Isorokko on paljon luultua nuorempi sairaus - Tutkijatkin yllättyivät
Liettualaisen kirkon kryptasta löydetty pikkulapsen muumio muuttaa käsitystämme ihmiskunnan historiasta.
Vilnalaisen kirkon kryptasta löytyi yli kahdensadan ihmisen muumioituneet ruumiit. Isorokkoa sairastanut, 1700-luvulla kuollut lapsi oli yksi heistä.
Isorokko on ollut tuhoisin sairaus kautta aikojen. Se on tappanut enemmän ihmisiä kuin kaikki muut kulkutaudit yhteensä.
Isorokko tarttuu erittäin helposti. Kovan kuumeen lisäksi se tuo tuskalliset kivut ja puhkaisee suuhun ja kasvoihin rakkuloita, jotka leviävät kaikkialle kehoon ja vuotavat visvaa.
Pahimmillaan rokko tappaa joka kolmannen sairastuneen.
Isorokko on peukaloinut maailmanhistoriaa viedessään liudan hallitsijoita ennenaikaiseen hautaan.
Faarao Ramses V:n uskotaan kuolleen siihen yli 3 000 vuotta sitten.
1700-luvulla isorokolla oli useita kuninkaallisia uhreja, muun muassa Itävallan keisari Joosef I, Venäjän tsaari Pietari II, Ruotsin kuningatar Ulriika Eleonoora ja Ranskan kuningas Ludvig XV.
Isorokkoon ei ole keksitty parantavaa hoitoa, mutta se on ensimmäinen sairaus, jota vastaan kehitettiin rokote jo 1700-luvun lopussa.
Silti isorokko tappoi vielä 1900-luvulla enemmän ihmisiä kuin kaikki sodat yhteensä.
Vilnan barokkityylinen dominikaaninen Pyhän Hengen kirkko on kaupungissa vierailevien turistien suosittu kohde. © Kiril Cachovskij/Delfi
Isorokko, vaarallinen karkulainen
Kun Maailman terveysjärjestö WHO aloitti 1950-luvulla tehostetun rokotekampanjan, isorokko surmasi joka vuosi kaksi miljoonaa ihmistä.
Viimeinen isorokkopotilas oli somalialainen Ali Maow Maalin, joka sairastui 1977, mutta selvisi hengissä.
Tosin vielä vuotta myöhemmin virusta karkasi laboratoriossa Britanniassa. Huolimattomasti säilytetty virus siirtyi laboratorion rakenteita pitkin yläpuolella olevaan työtilaan ja sairastutti tappavasti siellä työskennelleen valokuvaaja Janet Parkerin.
Tällä viimeisellä tartunnalla oli välillisesti toinenkin uhri. Virus karkasi professori Henry Bedsonilta, joka ei kestänyt huolimattomuutensa seu-rausta vaan päätyi itsemurhaan.
Tämän jälkeen isorokkotartuntoja ei ole ollut missään päin maailmaa.
WHO julisti isorokon hävitetyksi vuonna 1980. Samana vuonna Suomi yhdessä monen muun maan kanssa lopetti rokotukset sitä vastaan.
Isorokkoa aiheuttavaa variolavirusta on enää vain kahdessa paikassa maailmassa: turvalaboratorioissa Atlantassa Yhdysvalloissa ja Novosibirskissä Venäjällä. Viruksia säilytetään 35 asteen pakkasessa ympärivuorokautisessa valvonnassa.
Viruksen vaarallisuuden takia sitä ei käytetty edes rokotteessa. Riittävä suoja isorokkoa vastaan tulee nimittäin myös variolan sukulaisesta, vacciniaviruksesta valmistetusta rokotteesta.
Voisi luulla, että isorokkoviruksen tarina päättyisi tähän.
Näin ei kuitenkaan ole.
Kirkon kryptan yhdeksän huonetta ovat vuosisatojen saatossa palvellet niin hautaholvina, piilopaikkana kuin vankilana. © Kiril Cachovskij/Delfi
Itsestään muumioituneet
Tämä kammottava tappaja löydettiin vähän aikaa sitten liettualaisesta muumiosta.
Vilnan Pyhän Hengen kirkon alla sijaitsevaan hautaholviin eli kryptaan haudattiin vainajia 1600-luvulle asti. Kirkkojen kryptat olivat tavoiteltuja hautapaikkoja, joihin pääsivät lähinnä rikkaat ja silmäätekevät.
Vilnalaisen kirkon hautaholvissa oli kuitenkin jotain poikkeuksellista. Ruumiit eivät hajonneet normaalilla tavalla. Ne muumioituivat arkkuihinsa.
”Muumioituminen tapahtui itsestään, täysin luonnollisesti. Tämä johtuu siitä, että kryptassa on ollut otolliset kosteusolosuhteet ja riittävän kylmää”, kertoo Helsingin yliopiston mikrobiologian tutkijatohtori Maria Perdomo. Hän on muumioita tutkivan kansainvälisen ryhmän jäsen.
Pyhän Hengen kirkon alla oli alun perin noin kaksisataa muumiota. Vuosisatojen saatossa niitä siirreltiin sokkeloisen kryptan huoneissa.
Esimerkiksi 1940-luvulla Liettuan natsimiehityksen aikaan kryptassa piileskeli ihmisiä, jotka pinosivat muumioita pois tieltään syrjäisempiin kammioihin. Melkein 90 prosenttia muumioista ehti hajota pahasti tässä käsittelyssä.
Toissa vuonna Vilnan muumioiden kudoksia alettiin tutkia mikrobiolo-gian keinoin.
Pienen lapsen muumio paljasti tähän asti suurimman yllätyksen.
Riittävä dna-pätkä
Maria Perdomo vietti kesän lähes 400 vuotta aiemmin kuolleen lapsen kudospalasten kanssa kanadalaisessa muumiotutkimuksiin erikoistuneessa laboratoriossa.
Perdomo puki laboratorioon mennessään päälleen avaruuspukua muistuttavan kertakäyttöisen suojahaalarin, suojasi suunsa ja peitti hiuksensa. Käsissään hänellä oli kaksinkertaiset hanskat.
Hän ei pukeutunut näin siksi, että olisi pelännyt saavansa tartuntaa lapsimuumiosta.
Päinvastoin.
Hän teki niin suojellakseen näytteitä omilta viruksiltaan.
”Meidän kaikkien iholla on useanlaisia viruksia. Etsin muumion kudosnäytteistä tavallisten virusten dna:ta.”
Tutkimusmenetelmä on vähän samanlainen kuin television rikossarjoista tuttu sormenjäljen tunnistaminen tietokoneen avulla. Perdomo laittoi tietokoneen vertaamaan muumiosta löytyneiden virusten dna-katkelmia tietopankissa olevaan aineistoon.
”Vaikka jäljellä olisi vain pätkä dna:ta, tietokone vertaa sitä tietopankissa olevaan aineistoon ja kertoo, kun löytää vastaavuuden.”
Yhtenä päivänä tunnistus yllätti tutkijan. Tutkittavana oli katkelma viruksen dna:ta, joka vastasi sataprosenttisesti isorokkoa aiheuttavan variolaviruksen dna:ta.
”Variolaviruksen dna-katkelmia löytyi niin paljon, että pystyimme päättelemään niistä viruksen dna:n alkuperäisen rakenteen.”
Ryhmä ilmoitti löydöksestä heti WHO:lle, sillä isorokkoviruksen tutkiminen ei ole sallittua muualla kuin niissä kahdessa laboratoriossa Yhdysvalloissa ja Venäjällä, joissa sitä muutenkin säilytetään.
”WHO antoi meidän kuitenkin jatkaa tutkimusta, koska kyse oli isorokkoviruksen dna:n pienistä palasista. Rakensimme ne ehjäksi ainoastaan tietokoneen ruudulla. Se oli kuin palapeli. Pienet dna:n pätkät eivät ole tartuttavia.”
Jos virus olisi ollut tartuttamiskykyinen, se toden totta olisi levinnyt muumioista jo vuosisatoja sitten.
”Lukemattomat ihmiset olivat käsitelleet muumioita ilman mitään suojaa. Joidenkin oli nähty jopa nuolaisevan niitä, eikä tartuntoja silti tullut.”
Isorokko julistettiin hävitetyksi 1980. Se tappoi joka kolmannen sairastuneen ja runteli hengissä selvinneitäkin: arpeutti kasvot, sokeutti ja tuhosi kävelykykyä. © Mvphotos
Isorokon ikä selviää
Variolaviruksen dna:n tutkiminen paljasti kiinnostavia asioita isorokosta.
On uskottu, että isorokko on jyllännyt maailmalla vuosituhansia. Vilnan lapsimuumion löydösten avulla tämä käsitys oli pakko muuttaa.
Perdomo ja kumppanit pystyivät vertaamaan lapsimuumion 1600-luvun viruksen dna:ta uudempien isorokkovirusten dna:han. He pystyivät laskemaan viruksen dna:n mutaa-tioiden määrästä tarkan ajan, jolloin variolavirus oli syntynyt.
Se ei ollut tuhansia vuosia vanha vaan vuodelta 1588.
”Vanhaa virustodistusaineistoa ei aiemmin ole ollut käytettävissä. Ar-viot viruksen iästä pohjautuivat matemaattisiin malleihin ja historiallisiin asiakirjoihin, mutta ne olivat tässä tapauksessa väärässä.”
Faarao Ramses V kuoli siis ilmeisesti johonkin muuhun kuin isorokkoon. Myös historiankirjoissa kuvattu Intiassa 3 500 vuotta sitten jyllännyt epidemia lienee ollut jotain muuta tautia. Samoin on ollut Kiinaa 300-luvulla vaivanneen rokon laita.
Isorokkovirus loi heti synnyttyään tehokkaasti levinneitä epidemioita.
Euroopan ensimmäisiä kunnollisia kuolinsyytilastoja alettiin pitää Lontoossa vuona 1632. Niistä ilmenee kiistatta, että vakava isorokkoaalto kylvi tuolloin kuolemaa kaupungissa.
1600-luvun aikana usea tuhoisa isorokkoepidemia pyyhki Eurooppaa ja Lähi-itää. Yksi niistä tappoi vilnalaisen lapsimuumion.
Ei turha elämä
Kuka tämä lapsi oli?
Emme tiedä, oliko hän tyttö vai poika. Hänen maallisesta kehostaan ei enää pysty päättelemään sukupuolta, eikä muumiolle ole toistaiseksi tehty kromosomitutkimusta, joka sen paljastaisi.
Lapsi oli kuollessaan vasta taapero, kaksi–neljävuotias. Kuolinaika asettuu parinkymmenen vuoden haarukkaan vuosien 1643–1665 välille.
Muumioita on siirrelty kryptassa niin paljon, että mitään niille kuuluneita esineitä ei enää ole antamassa vihjeitä maallisesta taipaleesta.
Lapsi oli kuitenkin todennäköisesti rikkaan tai muuten merkittävän henkilön jälkeläinen, koska sai kryptassa viimeisen leposijansa.
”Yleensä kirkon alle haudatut ovat olleet eliittiä, koska sitä pidettiin arvokkaampana paikkana. Myös eliitin lapsia voitiin haudata kirkkojen alle”, arkeologi Kati Salo sanoo.
Varmaa ei ole edes se, että lapsi kuoli juuri isorokkoon. Muumiossa ei näy lainkaan isorokon aiheuttamia rakkuloita. Isorokko tarttui tehokkaimmin läheisessä kontaktissa, joten hän on voinut saada tartunnan joltain perheenjäseneltään.
Vaikka lapsi eli niin lyhyen elämän, että ei ehkä ehtinyt oppia kunnolla edes puhumaan, se ei ollut turha elämä.
Hän on osoittautunut merkittäväksi tavalla, jota kukaan ei osannut hänen elinaikanaan arvata.
Ties mitä muuta Vilnan muumiot vielä paljastavat, kun Perdomo ryhmineen jatkaa niiden tutkimista.
Lue myös:
Poliosta tulevaisuuden biouhka – Isorokkoa pystytään valmistamaan laborotoriossa