Valokuvan salaisuus: Tiedätkö kuka on kuvassa oleva poika?

Kuva on klassinen madonna ja lapsi -asetelma.

Lapsi on potra, saanut riittävästi ruokaa, vaikka ympärillä jyllää jatkosota. Lapsen villasukat ovat niin uudet, että langat ovat vielä päättelemättä. Päätä suojaa tehdasvalmisteinen lippalakki.

Äidin vasemmassa nimettömässä on sormus. Onko se kihlasormus?

Osaisipa kuva puhua. Kukaan ei tiedä, keitä nainen ja lapsi ovat, mutta se tiedetään, kenelle he olivat rakkaita.

Nainen oli venäläisen sotavangin suomalainen rakastettu.

Grigori Plahotin oli ammatiltaan suutari ja palveli myös neuvostoarmeijassa siinä tehtävässä. Sotavankikortista ilmenee, että Grigori oli 21-vuotias jäädessään vangiksi.  © Vesa Tyni

Tärkeä kuva

Sotavanki oli nimeltään Grigori Plahotin. Hänet palautettiin jatkosodan loputtua Neuvostoliittoon, eikä hän ollut sen koomin yhteydessä naiseen.

Nainen ja lapsi olivat kuitenkin Grigorille niin tärkeitä, että hän säilytti heidän kuvansa koko elämänsä ajan.

Se oli hänen mukanaan kaikki ne vuodet, jotka hän vietti sodan jälkeen pakkotyössä siperialaisessa hiilikaivoksessa.

Kuva seurasi mukana, kun Grigori vapauduttuaan muutti Etelä-Venäjälle, nai hiilikaivoksessa tapaamansa naisen ja sai hänen kanssaan kolme lasta.

Grigori kertoi lapsilleen, että kuvassa oli heidän veljensä Suomessa. Kuvan naisesta hän mainitsi rakastaneensa tätä.

Grigori kuoli varhain, mutta hänen venäläinen leskensä säilytti kuvan. Nyt Grigorin lapsenlapset haluaisivat löytää kuvan lapsen. Jos hän elää, hän on tällä hetkellä 72–75-vuotias.

Grigorin sukulaiset haluaisivat lapsen saavan tietää, että hänellä on Venäjällä sukulaisia, jotka tapaisivat hänet mielellään.

On hyvin mahdollista, että hän ei tiedä olevansa sotavangin jälkeläinen. Sota-aikana tällainen syntyperä yleensä salattiin.

”Äiti on myös voinut antaa lapsen pois. Niin kävi heistä monelle”, historioitsija Ira Vihreälehto sanoo.

Vihreälehto on perehtynyt sotavankien ja heidän lastensa kohtaloihin ja kirjoittanut omakohtaisen kirjan sotavanki-isoisänsä etsimisestä. Grigorin sukulaiset ovat pyytäneet Vihreälehtoa auttamaan kuvan henkilöiden etsimisessä.

Tämän rakkaustarinan ensimmäinen mysteeri on se, miten sotavangin ja nuoren tytön välinen suhde ylipäätään oli mahdollinen.

sotavankikortista ilmenee, että grigori oli lähes 21-vuotias jäädessään vangiksi. © Vesa  tyni 

Paikasta toiseen

Jatkosodan aikana Suomi otti vangiksi yli 60 000 venäläissotilasta. Heistä yli 10 000 teki kesät töitä maatiloilla.

”On arvioitu, että suomalaisnaisten ja sotavankien suhteista syntyi parisataa lasta”, Vihreälehto sanoo.

Grigori Plahotin oli 21-vuotias jäädessään vangiksi jatkosodan alussa 1.9.1941 Sommeessa Viipurin lähellä. Hän ei ollut etulinjan miehiä. Suvun mukaan hänellä ei ollut edes asetta, vaan hän korjasi saappaita. Grigori oli ammatiltaan suutari.

Grigori selvisi hengissä jatkosodan ensimmäisestä talvesta, vaikka nälänhätä ja hyytävä kylmyys kylvivät kuolemaa.

Häntä siirreltiin paikasta toiseen kolmevuotisen vankeuden aikana. Pisimmillään hän oli yhdessä paikassa vuoden.

Huhtikuussa 1942 hänet määrättiin Viipurin vankileiri 6:n alaisuuteen, mutta todennäköisesti se tarkoitti työskentelyä jollain lähiseudun maatilalla. Työvoimaa tarvittiin, koska miesväki oli sodassa.

Juuri kun heinänteko oli aluillaan, Grigori joutui sairaalaan kahdeksaksi kuukaudeksi.

Grigorin ja naisen tapaamiselle on kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäinen oli se, että nainen oli lotta, joka palveli sairaalassa.

Sotavankien ja heidän lastensa kohtalot ovat henkilökohtainen aihe historiantutkija Ira Vihreälehdolle. Hän on viettänyt aiheen parissa lukemattomia tunteja Kansallisarkistossa. © Vesa tyni 

Lotan karu kohtalo

Ira Vihreälehto selvitti Kansallisarkistosta, että Viipurin sotasairaala 64:ssä palveli Grigorin hoitojakson aikana parikymmentä lottaa, joiden ikä ja muut tiedot sopisivat kuvan naiseen. Mikäli nainen elää, hän on yli 90-vuotias.

Arkiston lottakorteista ilmenee, että useampikin lotta jäi kiinni nurkkatansseista. Rangaistuksena ilonpidosta oli siirto muualle. Jos lotta olisi jäänyt kiinni suhteesta sotavangin kanssa, se olisi tiennyt välitöntä erottamista järjestön palveluksesta.

Suhde on silti ollut mahdollinen. Jos lapsen äiti oli lotta, hän on todennäköisesti irtisanoutunut itse, ennen kuin raskaus alkoi näkyä.

”Näitä kohtaloita on tullut vastaani muutama. Jos lotta palasi sukulaistensa luo, hän joutui yleensä luopumaan lapsesta. Toinen vaihtoehto oli kasvattaa lapsi yksin ilman suvun tukea.”

Vihreälehto jäljitti ne kaksikymmentä lottaa, jotka voisivat olla kuvan nainen ja otti heihin yhteyttä. Jos lotta ei enää elänyt, hän kysyi sukulaisilta, tunnistavatko he kuvan naisen.

Tuloksena oli vesiperä.

”Kuka on nuoren tytön isä? Pitäköön tyttärensä kurissa”, vankileirin komentaja kommentoi tylysti nuoren tytön isän kirjettä.  © Vesa tyni 

Tyttäret kurissa

Toinen vaihtoehto on, että Grigori tutustui naiseen maatilalla.

Grigori nimittäin oli sairaalasta päästyään vuoden 1943 keväästä syksyyn kirjoilla Viipurin vankileiri 6:ssa, mutta työskenteli maatilalla.

Vankileirit pitivät kirjaa vankien siirroista ja komennuspaikoista, ja niistä pystyisi selvittämään, mille tilalle Grigori määrättiin. Tai pystyisi, elleivät juuri vankileiri 6:n paperit olisi sodan melskeissä tuhoutuneet.

Vihreälehto arvioi, että Viipurin lähellä oli satakunta maatilaa. Monesti vangit olivat pitkän aikaa samassa kylässä. Tämä saattoi huolestuttaa paikallisia.

Pieksämäellä sijainneen Naarajärven vankileirin arkistoista löytyy leirin komentajalle lähetetty vetoomus.

”Eikö komentaja vois antaa kuntien työvoimapäälliköille käskyä, että sotavanki, joka on samassa kylässä ollut puoli vuotta tahi kauemmin, että ne muutettaisiin vaikka pitäjän toiselta laijalta toiselle. Sillä kun on kauan samassa kylässä, niin tulee ympäristön naiset liian tutuksi. Isäntäväenkin näyttää olevan niitä hankala hoitaa naisten takia. Kirjoitti Nuoren tytön isä.”

Grigorin venäläinen tytär muistelee isänsä sanoneen, että kuvan nainen oli sen maatalon tytär, jossa hän työskenteli.

Jos rakkaus maatilan tyttöön syttyi kesällä 1943, lapsi olisi syntynyt helmikuun 1944 ja kesäkuun 1944 välillä.

Kuva on otettu viimeistään syyskesällä 1944, koska Grigori palautettiin Neuvostoliittoon pian syyskuussa päättyneen jatkosodan jälkeen. Näin lapsi olisi kuvassa enintään seitsenkuinen. Se sopisi.

Silti asiaan liittyy suuri mysteeri.

Miten valokuva on voinut päätyä Grigorille?

Rike lottakortissa: Viipurin sotavankisairaalassa 64 palvellut lotta saa siirron Helsinkiin rangaistuksena nurkkatansseista.  © Vesa Tyni

Väkevä tunne

Grigori siirrettiin jo syyskuussa 1943 Viipurista Nastolaan sotavankien järjestelyleirin alaisuuteen.

Hän teki vuoden töitä maatiloilla Mäntsälän seudulla ennen kotimaahansa palautusta.

Yhdeksän kuukauden raskaus ja lapsen puolivuotiaaksi varttuminen kestävät yhteensä vuoden ja kolme kuukautta. Vähintään sen ajan naisen ja Grigorin olisi täytynyt olla samassa paikassa, jotta nainen olisi voinut antaa kuvan Grigorille.

He eivät kuitenkaan olleet samassa paikassa yhtä aikaa niin pitkään.

Naisen on täytynyt toimittaa kuva Grigorille jälkikäteen. Siihen on tarvittu neuvokkuutta, sillä siviileille ei kerrottu, minne vankeja siirreltiin.

Vaikka Grigori olisi saanut naiselle sanan siirrostaan Nastolan järjestelyleirille, naisella tuskin olisi ollut sotasensuurin takia mahdollisuutta saada kuvaa postissa perille.

Varmaa on, että sitä ei ole postitettu Grigorille Neuvostoliittoon palautuksen jälkeen. Grigori joutui heti vuosikausiksi hiilikaivokseen, eikä edes suku tiennyt, missä hän oli.

Kuvan päätyminen Grigorille kertoo parin välisestä väkevästä tunteesta. Nainen on nähnyt vaivaa saadakseen kuvan lapsensa isälle, vaikka heillä ei ollut toivoakaan yhteisestä tulevaisuudesta.

Ehkä helpoin selitys olisi se, että lapsi laitettiin alulle jo Grigorin ensimmäisellä työkomennuksella Viipurin lähitiloilla kesällä 1942. Näin lapsi olisi syntynyt alkuvuodesta 1943. Olisi ajallisesti mahdollista, että kuva on otettu loppukesällä 1943, jolloin lapsi olisi ollut yli puolivuotias ja Grigori toista kesää seudulla maataloushommissa.

Grigoria olisi tuskin sijoitettu samalle tilalle, jos hän oli saattanut talon tytön raskaaksi. Nainen olisi kuitenkin voinut saada tietoonsa, millä tilalla Grigori työskenteli, ja toimittaa kuvan perille.

Grigori Plahotin perusti perheen vapauduttuaan pakkotyöleiriltä. Kuva on 1950-luvulta. Perheeseen syntyi vielä kolmas lapsi. © Vesa Tyni

Sotavangin lapsi saa rauhan

Grigorin ja naisen rakkausmysteeri on nyt umpikujassa. Tiedätkö sinä, hyvä lukija, jotain kuvan henkilöistä? Voit ottaa yhteyttä sähköpostilla ira.vihrealehto@gmail.com.

Vihreälehdon oma isä sai vasta äitinsä kuolinvuoteella tietää olevansa sotavangin lapsi. Sotavanki-isän henkilöllisyyttä hänelle ei kerrottu. Tietämättömyys on tuottanut vuosikymmenten tuskan.

On mahdollista, että kuvan lapsi ei tiedä taustastaan. Mutta jos hän tietää olevansa sotavangin lapsi, arvoituksen selviäminen voisi tuoda hänelle sielunrauhan. Ehkä rauhaa lisäisi myös se tieto, että hän ei syntynyt häpeästä vaan rakkaudesta.

Grigori Plahotinin sukulaiset eivät halua nimiään julkisuuteen.