KuPS on Suomen Cupin mestari 2021 – Urheilun flow-festivaali tyhjälle Olympiastadionille
KuPS kykeni 120 minuutin ottelussa pelaamaan puolet vajaalla ja tulemaan myllystä ulos voittajana. Rankkarikisassa osui jokainen keltamusta.
HJK ja KuPS kohtasivat toisen kerran jalkapallon miesten Suomen Cupin finaalissa.
HJK-KuPS 4-5rp (0-0)
Urheilussa puhutaan usein flow-tilasta.
Koska Suomen Cupin finaali on parasta mahdollista seurajoukkuetason jalkapalloa ja hieno tapahtuma, voidaan finaalista eräällä tavalla puhua urheilun flow-festivaalina.
Pelin voittaa yleensä se, jolla on parempi flow.
Vapaasti ja samalla myös suoraan suomennettuna flow on virtaus. Pelin ja pelaajien virtaus.
Flow voi säkenöivän hyökkäyspelin lisäksi olla myös täyttä puolustussotaa, jos niin on joukkueen kanssa sovittu. Flow on pelisuunnitelman toimintaa suoraan selkäytimestä.
Mitä flow sitten vaatii? No ainakin sen, että pelaajat ovat niin sanotusti ”auki”. Ovatko Klubin pelaajat auki?
Ilman sitä ei flow pääse tarttumaan puseroon eikä virtaamaan sisään vartaloon. Tässä mennään pieniin ja tarkkoihin pelin osasiin, mutta pienistä syntyy suuri kokonaisuus ja suuret asiat puolestaan vaikuttavat pienten toimintaan.
Flow on itseluottamusta, ja kuten tunnetaan, itseluottamuksen paras rakennuspalikka on treenaaminen. Tämähän on itsestään selvää. Mitä paremmin treenaat, sen parempi itseluottamus ja silloin myös parempi flow.
KuPS ja HJK pelasivat lauantaina 120 minuuttia futista. Siitä melko tarkkaan puolet KuPS oli vajaamiehinen. Se ei näkynyt pelitapahtumissa kovin paljon.
On hiuksenhieno ero, onko puolustaminen tarkkaa vai hyökkäyspeli saamatonta. Ehkä toista ei ole ilman toista.
Silti ei voi kuin ihailla KuPSin suoritusta. 60 minuuttia vajaalla ja loppujen lopuksi tulee ulos myllystä mestarina. He ovat Suomen Cupin pokaalinsa ansainneet.
Iiro Järvinen on upottanut ratkaisevan rankkarin ja KuPS pääsee juhlimaan cupin mestaruutta. Jos ihmettelet, miksi kuvat näyttävät perunalla kuvatuilta, niin syy on se, että juuri niin on käynyt. © Jukka Vuorio
36 000 tyhjää penkkiä
22 vuoden tauon jälkeen Suomen Cup pelattiin Olympiastadionilla. Puitteet olivat todella komeat, mutta juuri kukaan ei päässyt niistä nauttimaan.
Yleisöä cupin finaaliin ei virallisesti otettu sisään stadionille. Palloliiton näkökulmasta yleisömäärä stadionilla oli lauantaina 0, vaikka tosiasiassa HJK oli järjestänyt sisään stadionille pikkuruisen kannattajaporukan, puhutaan siis alle 10 hengen määrästä.
En tietenkään ole tartuntatautien minkäänlainen asiantuntija, mutta kyllä mielestäni tuonne olisi esimerkiksi maskipakolla voinut ottaa sisään muutama tuhat katsojaa – tai edes 500 – sillä turvavälejä olisi ollut mahdollista pitää ja katsomolohkoja eristää toisistaan.
No, toivotaan, että tautitilanne ja rajoitusten höllääminen mahdollistavat sen, että jo kuluvan kuukauden lopussa tai viimeistään kuun vaihtuessa saataisiin sarjaotteluihin kuten Veikkausliigaan jo yleisöä sisään.
Pokaali ja rahatukku
HJK ja KuPS olivat kohdanneet Suomen Cupin finaalissa kerran aiemmin, vuonna 2011. Silloin HJK juhli cupin voittoa riveissään muun muassa ottelussa maalin tehnyt Jari Litmanen. Olin paikalla silloinkin, ja hemmetin kylmä oli myös silloin. Tuntuukin olevan niin, että pelataan cupin finaali sitten keväällä tai syksyllä, niin aina on pitkien kalsareiden keli.
Tähän vuodenaikaan ehdottomat varusteet futiskatsomossa ovat pitkät kalsarit ja villasukat. Sikäli kun futiskatsomoihin siis pääsisi muutoin kuin median puolesta. Mutta sanotaan nyt näin, että en olisi kyennyt stadionilla istumaan loppuun saakka, mikäli nuo edellä mainitut varusteet olisivat puuttuneet. Pelaajat eivät tästä huolimatta lauantaina näyttäneet kohmeisilta pökkelöiltä.
KuPS ja HJK olivat kohdanneet edellisen kerran viikko sitten, silloin Veikkausliigan ottelussa Kuopiossa. Silloin(kin) päädyttiin maalittomaan tasapeliin. Siitä huolimatta ennakkoasetelma cupin finaaliin oli selvästi se, että helsinkiläiset olivat vahva ennakkosuosikki ja KuPS lähti haastamaan.
Klubilla on tälle kaudelle miehistö, jonka minimitavoite on kotimaan tuplamestaruus. Kaikille muille seuroille – myös KuPSille – tuplamestaruus olisi tietenkin huippusuoritus, hunajata ja jymymenestys. Jo nyt voi sanoa, että cup-kannu vie KuPSilta roiman lastin paineita.
Cupin voittajan palkinto on hyvä. Voittanut joukkue saa komean pokaalin sekä Suomen mittakaavassa kohtuullisen rahapotin, 50 000 euroa. Ennen kaikkea cupin voittaja saa paikan europelikentille, mikä puolestaan tuo seuralle takuuvarmasti lisää mainetta ja mammonaa. Viime syksynä KuPS kilautti europeleistä kassaansa yli miljoona euroa.
Kuluvan kauden Suomen Cupin voittaja saa paikan ensi kaudeksi Euroopan jalkapalloliiton UEFAn uuden kilpailun, Euroopan konferenssiliigan karsintakierrokselle.
Jos Cupin voittaja voittaa myös Veikkausliigan, cup-voittajan europelit alkavat silloin Mestarien liigan karsintakierrokselta. Cupin voittajalle varattu konferenssiliigan paikka menee siinä tapauksessa Veikkausliigan neloselle.
Näin Iiro Järvisen veto Hugo Kedon taakse lähti. Ja sinne upposi. © Jukka Vuorio
Ensimmäinen puoliaika
Kerrotaan tässä yhden urheilubloggaajan näkökulmasta internetin tulevaa jälkitarkastelua varten, että mitä siellä kentällä mielestäni oikein tapahtui.
HJK:n Riku Riski sai keltaisen kortin oman puolustusalueen kaksinkamppailutilanteesta jo neljännellä peliminuutilla. Se oli jonkinlainen osoitus ottelun alkupuoliskon tunnelmasta: tilanteisiin mentiin kovaa ja vauhdilla. Lisäksi siellä sun täällä tuntui koko pelin ajan puolin ja toisin olevan pientä naputtelua, koputtelua ja tallomista.
Klubin Filip Valencicilla oli 18. minuutilla avoin paikka potkaista pallo maaliin, mutta hän potkaisi sen sijaan ohi ilmassa kiitäneestä pallosta. Pari minuuttia myöhemmin hän pallon menetettyään tönäisi kuopiolaista selästä, mutta jäi vaille tuomarin huomautusta, saati vaparia tai korttia.
Valencicin preesens oli mielenkiintoinen. Hyökkääjä on selvästi lihaksikkaassa kunnossa, mutta jo alle puolen tunnin pelin jälkeen hän vaikutti hölkkäilevän hitaasti ja ikään kuin puuskuttavan. Jos pelaamista vertasi vaikkapa Roope Riskiin, niin jälkimmäinen näytti koko ajan selvästi irtonaisemmalta, ketterämmältä ja nopeammalta.
25. minuutilla KuPSilla oli lupaavan oloinen vaparitilanne, mutta lupaukseksi jäi. Sitten 28. minuutilla kuopiolaiset saivat vapaapotkun vielä hieman lähempää, noin 2-3 metriä rankkarialueen rajasta. Urho Nissilä veti, mutta muuriin posahti.
31. minuutilla KuPSin Carrillo kaatoi Valencicin ja sai keltaisen kortin. Tilanteesta vihelletty Klubin vapari lähti kaukaa ja suora veto leijaili puolitoista metriä yli maalin.
39. minuutilla KuPSin Diogo Tomas näytti pelaavan keskialueella palloa kädellään, mutta muutamaa sekuntia myöhemmin mies kaadettiin ja KuPS sai vapaapotkun. Tomas jatkaa niitä veijarimaisia otteita, joita häneltä on viime vuosina liigassa nähty.
Toinen puoliaika
Toisen puoliajan aloituspotku. © Jukka Vuorio
Kuin huomaamatta ja varkain KuPS oli todella lähellä mennä ottelussa johtoon, kun Uzochukwu Onuorah sai pallon lipomaan sivuverkkoa heti toisen puoliajan ensimmäisellä peliminuutilla.
52. minuutilla Valencic sai syötön suunnilleen rankkaripilkun kohdalle, mutta vetikö hän jälleen ohi pallosta? Siltä se mediakatsomoon näytti.
Tunnin pelin kohdalla Klubin Didi Gaucho tuli napit edellä pallontavoittelutilanteeseen ja sai aivan syystä keltaisen lapun. KuPSin vaparista ei jäänyt jälkipolville kertomista. Gaucho näytti myöhemminkin ottelussa melko kovaotteiselta pelaajalta. Tuolla tyylillä voi liigakentillä punakorttikin heilua aika pian.
Pari minuuttia myöhemmin sitä punakorttia sitten todella nähtiin, kun KuPSin Carrillo sai pelin toisen keltaisen korttinsa – ja siitä edelleen luonnollisesti punaisen – tultuaan tilanteeseen selkeästi nappulat edellä. Oli vähän siinä ja siinä, että osuiko Carrillo vastustajaan, mutta joka tapauksessa tyyli pelata oli vaarallinen. Ei siinä tuomari Oskari Hämäläisellä ollut paljon muuta tehtävissä kuin näyttää pelaajalle, että tämä peli oli nyt tässä sinun osaltasi.
On hiuksenhieno ero, onko puolustaminen tarkkaa vai hyökkäyspeli saamatonta. Ehkä toista ei ole ilman toista. Joka tapauksessa toisella puoliajalla tapahtumat kummankin maalin läheisyydessä jäivät todella vähiin. Ja kun sanon vähiin, tarkoitan olemattomiin. Keskialueella kolhittiin ja kieriskeltiin sitten kumminkin puolin sitäkin enemmän. Silloin kun muutama laukaus nähtiin, ne lähtivät kaukaa ja menivät ohi tai yli reilusti.
90 minuutin aikana ei maaleja nähty, vaikka HJK tosiaan siis pelasi ylivoimalla puolisen tuntia. Tässä valossa voi sanoa, että KuPSin puolustus otti niskalenkin Klubin hyökkäyksestä.
KuPSin värejä Olympiastadionin katsomossa. © Jukka Vuorio
Jatko-ottelu & rankkarikisa
93. minuutilla nähtiin jotain Veikkausliigasta hyvin tuttua, kun KuPS nosti kulmatilanteessa Tomasin korkeimmalle. HJK pääsi kuitenkin ensimmäisenä palloon.
Noin 100. minuutin kohdalla KuPSin kapteeni Boateng veti törkeän näköisen pulkan Valencicin jaloille, mutta selvisi keltaisella. Tilannetta edelsi kova kontaktipelaaminen kummaltakin joukkueelta.
Hyviä maalia kohti suuntautuneita laukauksia ei kumpikaan jatko-ottelussa saanut aikaan, joten mentiin rankkarikisaan.
Klubilta onnistuivat Roope Riski, Daniel O’shaugnessy, Atomu Tanaka ja Filip Valencic. KuPSin maalivahti Otso Virtanen sen sijaan nappasi Luis Henriquen vedon kiinni. Kun samalla KuPSilta onnistuivat kaikki viisi laukojaa, eli Boateng, Anton Popovitch, Udo Aniekpeno, Diogo Tomas ja jatko-ottelussa kentälle tullut Iiro Järvinen, pääsivät kuopiolaiset aloittamaan voitonjuhlat.
Miten tästä eteenpäin? Arki tulee vastaan kummallakin hyvin nopeasti. HJK pelaa tiistaina Ilveksen vieraana Tampereella, ja KuPS vierailee samana päivänä FC Lahden luona.
Kuinkahan päätyyn saakka KuPS aikoo mestaruusjuhlat vetää? Kahvia ja täytekakkua ja huomenna aamulla palauttavat treenit vai bileet Olympiastadionilla kello kuuteen aamulla ja sitten bussiin kotimatkaksi nukkumaan? Lahti voi tiistaina olla aika hyvä vedonlyöntikohde näin pitkäksi venyneen finaalin jälkeen.