”Eläinsuojelutarkastaja pelkää lehmiä” – Vuosikymmenten karjanpidosta palkaksi uhkasakko eläinsuojelurikoksesta

Seuran arkistosta: Vuonna 2013 useat pienviljelijät joutuivat eläinsuojelutarkastajien hampaisiin Pohjois-Pohjanmaalla.

Sampsa Oinaala
Henkilöt Selviytyjät 4.7.2015 13:42

Näkymä on kuin vanhasta elokuvasta.

Lehmät käyskentelevät metsälaitumella sulavassa kevätlumessa. Myös äänimaisema on nostalginen. Mullien kaulassa kalkattavat Sveitsin Emmentalista tuodut lehmänkellot.
Uteliaat sarvipäät piirittävät hetkessä toimittajan ja kuvaajan. Sieraimet tuhisevat ja karkea kieli lipoo.
”Eläinsuojelutarkastaja pelkää lehmiä. Se lähti karkuun, kun nämä tulivat nuuskimaan ja kirjoitti raporttiinsa, että eläimet ovat levottomia”, isäntä Aarne Juhonsalo päivittelee.
70-vuotispäivänsä kunniaksi karjankasvattaja kipaisee navetalle juosten. Hän ei ole malttanut lopettaa hommia.
”Tämä työ on terapeuttista. Toisin olisi, jos olisi suurnavetta ja 200 elukkaa”, Juhonsalo pohtii.
Hän on kasvattanut karjaa vuosikymmenien ajan. Nyt työtä varjostaa kuitenkin raskas taakka. Niskassa on 6 500 euron uhkasakko eläinsuojelurikoksesta.

Piikkilangan pelko

Aarne ja Anna-Liisa Juhonsalo kasvattavat lihakarjaa Pohjois-Pohjanmaan Oulaisissa.

Lehmät ovat hiehoja, jotka saapuvat tilalle vasikoina ja lähtevät teurastamolle parin vuoden kasvatuksen jälkeen. Aiemmin karjaa on ollut 30–40, mutta nyt pariskunta valmistautuu eläkkeelle ja pääluku on pudonnut viiteentoista.
Vuodesta 1985 alkaen pariskunta on kasvattanut lehmiä enimmäkseen ulkona ympäri vuoden.
”Sain virikkeitä mieheltä, joka oli käynyt Kanadassa katsomassa tätä hommaa. Amerikassa lehmät ovat aina ulkona.”
Hän kertoo tarkkailleensa jatkuvasti lehmien käytöstä ja vointia.
”1980-luvun pakkastalvinakin lehmämme pärjäsivät hyvin.”
Nykyisiä navettoja hän kuvailee lehmätehtaiksi. ”Navettatalous on ihan hukassa tässä maassa.”
Ensi kertaa pariskunnan välit viranomaisten kanssa menivät solmuun vuonna 2005. Eläinsuojelutarkastaja huomautteli muun muassa piikkilanka-aidoista.
”Eläinlääkäreillä on missio poistaa piikkilanka Suomesta. Keski-Euroopassa piikkilankaa on vaikka kuinka paljon, mutta täällä sitä ei saisi olla”, Aarne Juhonsalo ihmettelee.
Myös navetasta, jossa uusia vasikoita pidetään ennen laitumelle pääsyä, tuli sanomista niin paljon, että paikalle kutsuttiin jopa rakennustarkastaja. Hän ei löytänyt huomauttamista.
Sen jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes viime vuoden toukokuussa alkoi uusi piina. Eläinsuojelutarkastaja löysi jälleen huomautettavaa niin laitumelta kuin navetastakin. Kiista huipentui tänä keväänä poliisien saapumiseen tilalle.
”Poliisit katselivat ympärilleen ja vaikuttivat hämmentyneiltä.”

Kottikärryjen uhka

Eläinlääkäreiden tarkastusraportissa on lueteltu sivukaupalla epäkohtia upottavasta maasta ruokinta-astioihin. Juhonsalo naurahtaa, kun katse osuu laitumella kottikärryihin.

”Näistä kottikärryistä on kirjoitettu pitkät pätkät. Ne ovat kuulemma kauhean vaaralliset eläimille. Ja tämä karjasuoja on tarkastajan mielestä myös vaarallinen. Ratsastusmaneesit saavat romahtaa, mutta tällaisia tarkastamaan kyllä riittää porukkaa.”
Laitumelle on raporteissa vaadittu muun muassa valaistusta. Lehmiä ei myöskään saisi syöttää maasta.
Tilan navetta on vanha, mutta hoitaa hommansa. Kanat kuopsuttavat pehkuja lehmien seassa. Vieraat saavat jälleen väistellä tuhisevia märkiä turpia.
”Aiemmin meillä oli täällä vanha vuohi. Siitäkin tarkastajat tekivät raporttia sivukaupalla. He myös väittävät, että lehmät eivät saa syötyä ja juotua. Jotenkin ihmeellisesti ne kuitenkin pysyvät hengissä ja ovat sen näköisiä, että kyllä kehtaa näyttää vieraille”, isäntä pudistelee päätään.
Navetan valaistus on tarkastajien mukaan riittämätön.
”70-luvulla lypsin käsin pelkän kaasulampun valossa ja maito oli ensiluokkaista. Nyt valitetaan, etten näe tarkastaa eläinten kuntoa, vaikka on sähkövalo.”
Eniten Juhonsaloa kuitenkin ihmetyttää raportissa kohta, jossa väitetään, että navetan sisätila on alle 175 sentin korkuinen. ”Minä olen pidempi, mutta kävelen täällä aivan suorana. Voiko noihin raportteihin todella kirjoittaa ihan mitä vaan?”

Määräykset ensin

”Tältä seudulta viedään melkein teuraskypsiä elukoita Lappiin ja sitten ne tuodaan takaisin, koska siten saa enemmän tukia. Se on keinottelua eläinten kustannuksella. Miksei eläinlääkärikunta puutu tähän”, Aarne Juhonsalo kummastelee.

Tuoreessa muistissa ovat myös maataloustuottajien etujärjestö MTK:n valtuuskunnan puheenjohtajan Aarno Puttosen navetasta tammikuussa löytyneet kuolleet naudat ja lampaat. Tällaisiin asioihin verrattuna valaistuksesta ja kottikärryistä huomautteleminen tuntuu kiusanteolta.
”Melkein kaikki vieraamme sanovat, että eihän missään eläimillä ole näin hyvä”, Juhonsalo kertoo. 
Lehmät ovat puhtaita ja terhakoita. Myös teurastamolta on tullut tunnustusta terveistä ja hyvinvoivista eläimistä.
Eläinsuojelutarkastajilla on tähänkin mielipide.
”Ne sanovat minulle, ettei sillä ole väliä, miltä eläimet näyttävät ja miten ne jaksavat, vaan sillä, että säännöt ja määräykset tulee noudatettua.”
Juhonsalo on pyytänyt eläinlääkärin vaatimien toimenpiteiden tueksi tutkittua tietoa tai pitkäaikaista kokemusta eläintenpidosta. Hän arvelee, että nyt ei olekaan kysymys eläimistä, vaan jostakin muusta. Vanha isäntä on ottanut äänekkäästi kantaa maatalous-
asioissa ja arvelee suututtaneensa yhden jos toisenkin itseään isompikenkäisen.

Suuruuden ihailua

Juhonsalon mielestä maatalouspolitiikka menee vikaan, kun yhteiskunta jakaa investointitukia uusille jättinavetoille.

Siinä pelissä voittajia ovat pankit ja maatalouskonebisnes. Isännälle ei välttämättä jää käteen sen enempää kuin pientilallakaan.
”Uusissa navetoissa lehmät katselevat tyhjyyteen ja poikivat keskimäärin alle kahdesti elämänsä aikana. Isännätkin alkavat katsella tyhjyyteen, kun miettivät traktorin kopissa velkojaan kaiket päivät.”
Juhonsaloa ihmetyttää, miksi pitää rakentaa uutta, kun Suomi on jo täynnä tyhjillään olevia navettoja. Kun tuotantoa keskitetään, rehua ja lantaa joudutaan kuljettamaan kilometrikaupalla. Navetoille myönnetään rakennuslupia jopa paikkoihin, joissa ei ole ympärillä laidunmaita karjalle.
”Olimme tilaisuudessa, jossa mainostettiin: tehostakaa, suurentakaa! Viimeisenä lavalle nousi puhuja, joka kertoi, mistä saatte apua, jos teette elämässänne sen lopullisen ratkaisun. Vennamo puhui aikoinaan talonpojan tappolinjasta. Nyt isännät menevät ihan oikeasti hirteen.”

Syyniä arpapelillä

Juhonsaloa ihmetyttää, että uhkasakko on määrätty heti maksettavaksi, vaikka eläinsuojelurikoksen poliisitutkinta on kesken.

”Hallinnollinen päätös ja rikostutkinta ovat kaksi eri asiaa. Hallintoviranomaisilla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin määräysten tehostamiseksi esimerkiksi määräämällä uhkasakkoja. Rikosoikeudellinen seuraamus on asia erikseen”, vastaa läänineläinlääkäri Hanna Lounela.
Lounelan mukaan mitään taulukkoa sakon suuruudesta ei ole olemassa. ”Toimimme uhkasakkolain mukaisesti. Sakon pitää olla sellainen, että se kannustaa korjaamaan laiminlyönnit.”
Lounelan mukaan eläinten kunto ei ole ainoa asia, johon kiinnitetään huomiota.
”Saattaa olla esimerkiksi romahtamispisteessä oleva navetta, jossa on hyvävointinen eläin sisällä. Silti pitää puuttua rakennuksen kuntoon.”
Läänineläinlääkärin mukaan suurin osa tarkastuksista maatiloilla tehdään ilmoitusten perusteella. Lisäksi tehdään otantaan perustuvia tarkastuksia, joita oli viime vuonna Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella kuutisenkymmentä.
Osa kohteista valitaan arvalla, mutta joukossa on myös erilaisin perustein seulottuja kohteita, kuten tiloja, joilta ei ole pitkään aikaan tullut ilmoituksia esimerkiksi teurastuksista tai syntyneistä vasikoista, sekä tiloja, joilta on aiemmin löytynyt huomautettavaa.

Iso- ja korkokenkäiset

Aarne Juhonsalo tietää useita muitakin pientiloja, joilla on ollut vaikeuksia tarkistuksia tekevien eläinlääkärien kanssa.

”Naapurikunnassa oli vanha isäntä, joka piti paria lehmää kotitarpeiksi. Sielläkin ravasi näitä tarkastajia.”
”Oulaisissa on kohta enää muutama karjatila. Vanhat ja pienet tilat halutaan saada pelistä pois. Tarkastajat kiusaavat pieniä ja vanhempia viljelijöitä”, Juhonsalo epäilee.
”Tahallaan piinaavat eläkkeelle jääviä, että saavat sulkia hattuunsa. Tämä on simputusta. Ei mikään ihme, että karjatalous loppuu maaseudulta”, emäntä Anna-Liisa Juhonsalo puhisee.
Juhonsalot ovat kuitenkin niitä harvoja, jotka pistävät hanttiin. Useimmat eivät halua nousta viranomaisia vastaan.
”Ihmiset eivät halua eläinrääkkääjän leimaa. Siksi ollaan hiljaa.”
Aarne ja Anna-Liisa ovat hakeneet apua Arkadianmäeltä asti.
”Kansanedustaja Pirkko Mattila (ps) sattui soittamaan, kun eläinlääkäri oli täällä. Lääkäri sanoi, ettei tämä asia kuulu kansanedustajille”, Aarne Juhonsalo ihmettelee.
Juhonsalot harmittelevat, että muuten niin leppoisaan elämään on viime vuosina ilmestynyt kaksi asiaa, jotka haittaavat maatalouden harjoittamista. 
”Meitä uhkaavat vain karhut ja aluehallintoviraston korkokenkänaiset.”