Teksti:
Kalle Lähde

Joitakin vuosia sitten nautin olutta heti aamulla lähikuppilassa. Mitään sellaista, mitä olisi tarvinnut pureskella, en ollut suuhuni laittanut pariin viikkoon. Sellainen ”Antaa suoliston huilata”-dieetti.

Juhlat jatkuivat baarijakkaralla kellon ympäri. Vessassa oli pakko käydä välillä, se on pakollinen häiriötekijä juhlinnassa. Häiriötekijöiksi lasketaan myös liian puheliaat kanssa-asiakkaat jotka eivät ymmärrä juhlinnan syvintä olemusta.

Verdunissa, Ranskassa on tuntemattomaksi jääneiden kaatuneiden muistoksi pystytetyssä rakennuksessa kaikkialla kylttejä joissa toivotaan ”silence please”. Sellaisia kylttejä voisi baareihinkin laittaa, varsinkin arkiaamuisin kun asiakkaana ovat ammattilaiset. Turha höpöttäminen antaa sellaisen kuvan ettei elämä ole hallinnassa.

Mutta se nälkä. Nälän tunnetta juopolle ei tule ennen kuin elimistö antaa siihen luvan. Lupa näläntunteeseen tulee kun promillet ovat siedettävät. Jossakin vaiheessa juopon tajuntaan iskostuu lihapiirakka. Alkukantainen tunne, nälkä, saa ihmisen toimimaan. Näläntunne kuuluu lainalaisuuksiin.

Tunne ei tarkoita sitä että se johtaa syömiseen, se on haastavaa juopolle. Mutta toimeen on ryhdyttävä. Taksi alle ja nakkikioskille. Lihapiirakka kolmella nakilla ja ei, en juo maitoa kiitos.

Palasin talvisena iltayönä hankkimani lihapiirakka kainalossa kotikadulle. Taksi jätti minut autotallien väliin josta kulki oikopolku ylös kalliota suoraan alaovelle. Taloyhtiön asentama metallinen kaide kertoi oikopolun virallisuudesta. Muuten en olisi oikaissut.

Pakkasta oli reilusti, samoin lunta. Pidin kaiteesta kiinni kun jalka lipesi. Kaiteesta en irrottanut ja siksi heiluriliike yhdistettynä painovoimaan heitti minut kaiteen alta selälleni kalliorinteeseen. Painovoimakin on lainalaisuus. Hanki oli syvä. Perse oli syvällä hangessa, lihapiirakka kadoksissa, enkä kyennyt liikkumaan.

Lohtua toi siitä perspektiivistä näkynyt kotimme olohuoneen ikkuna. Siellä pikku vaimo varmasti kutoi villasukkaa minulle lukulampun valossa.

Kampesin kaikilla voimillani itseäni ylös ja mietin kuinka rumalta näyttäisin aamulla kun olisin jäätynyt kilpikonnaksi. Kaikki ilkkuisivat.

Äkkiä selässä tuntui mukavaa lämpöä. Ennen jäätymiskuolemaa saattaa tulla outoja tuntemuksia, mutta tämä oli minun lihapiirakkani kaikilla mausteilla, paitsi sinappi, ketsuppi, sipuli ja kurkkusalaatti.

Sain kammettua itseni ylös lihapiirakasta siirtyneen lämmön avulla ja konttasin loput viisitoista metriä rappukäytävään.

Varikset olivat nokkineet piirakkani aamuun mennessä kun ohitin sen kääreet matkalla harrastukseeni.

X