Lapsen kuumekouristus pelästytti - ensin Kerttu meni veteläksi, sitten tajuttomaksi

Kun nuhainen Kerttu, 2,5, yhtäkkiä meni tajuttomaksi, pelästyivät Kertun vanhemmat Sari Malin ja Jori Saastamoinen. Kohtaus osoittautui kuumekouristukseksi. Nyt he totuttelevat tietoon siitä, että kouristuskohtaukset usein uusivat.

Tähän havahduin

Katsoimme televisiosta Pikkukakkosen. Sen jälkeen mittasin Kertulta kuumeen, sillä hän oli ollut nuhainen. Kuumemittarin lukema oli 36,5.

Lähdin pihalle koirien kanssa. Jori vei Kertun ja Konstan, 5, iltapesulle. Suihkussa Kerttu oli alkanut täristä. Jori mittasi kuumeen uudelleen. Lämpöä oli 37,6 astetta.

Yhtäkkiä Kerttu lysähti veltoksi. Saman tien hän oli tajuton. Jori huusi minut sisälle, antoi Kertun syliini ja soitti hätäkeskukseen.

Kertun silmät olivat auki ja katse yläviistoon. Hänen huulensa olivat siniset. Vaikutti siltä, ettei hän saa vedettyä kunnolla henkeä. Säikähdin, että hän on vetäissyt jonkin esineen henkitorveensa.

Hän yökkäili ja oli pahoinvoivan oloinen. Luulin, että hänellä on oksennusta suussaan. Pelkäsin hänen tukehtuvan ja yritin avata hänen suutaan. Hän kuitenkin puristi hampaitaan yhteen kouristuksenomaisesti ja niin tiukasti, etten saanut sormea niiden väliin. Raajat sen sijaan eivät kouristelleet, vaan hän oli aivan veltto.

Vastaanotolle

Hätäkeskuksen ohjeiden mukaisesti vein Kertun ulos ilman vaatteita. Pidin häntä sylissäni kylkiasennossa ja tarkkailin, että hän hengittää.

Välillä hengittäminen näytti vaivalloiselta. Kertun varpaatkin sinersivät.

Ambulanssi tuli paikalle 16 minuutissa, ja Kerttu tuli tajuihinsa sitä ennen. Herättyään Kerttu oli aivan uuvuksissa ja meinasi nukahtaa syliini. Pidin hänet kuitenkin väkisin hereillä.

Ensihoitajat mittasivat Kertun kuumeen. Se oli 39,6 astetta. Se oli noussut tunnissa kaksi astetta, mikä todennäköisesti laukaisi kohtauksen.

Jo kotipihalla Kertulle annettiin kuumetta alentavaa parasetamolia peräpuikkona. Häneltä myös mitattiin verensokeri, verenpaine ja happisaturaatio. Sitten lähdimme ambulanssilla jatkotutkimuksiin. Matkalla Kerttua itketti, mutta aika reipas hän kuitenkin oli.

Näin hoidettiin

Sairaalan ensiavussa Kerttu sai toisen kuumetta alentavan lääkeannoksen. Sydämen syke ja happisaturaatio mitattiin uudelleen. Vähän ajan kuluttua kuume oli laskenut 37,5:een. Verikokeilla ja virtsanäytteellä suljettiin pois erilaisten tulehdusten mahdollisuus.

Sairaalassa ei ollut vapaita potilaspaikkoja. Olisimme voineet jäädä yöksi tutkimushuoneeseen tai meille olisi voitu etsiä paikka toisista sairaaloista, mutta päätin viedä hänet loppuyöksi kotiin. Kerttu oli jo reipas ja hyväntuulinen. Hän alkoi leikkiä ja halusi pukea päälleen rakastamansa kukkamekon. Saimme mukaan kuumetta alentavia lääkkeitä ja ohjeen tulla välittömästi takaisin, jos kohtaus toistuisi.

Kerttu nukkui loppuyön vieressäni. Aamulla hän oli yhtä touhukas kuin ennenkin.

Tässä ja nyt

Kertun mielestä ambulanssimatka oli kiehtovan jännittävä kokemus. Kohtauksesta hän ei ole puhunut.

Konsta sen sijaan kertoo jokaiselle, että Kerttu sairastui ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Konsta säikähti tosissaan, vaikka emme antaneet hänen nähdä Kerttua tajuttomana.

Kertun kuumekouristus olikin todella pelottava kokemus. Monta päivää sen jälkeen mittasin jatkuvasti Kertun kuumetta.

Tällä hetkellä elämä on vielä aikamoista kyttäämistä. Kuumekouristus uusiutuu usein. Taipumus siihen on ilmeisesti perinnöllinen. Yritän valmistautua uusiin kuumekouristuksiin suunnittelemalla marssijärjestyksen valmiiksi.

Jos kuumekouristus tulee eikä mene muutamassa minuutissa ohi, annan kohtauksen keskeyttämiseen tarkoitettua lääkettä.

Eniten pelottaa se, että kuume nousee korkeaksi ja kohtaus tulee yöllä Kertun nukkuessa.

Kohtauksen sattuessa Kerttu oli juuri muuttanut nukkumaan Konstan kanssa samaan huoneeseen. Sen jälkeen tytön sänky nostettiin takaisin meidän makuuhuoneeseemme.