Tuntuu, että futiksessa Saksa aina pilaa kaiken, vai mitä sanoo saksalaista futista rakastava filosofi Markus Pantsar?

Markus Pantsar on suomalainen filosofi, joka rakastui saksalaiseen jalkapalloon inhottuaan sitä ensin vuosien ajan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Filosofi Markus Pantsar on kirjoittanut kaksi kirjaa jalkapallosta. Uusin käsittelee saksalaista jalkapalloa.

Markus Pantsar on suomalainen filosofi, joka rakastui saksalaiseen jalkapalloon inhottuaan sitä ensin vuosien ajan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Vuorio

Markus Pantsar tunnetaan akateemisessa maailmassa parhaiten filosofina, mutta hän on sydämeltään yhtä lailla myös jalkapalloentusiasti. Häneltä on vuonna 2022 ilmestynyt kirja Jalkapallon MM-kisojen suurimmat ottelut.

Pantsarin uusin kirja Kun rakastuin saksalaiseen jalkapalloon julkaistiin keväällä, ja jalkapallokirjathan ovat aina ajankohtaisia, mutta tämä kirja erityisesti nyt kun EM-kisat ovat startanneet Saksassa. Siksi Seuran mies soitti ja tavoitti Pantsarin puhelimeen EM-kisojen aattona 14. kesäkuuta.

Terve Markus Pantsar! Sinulta julkaistiin siis saksalaista jalkapalloa käsittelevä kirja, mutta et ole pelkästään futiskirjailija. Kertoisitko, kuka olet?

”Olen matematiikkaan, tieteen filosofiaan ja tekoälyyn erikoistunut filosofi ja nyt olen Saksassa sen vuoksi, että sain täältä pestin vierailevana filosofian professorina. Samana päivänä, kun sain käteeni tämän saksalaista jalkapalloa käsittelevän kirjani, sain käteeni myös kirjoittamani matematiikan filosofiasta kertovan kirjan. Se on englanniksi.”

Okei, kuulostaa hienolta. Mutta mennään nyt kuitenkin jalkapallon pariin, eli mitkä ovat ensimmäisiä muistojasi nimenomaan saksalaisesta jalkapallosta?

”Ensimmäinen todellinen muisto täytyy olla vuoden 1986 MM-kisoista, kun Saksa pudotti isäntämaa Meksikon rankkareilla. Muistaakseni Harald ”Toni” Schumacher torjui silloin kaksi rankkaria. Se ei ollut mikään hyvä kokemus, sillä tykkäsin siihen aikaan latinalaisen Amerikan joukkueista. Meksikon fanien meininki näytti telkkarista katsottuna niin hurjalta, että ehdottomasti olisin halunnut heidän menevän jatkoon.”

Joo, itselläni ensimmäinen selkeä muisto saksalaisesta futiksesta on Italian vuoden 1990 MM-kisojen finaali. Olin kova Maradonan fani ja tosi katkera Saksan voitosta finaalissa Argentiinaa vastaan. Sehän meni 1-0 Saksalle rankkarilla, joka oli kyllä aika heppoinen. Eikö ollutkin?

”Se rankkari oli heppoinen. Kuten 1986 kisoja seuratessa, en tykännyt Saksasta yhtään myöskään vielä vuonna 1990. Edellistä kirjaani varten (Jalkapallon MM-kisojen suurimmat ottelut, Vastapaino 2022) katsoin uudelleen tuon 1990 finaalin. Olihan se Argentiinankin tapa pelata ihan kamala, eivät yrittäneetkään hyökätä ja rikkeet olivat aivan brutaaleja. Tällä tavalla jos miettii niin ehkä pelin voittaja meni oikein, mutta se rankkarituomio oli täysin väärä.”

Ja sitten MM-finaalissa 2014 Saksan maalivahti Manuel Neuer jyräsi Argentiinan hyökkääjän Gonzalo Higuainin. Siitähän olisi kuulunut rankkari Argentiinalle ja punainen kortti Neuerille. Mutta ei tullut kumpaakaan. Kyllä olin silloinkin katkera.

”Niin sehän oli rankkarialueen ulkopuolella [toimittajan huomio: ei ollut rankkarialueen ulkopuolella], mutta punaisen kortin paikka se oli minunkin mielestäni ihan selvästi. Se 2014 finaali olisi voinut kääntyä ihan kumpaan suuntaan tahansa.”

Se on pienestä kii

Aika pienistä, yksittäisistä tilanteista ovat kiinni nämä arvokisojen finaaliottelutkin.

”Joo, varmaan suurin skandaali vähän ennen meidän aikaa oli 1982 MM-välierässä, kun Saksan maalivahti Harald Schumacher lanasi tosi pahasti Ranskan Battistonin. Hyvä ettei henki lähtenyt, se oli todella vakava tilanne. Aivotärähdys taisi tulla ja muutama hammas mennä, mutta Ranskahan ei saanut siitä edes vapaapotkua. Schumacher ei missään vaiheessa pyytänyt anteeksi, ja itsestäni ainakin tuntuu, että tuo tilanne oli yksi iso tekijä siinä, että moni alkoi 80-luvulla vihata Saksan maajoukkuetta. Siinä 1990 mestaruusjoukkueessa oli ehkä pari vähän sympaattista pelaajaa, mutta tuskin kovin moni Saksan ulkopuolella piti koko joukkuetta jotenkin sympaattisena tai karismaattisena.”

Yksi tämän 80-90-luvun aikakauden Saksan maajoukkueen vakiopelaajista oli Jurgen Klinsmann. Mä olen aina pitänyt häntä jotenkin erilaisena saksalaisena. Klinsmann on tuntunut karismaattiselta ja sympaattiselta. Markus Pantsar, mitä mieltä sinä olet?

”Joo hänhän päätyi urallaan Amerikkaan ja se ei ole mikään yllätys. Jollain lailla hän on mielestäni aina tuntunut enemmän amerikkalaiselta kuin saksalaiselta. Saksassahan hän oli kiistanalainenkin hahmo, paljon juorulehtien palstoilla. Klinsmann oli ja on kosmopoliitti sekä kentällä että sen ulkopuolella. Vaikka hän oli todella hyvä pelaaja, oikeastaan hän nousi kautta Saksan arvostetuksi henkilöksi vasta valmentajana.”

Ja pelaajana Klinsmann pelasi Valioliigassa Tottenhamissa?

”Tottenhamissa hän nousi seuralegendojen joukkoon. Sehän oli aikaa, kun maailman parhaat pelaajat eivät yleensä vielä pelanneet Valioliigassa. Kävin pari vuotta sitten Tottenhamin kotistadionilla ja siellä Klinsmann oli nostettu mukaan joukkoon, jonka kuvat olivat seuralegendojen seinällä. Kyllä Klinsmann on edelleen arvostettu Tottenhamien fanien joukossa.”

Aina Saksa pilaa kaiken

Englannista puheen ollen oma EM-kisasuosikkini on yleensä ollut Englanti, ja kuten sanoin niin MM-kisatasolla Argentiina. Jotenkin tässä on vuosikymmenien aikana tullut sellainen fiilis, että Saksa aina tulee ja pilaa kaiken.

”Kieltämättä nuo suosikkijoukkueesi ovat niitä, joita Saksa on pahiten rokottanut.”

Niin, 1996 Englannin EM-kotikisatkin menivät oikein hyvin kunnes Saksa tuli vastaan.

”Kyllä, ja myös 1990 Englannin MM-kisataival päättyi Saksaa vastaan. Itseasiassa 1990 ja 1996 pelit olivat erittäin samankaltaisia, eli Englanti pelasi hyvin varsinaisen peliajan, mutta hävisi rankkareilla. Nyt viime aikoina tilanne on vähän kääntynyt Englannin hyväksi, ehkä Saksa ei nykyään ole sellainen henkinen peikko Englannille kuin ennen.”

Ja toki Saksa pilasi myös vuoden 2010 MM-kisat möyhentämällä aivan totaalisesti Diego Maradonan valmentaman Argentiinan.

”Se oli mielenkiintoinen matsi. Argentiinastahan oli puhuttu yhtenä ennakkosuosikeista. Heillä oli aivan valtava hyökkäyskalusto ja alkulohkossa saivatkin hyviä tuloksia. Mutta pelissä Saksaa vastaan näkyi se, ettei Maradona ollut mikään oikea valmentaja. Jos Argentiinalla olisi ollut kokenut valmentaja, sellaista romahdusta ei olisi tapahtunut. Maradonan luoma pelisuunnitelma oli niin naiivi, kyllä se ruma tulos menee ennen kaikkea hänen piikkiinsä.”

No itsekin toteat kirjasi johdannossa, että saksalaista jalkapalloa on pidetty tylsänä ja tuloskeskeisenä. Niin eikö se nimenomaan ole juuri sitä ollutkin?

”On. Vuoden 1986 MM-kisat oli siitä erinomainen esimerkki, se oli tylsä ja mielikuvitukseton joukkue, jyräsivät vain, ja onnistuivat jyräämään finaaliin asti. Varmasti kaikki Saksan ulkopuolella – Brasiliaa lukuun ottamatta – olivat tyytyväisiä, että Argentiina käänsi silloin loppuottelun edukseen. Saksa voitti tuohon aikaan otteluita pelaamalla yliorganisoitua futista. Myös EM-kisoissa 1996 Saksan jotenkin vain käänsi turnauksen itselleen, vaikka mukana oli paljon jännittävämpiäkin joukkueita. Oliver Bierhoff teki silloin mestaruusmaalin ja hänhän on niin perussaksalainen pelaaja kuin voi olla. Mutta tämä tylsyystilanne on muuttunut, ei kai kukaan voi sanoa, että se 2014 maailmanmestaruusjoukkue olisi ollut jotenkin tylsä?”

Hahmo nimeltä Oliver Kahn

No joo, kai se on myönnettävä. Bierhoffista ja perussaksalaisuudesta muuten tulee mieleen Oliver Kahn, eikö hänkin ole aika perussaksalainen?

”Jossain mielessä kyllä. Hänhän oli pelaaja, joka teki ihan mitä tahansa voiton eteen. Silti hänen pelityylissään oli myös jotain epäsaksalaista, sillä yleensä saksalaiset pelaavat varovaisemmin ja kylmäpäisemmin, mutta Kahnin tyyli oli hyvin aggressiivinen. Hän loi itselleen mielentilan, jossa hullussa raivopäisessä tilassa teki uskomattomia torjuntoja.”

Niin, kyllä hän aika kiukkuisen oloinen kaveri kentällä oli.

”Monihan on puhunut siitä, että Kahn oli joukkuekaverina tai kentällä ollessaan ihmisenä ihan katastrofi. Se oli ihan käsittämätöntä miten paljon hän oli valmis provosoimaan vastustajia sekä sättimään omia joukkuekavereitaan pelin aikana. Toisaalta nämä samat ihmiset sanovat aina, että kyllä Kahn maalivahtina teki aina joukkueestaan paremman. Kyllä kaikki myöntävät, että hän pelaajana oli aivan huipputasolla.”

Aivan. Mitä sä muuten tarkoitat sillä, kun sanot, että rakastuit saksalaiseen jalkapalloon. Tarkoitatko kentällä tapahtuvaa peliä vai laajemmin kulttuurista ilmiötä?

”Tarkoitan ehdottomasti sitä kulttuuria. Nykyisin tykkään pelistäkin, arvostan sen suoraviivaisuutta, taitopeliä, hyökkäysvoittoisuutta ja syöttöjä maata pitkin. Olen käynyt yli kahdessakymmenessä maassa katsomassa jalkapalloa, ja kyllä eniten arvostan saksalaista jalkapallokulttuuria. Sitä, miten Saksassa sitoudutaan omaan joukkueeseen, katsomot ovat melkein aina täynnä ja kannustus kestää koko ottelun ajan. Omille buuataan todella harvoin. Tällaisiin asioihin rakastuin.”

Erikoinen ilmiö St. Pauli

Joo, kulttuurista puheen ollen luinkin muuten kirjastasi suurella mielenkiinnolla osuuden, joka koski Hampuria eli suurimmilta osin St. Paulin joukkuetta. Joukkuehan tunnetaan maailmalla paremmin arvomaailmastaan, logoistaan, fanituotteistaan ja kannattajayhteisöstään kuin varsinaisista urheilusuorituksistaan. Onko St. Pauli Saksan mielenkiintoisin futisilmiö?

”Hyvä kysymys, etenkin nyt kun St. Pauli pitkästä aikaa nousi taas Bundesliigaan. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan St. Pauli tästä lähtee. 1980-luvulla alkanut ja nykyhetkeen asti jatkunut kehitys vasemmistolaisanarkistiseurana, jossa vahvasti vastustetaan muun muassa homofobiaa ja misogynismia, ei kaikilta osin sovi enää yhteen nykyisen St. Paulin kanssa. Se johtuu siitä, että nykyinen seura on kasvanut niin isoksi fanituotebrändiksi ja bisnekseksi. Heillä on esimerkiksi New Yorkissa fanituotemyymälä. Nykyään kritiikissä kysytään esimerkiksi, että onko St. Pauli enemmän vaatekauppa vai jalkapalloseura. Näitä St. Paulin pääkallologolla varustettuja paitoja näkee ympäri maailmaa, ja tuskinpa kovinkaan moni heistä osaisi nimetä yhtään joukkueen pelaajaa.”

Erikoinen ilmiö.

”Se on erittäin erikoinen ilmiö ja kysymys on, kuinka vasemmistolaisanarkistiseksi mielletty aatemaailma pystyy yhdistymään siihen bisnesulottuvuuteen.”

Niin Markus Pantsar mitä siellä Hampurin kaupungissa ja St. Paulin kaupunginosassa ajatellaan tästä seuran globaalista suosiosta?

”Aika ristiriitaisesti. Kaikki eivät suinkaan ole innoissaan. Seuran perinnehän on nimenomaan kaupunginosajoukkueena ja on erityisesti hampurilaisen työväenluokan joukkue. Samaan aikaan ympäri maailmaa matkustetaan katsomaan St. Paulin futismatseja, tai ehkä vielä oikeammin kokemaan niitä ottelutapahtumia. Moni St. Paulissa ymmärtää tämän ilmiön, mutta samaan aikaan ollaan huolissaan, että milloin se menee liian pitkälle. Milloin paikallisille faneille ei enää ole tilaa stadionilla?”

Aitous vaarassa

Haastattelin muutama vuosi sitten Ari Hjelmiä, joka pelasi St. Paulissa vuosina 1992-94. Tampereella kasvanut Hjelm muisteli silloin, ettei ollut urallaan kokenut missään samanlaista meininkiä kuin St. Paulissa.

”Mielenkiintoista kuulla ja hyvin voin uskoa. Tuohon aikaan se on ollut vielä erilaista kuin nykyään. Tuohon aikaan avoimen vasemmistolaisen arvomaailman seuroja ei Saksassa juuri ollut. St. Paulissa seuraa alettiin työstää kuitenkin nimenomaan sen kannattajien ehdoilla.”

Mikä oma näkemyksesi on, onko St. Paulin jalkapalloseuran aitous vaarassa?

”On se vaarassa. Hyvän vertailukohdan antaa Union Berlin, vaikka kyseessä onkin erilaiset seurat. Union on säilynyt kaupunginosajoukkueena, kun St. Paulista on tullut globaali ilmiö. Union Berlinin kannattajatkin ovat huolissaan siitä, että koko ajan peleihin tulee enemmän ja enemmän turisteja, jolloin tunnelma ei enää ole samanlainen. Sama huoli on St. Paulissa, mutta siellä on vielä lisäksi huolena se, että seurasta todella tulee enemmän vaatekauppa. Nyt, kun St. Pauli nousi korkeimmalle sarjatasolle, kaikki kannattajat eivät ole siitä pelkästään iloisia. Jos puolet katsomosta on tulevaisuudessa turisteja, niin on se ihan aiheellinen huoli.”

No kirjaasi lukiessa tulee käsitys, että pidät myös itse Hampurin kaupunkia poikkeuksellisena?

”Ehdottomasti. Hampuri on omalaatuinen sekä globaalisti että erityisesti Saksassa. Sisäisestikin Hampurin kaupunki jakautuu erilaisiin kulttuureihin ja väestöryhmiin. Kaupungissa on kaikkea. Itsekin kävin saman päivän aikana 12 eurolla kansan syvien rivien St. Paulin futismatsissa ja yläluokkaa palvelevassa Elbphilharmonie-konserttisalissa, joka eri arvioiden mukaan maksoi lähes miljardi euroa. Kun juttelin St. Paulin fanien kanssa, niin eihän heistä kukaan ollut edes käynyt tuossa konserttisalissa. Tuntui, että nämä kaksi asiaa olivat täysin eri maailmoista.”

Kuinka Saksan käy, Markus Pantsar?

Miten muuten uskot Saksan menestyvän tämän kesän kotikisoissa?

”Olin katsomassa valmistavaa ottelua Kreikkaa vastaan. Ei se peli vielä silloin kovin valmiilta näyttänyt, mutta paljon ehtii tietysti muuttua ennen kisojen alkua. Saksalla on potentiaalinen joukkue ja jokaiselle pelipaikalle hyviä pelaajia. Ehkä huippumaalintekijä puuttuu, mutta onhan niitä maailmanmestaruuksiakin voitettu ilman että kärkipelaaja tekisi yhtään maalia. Kyllä Saksa vähintään kahdeksan parhaan joukossa on, todennäköisesti neljän parhaan joukossa.”

Entä mikä ilmapiiri Saksassa oli ennen kisojen alkua? Odotetaanko siellä Saksan voittavan EM-kultaa?

”Ei. Täällä ollaan aika realisteja ja ennen kisojen alkua kisahuuma oli aika vähissä. Markkinointi on totta kai EM-kisat sitä ja EM-kisat tätä, mutta tosi vähän muutoin ovat kisat näkyneet vielä kisojen aattona.”

Mikä siellä Markus Pantsar on käsittääksesi tämä yhteiskunnallinen ilmapiiri, siis onko sijaa sille, että nyt jalkapallo tulee ja yhdistää koko kansan?

”Se on erittäin mielenkiintoista. Täällä on ollut iso jakautuminen, kun AfD sai eurovaaleissa paljon kannatusta. Ehkä juuri se yhteiskunnallinen jakautuminen on ollut se tekijä, joka on estänyt suurta etukäteisinnostusta. Viime vuonna ja tänä vuonna on ollut paljon suuria mielenosoituksia äärioikeistoa vastaan läpi maan. Vuoden 2006 MM-kotikisojen aikaan koko kansa lähti mukaan ja sitä muistellaan kaiholla. Saksassa seurajoukkuejalkapallo on suurempi asia kuin maajoukkue, mutta kun maajoukkue alkaa menestyä, ihmiset lähtevät siihen kyllä mukaan.”

No toivotaan, että jalkapallo tänä kesänä näyttää parhaat puolensa. Kiitos haastattelusta Markus Pantsar ja erinomaista jalkapallokesää!

Lue myös: Näkökulma: Uusi Tammelan stadion vie koko Veikkausliigan uudelle tasolle

Seuran mies Twitterissä / X:ssä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä

X