Teksti:
Kalle Lähde

Vuodenvaihteessa on juhlat. Raketteja ammutaan ja juodaan kuohuviiniä. Aikuiset juhlivat ja nuoret juhlivat, yhdessä ja erikseen. Kaikilla on kivaa.

Vai onko?

Joulukuun viimeinen päivä on Vapun ohella päivä, jolloin moni nuori juo alkoholia ensimmäisen kerran elämässään. Joillekin kokemus on niin karmea että seuraavan kerran juodaan skumppaa kun oma lapsi pääsee ripille. Osa hakeutuu luostariin järkyttyneenä omasta käytöksestään. Sieltä voi sitten osoitella sormella ja paheksua muita.

Toisessa ääripäässä on nuoria jotka eivät edes välitä, saavatko lapsia jotka voisivat joskus päästä ripille. Heille tärkeämpää on miettiä milloin seuraavan kerran pääsee juomaan. Minä kuuluin näihin nuoriin.
Tähän joukkoon kuuluvat aluksi myös kapinalliset nuoret jotka haastavat vanhempiaan ja hakevat statusta ystäväpiirissä. Ei hätää, he tulevat järkiinsä yleensä ajoissa. Heidän suussaan viina maistuu pahalta ja on vain väline jolla järkytetään olemassa olevaa järjestystä.

Näiden ryhmien väliin kuuluu valtaosa nuorista. Alkoholi on vain osa yhdessäoloa ja kivaa tunnelmaa. Eikä edes välttämätön osa. Sen puuttuminen voidaan ohittaa olankohautuksella. Siitä minä en tiedä mitään.

Mutta sen minä tiedän ettei hyvä kasvatus ja kunnollinen koti pelasta alkoholismilta. Missä te luulette juopon taimien kasvavan? Ei ne sinne baaritiskien päihin maanantaiaamuisin ilmesty tyhjästä. Tavallisista suomalaisista kodeista he sinne päätyvät.

Ei hyvä kasvatus pelasta sydän- ja verisuonitaudiltakaan. Mutta edes tietoisuus siitä, ettei alkoholismi ole oma valinta eikä vältettävissä tahdonvoimalla, saattaisi saada nuoren tarkastelemaan omaa suhdettaan alkoholiin.

Siksi alkoholismista puhuminen sairautena on enemmän kuin tärkeää. Lapsi joka toistuvasti meinaa tukehtua pähkinöihin saa vanhemmat varmasti reagoimaan. Toistuvasti päissään kotiin tuleva nuori herättää varmasti huolta, silti sen ajatellaan kuuluvan nuoruuteen ja olevan ohimenevää. Osalle se on ohimenevää.
Mutta sitten on se kymmenen prosenttia. Ne taimet. Ne on sellaisia taimia jotka kastelevat itse itsensä, mitä vähemmän niistä huolehditaan, sitä paremmin ne voivat.

Oikea tieto saattaa lakastuttaa taimen. Uskon, luulen ja toivon. Toivon todella.

X