Nyt posahtaa nostalgiapommi: Buster-lehti sai Panu Markkasen kirjoittamaan Mario Lemieuxille Pittsburghiin – ja vastauskin saapui
Onko tässä kaikkien aikojen tärkein Suomessa ilmestynyt urheilusarjakuvalehti? On.
Buster-lehden kannet 6/1982 (Matti Forss), 4/1983 (Raimo Summanen) ja 20/1984 (Mikko Mäkelä).
Vuosina 1972-1988 ilmestynyt urheilusarjakuvalehti Buster on jättänyt moniin tuon aikakauden lapsiin lähtemättömän muistijäljen.
Sarjakuvista päällimmäisiksi nousevat jalkapalloaiheiset Pulla, Super-Mac ja Benny Kultajalka. Näistä kahdella ensin mainitulla oli jotakuinkin yliluonnollisia futarin kykyjä, ja maaleja syntyi aina liukuhihnalta, vaikka jokin pulma olikin tarinassa selvitettävänä.
Kevin ”Pulla” Mouse pelasi sarjakuvassa Englannin korkeimmalla sarjatasolla, vaikka oli lyhyt, lihava ja piti todella paksulinssisiä silmälaseja. Sarjan sivujuonena oli, että ”Tottenfordissa” pelaamisen ohella hän työskenteli lontoolaisessa sairaalassa suorittaen lääkäriopintojaan.
Super-Macin ja Pullan jalkapallouran huippukohta taisi olla se, kun hyökkääjäpari vei seuransa Princes Park FC:n Cup-voittajien Cupin mestareiksi kaudella 1987-88.
Vapaapainimaailmaan sijoittunut Johnny Puuma tarjoili suomalaisyleisölle oikeamielisen urheilijan, joka oli etniseltä taustaltaan seminole-intiaani. Varmaan moni lukija oli ihmeissään aikana, jolloin amerikkalaista show-painia ei näkynyt Härmän perukoilla vielä missään. Paitsi Busterissa.
Mukana oli myös esimerkiksi yleisurheiluun keskittynyt Rummuttajat, jalkapallosarjat Harjumäen sisu, Rovers, Futis-ihmekaveri, Marksin veljekset ja Aave-futaaja sekä sarjakuvia jääkiekon, formulan ja moottoripyöräilyn maailmasta.
Ei vain sarjakuvalehti
Lukiessa Busterin numeroita nyt nelisenkymmentä vuotta niiden ilmestymisen jälkeen, minulle pääosaan eivät kuitenkaan nouse lehden sarjakuvat.
Sen sijaan huomio kiinnittyy kaikkeen muuhun, kuten kansikuviin urheilijoista, mainoksiin ja ennen kaikkea laajoihin kirjepalstoihin, joihin Busterin lukijat ovat lähettäneet kaikkea mahdollista piirroksista kirjeenvaihtoilmoituksiin ja itse laadituista visoista erilaisiin top-listoihin.
Juuri nämä laajat lukijapalstat olivat koko tämän aikakauden ilmiö. Busterin lisäksi esimerkiksi Hämähäkkimiehen, Mustanaamion, Hopeanuolen ja Tarzanin toimitukset saivat säkkikaupalla lasten ja teinien kirjeitä, joissa tiedusteltiin ja kerrottiin kaikkea mahdollista.
Nuo lasten- ja nuortenlehdet kirjepalstoineen olivat aikansa sosiaalinen media.
Bustereiden kansikuvissa Harri Kirvesniemi, Keke Rosberg ja Risto Jalo. © Jukka Vuorio
Yhden sivun kansijutut
Kansikuvajutut on Busterissa hoidettu tiiviisti: Esimerkiksi numeron 18/1985 Risto Jalon ”haastattelu” on yhden sivun mittainen ja hoidettu kahdella sitaatilla. No, ilmeisesti Jaloa on kuitenkin tavalla tai toisella jututettu ja epäilemättä tämä journalistinen valinta oli kohdeyleisölle, eli alaikäisille pojille, varmaan ihan passeli tapa. Tärkeintä oli varmaankin kuva ja se, että on ylipäätään jotain tekstiä aiheeseen liittyen.
Mahdollisista maajoukkuekomennuksista Jalo sanoo ”Ehkä myöhemmin” ja käynnistyneestä liigakaudesta ”Siitä tulee kova homma”. Ja siinä kaikki jutun sitaatit! Toimittajana tämä konsepti tuntuu kaikessa yksinkertaisuudessaan jopa nerokkaalta!
Samassa numerossa kerrotaan myös liigajoukkueiden pelaajasiirroista. Ilveksen Raimo Helminen on lähtenyt New York Rangersiin ja naapuriseura Tapparan Timo Jutila puolestaan saapunut Buffalosta takaisin Manseen. HIFK on saanut riveihinsä Christian Ruutun Ässistä, mutta menettänyt Kari Jalosen Kärppiin. TPS:n tulijapuolella ovat Jali ja Sami Wahlsten, jotka Busterin mukaan ovat saapuneet Länsi-Saksasta. SaiPa on saanut maalille Hannu Kamppurin New Jersey Devilsistä. Aika upeita kiekkonimiä kaikki, ja lehden sivuilla vielä monta tusinaa lisää.
Ja mainitaan vielä, että sama numero 18/1985 kertoo vielä SM-liigaan nousseesta JyP HT -nimisestä seurasta, jota koutsaa 28-vuotias Erkka Westerlund. Buster kertoo hänen hoitavan hommaansa huippunykyaikaisesti jopa videokasettien voimalla. Kaseteilta katsellaan, miten vastustaja pelaa. Tupakoimattomuutta ja teknistä ylivoimaa siis.
Bustereiden kansikuvissa Raimo Kuuluvainen, Anssi Melametsä ja Markku Linnusmäki. © Jukka Vuorio
Luovia kansia
Toisinaan Buster julkaisi näyttäviä kansikuvia, jotka jatkuivat takakanteen saakka. Näin tehtiin yleensä silloin, kun kannessa haluttiin julkaista joukkuekuva mahdollisimman esillä.
Alla esimerkit numerosta 14/1986, jossa HJK-esittely, sekä numerosta 2/1980, jossa esitellään Hämeen B-juniorien aluejoukkue (62-63-syntyneet), jotka ovat voittaneet TV-cupin.
Buster 14/1986 oli teemaltaan HJK-aiheinen. Hienon kansikuvan lisäksi sisäsivuilta löytyi seuraesittelyä, Sixten Boströmin haastattelu sekä HJK-aiheinen tietokilpailu, jonka palkintoina oli muun muassa jalkapalloja. © Seuran mies
Buster 2/1980 esitteli kannessaan Hämeen B-juniorien aluejoukkueen, joka oli äskettäin voittanut TV-cupin. Joukkueessa pelasi useita tulevia liigapelaajia, kuten esimerkiksi Pekka Järvelä, Jukka Tammi, Hannu Henriksson, Timo Jutila, Juha Rajala, Risto Jalo ja Jari Lehtivuori. © Seuran mies
Panu Markkasen suosikkilukemisto
Urheilutoimittajana ja -selostajana Viaplaylle ja Ruudulle työskentelevä Panu Markkanen, 45, muistaa Busterin tärkeänä osana lapsuutensa lukemistoa.
”Buster oli ihan erottamaton osa 1970-luvulla syntyneen urheiluhullun pikkupojan lapsuutta. Olen pitänyt pienestä saakka tosi paljon sekä lukemisesta että urheilusta. Kun on ollut olemassa tämmöinen urheilusarjakuvalehti, niin eihän juuri sitä parempaa asiaa voinut ollakaan.”
Markkanen kertoo olleensa Buster-lehden tilaaja kolmen vuoden ajan.
”Buster tuli minulle tilattuna vuodet 1986-88, eli lehden ilmestymisen loppuun saakka. Toki sitä ennenkin lehti oli tuttu isoveljen ja serkun kautta. Heiltä sain Bustereita, ja toki aina kun pääsi käymään jossakin sarjakuvadivarissa, niin niitä laareja tutki silmät kiiluen ja pienillä taskurahoilla osti uusia lehtiä.”
Sarjakuvista Markkaselle nousevat ensimmäisenä mieleen jalkapalloaiheiset sarjat.
”Sarjakuvista ykkönen oli Rovers, jonka hahmoja muistan nimeltä edelleen. Roy Race, Blackie Gray, Vernon Elliott, Geoff Giles, Duncan McKay ja Charlie Carter, joka oli Roversin mokke. Super-Mac oli kova laukauksineen ja lihaksineen. Marksin veljekset oli myös hyvä. Ja totta kai Harjumäen Sisu, kun siinä oli suomalaisia nimiä. Benny Kultajalka oli siinä mielessä vähän ärsyttävä sarja, kun se pyöri jatkuvasti sen ympärillä, että mitä jos ne taikakengät katoavat. Oikeastaan ilman niitä kenkiä Benny Kultajalka oli todella huono futaaja.”
Sarjakuvien lisäksi myös lehden kaikki muu sisältö puhutteli Markkasta.
”Luin lehden todella tarkasti kerhopalstoineen. Olin itseasiassa muuten Buster-kerhon jäsenkin. Muistelen, että jäsennumeroni oli 9603. Kaikkia pikkuasioita sitä lapsuudesta jääkin mieleen.”
Kirje Pittsburghiin
Busterin kerhopalstasta Markkasella onkin kerrottavanaan hänelle tärkeä tarina lapsuudesta.
”Busterin kerhopalstallahan saatettiin julkaista aivan mitä tahansa urheiluun liittyvää. Kerran siellä oli kaikkien NHL-seurojen fanipostiosoitteet. Sen ansiosta kirjoitin ala-aste-englannillani kirjeen Pittsburgh Penguinsin Mario Lemieuxille. Ja sieltä tuli vieläpä paluupostissa Lemieuxin fanikortti, jossa oli nimikirjoitus ja lisäksi vielä Penguinsin tarra. Se oli minulle aivan mielettömän iso juttu, ja säilytin niitä kuin mitä kallisarvoisinta aarretta. Itseasiassa ne ovat minulla edelleen tallessa.”
Panu Markkasen arkistoista löytyi edelleen Mario Lemieuxin nimmarikortti. © Panu Markkanen
Markkanen nostaa esiin, että 1980-luvun mediamaisemassa Buster oli olennainen tapa ylipäätään kuluttaa urheilua.
”Eihän silloin tullut telkkarista urheilua. Urheiluruutu tuli kolme kertaa viikossa ja lauantaisin Aulis Virtasen selostama Englannin liigan matsi. Muuta ei ollut, paitsi arvokisat näytettiin silloin kun niitä oli. Silloin ei osannut ajatellakaan, että joskus urheilua näytettäisiin näin laajasti kuin nyt.”
Jollain lailla Busterin voi nähdä antaneen oman pienen osansa Panu Markkasen tiellä urheilutoimittajaksi.
”Ainakin sillä lailla, että olen oppinut pitämään urheiluun liittyvistä tarinoista. Varmaan tullut myös sitä perspektiiviä, että osaa nähdä tarinoita sielläkin, missä niitä ei ihan selvästi heti ole näkyvillä. Ja tietysti lukeminen ylipäätään on eräs tämän alan olennaisimpia peruskiviä. Jos lukee paljon, niin kyllä se tälle alalle jonkinlaiset edellytykset antaa.”
Buster on ja pysyy keski-ikäisten ja sitä lähestyvien nostalgisointina, eikä lehdelle ole enää nykymaailmassa valitettavasti tilaa. Sen toteaa myös Markkanen.
”On hyvin vaikea nähdä, että Buster syrjäyttäisi esimerkiksi TikTokia. Mutta näitä meidän ikäluokan kultaisia muistoja ei mikään voi viedä pois.”
1980-luvulla useiden sarjakuvalehtien kuten Busterin kerhopalstat olivat todella suosittuja ja saivat kirjeitä säkkitolkulla. © Seuran mies
Ai että, oispa vielä Buster-kerho. © Seuran mies