaisin rahoittajille.
Hyvin voi myös miettiä, olisiko valtio vanhassa järjestelmässä saanut lainaa – esimerkiksi ulkomailta – ainakin yhtä edullisesti kuin perustettava väylä- tai vastaava yhtiö.
”Onko oikein, että vain autoilija maksaa teiden ylläpidosta? Kunnostamisestahan hyötyvät kaikki: yritykset, kiinteistönomistajat ja jopa jalankulkijat. Jokainen meistä joutuu kulkemaan tie- ja katuverkossa. Puhe on yhteiskunnan peruspalvelusta, jonka rahoituksesta vastaavat kaikki siitä hyötyvät ihmiset, yritykset ja instituutiot”, Nieminen tähdentää.
Lisää pureksittavaa Bernerille:
”Vaikka joku menee omaan kauppaansa kävellen tai pyörällä, hänen ostamansa tavarat eivät ole tulleet kauppaan kävellen tai pyörällä. Samoin kävelijän tai pyöräilijän kiinteistöön johtaa katu tai tie, jolta hänen kiinteistöään huolletaan autolla.”
Uusi Länsimetro?
Niemisen mielestä hyvä on myös pohtia, millaista valtaa uusi väyläyhtiö käyttää. Yhtiökö päättää, mitä teitä rakennetaan, mitä ylläpidetään ja millä tavalla?
”Miten siis demokraattinen järjestelmämme estää sen, ettei yhtiöitys synnytä enää lisää Länsimetron, Finavian ja muiden kaltaisia yhtiöitä, joissa tiedot kustannuksista jätetään maksajilta liikesalaisuuksien taakse. Kyky ainakin valtion omistajaohjaukseen on nähtävästi haasteellinen asia”, Nieminen sanoo.
taustalla
1. Liikennekaari merkitsee Bernerin mukaan investointien helpottumista. Tarkoitus on vapauttaa markkinat ja lisätä kilpailua.
2. Taksilupien vapauttamista Berner runnoi eteenpäin. Nyt eri puolilla Suomea odotetaan, missä taksien hinnat ja saatavuus paranevat ja missä huononevat.
3. Posti on ministeri Bernerin ohjauksessa aloittanut ruohikonleikkuun, nyt se on työntymässä myös hoivabisnekseen.
4. Junaliikenteessä Berner toi viime vuonna julki halunsa vähentää paikallisliikennettä. Nousseen myrskyn jälkeen suunnitelma vedettiin pois.
5. Finavia teki 34 miljoonan euron miinuksen yhtiön niin sanotuissa johdannaistappioissa. Ministerinä Berner hidasteli asian selvittämistä.