Murkku ei puhu, paiskoo ovia ja kerjää rahaa - Kauanko tätä vielä kestää?

Helena ja Ari ovat helisemässä 13-vuotiaan tyttärensä Riinan murrosiän kanssa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Helena ja Ari ovat helisemässä 13-vuotiaan tyttärensä Riinan murrosiän kanssa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Maanantaiaamu alkaa oven paukauksella. Siitä Ari päättelee Riinan heränneen. Se onkin ainut Riinan päästämä ääni koko päivänä, sillä Riina ei aina vaivaudu edes puhumaan vanhemmilleen. Toisinaan iskee sanomisen tarve, ja silloin Riina huutaa. Haistatteleekin.

Ari ja Helena ovat tilanteesta surullisia. Ennen murrosikää Riinaan sai hyvän kontaktin ja hän kertoi aina koulukuulumisistaan ja kavereistaan.

Nyt Arilla ja Helenalla ei ole aavistustakaan, mitä heidän rakkaalle tyttärelleen kuuluu.

Riina pyytää kyllä rahaa, mutta lähinnä tekstiviestillä. Ari ja Helena eivät tiedä, mihin raha kuluu. He eivät anna sovittua, pientä viikkorahaa enempää, mutta pelkäävät Riinan käyttävän välillä rahojaan makusiidereihin. Riinan huoneessa on joskus näkynyt tyhjä tölkki ja pihalla tupakan tumppi. Riina ei tunnu enää kuuntelevan ollenkaan, kun isä ja äiti asettavat hänelle kieltoja. Kotiintuloajatkin venyvät. Opettaja on kertonut Riinan pärjäävän hyvin koulussa, mutta kärsivän keskittymisvaikeuksista. Saako tyttö riittävästi unta, opettaja huolehtii.

Onko Riinan käytös normaalia rajojen kokeilua vai huolestuttavaa teinikapinaa, vanhemmat miettivät. Mitä Ari ja Helena voisivat tehdä parantaakseen välejään tyttäreensä? Riinan teiniuhma on kestänyt nyt vuoden. Miten kauan vanhempien kärsivällisyyttä vielä koetellaan?

Hertta-Mari Kaukonen

Murrosikäinen haastaa koko perheen

Riinan perheessä eletään haastavia vuosia. Siinä missä teinillä itsellään on täysi työ omien kasvuhaasteidensa läpikäymisessä: itsenäistymisessä ja kehonsa muutoksiin sopeutumisessa, on vanhemmilla omat haasteensa suhteessa napanuoraa irti repivään lapseensa.

Nuoren myrskyisten tunteiden vastaanottaminen herättää aikuisissakin vihaa ja avuttomuuden tunteita. Mutta aggressiota tarvitaan, sillä onhan helpompaa irrottautua vihatusta kuin rakastetusta.

Nuoruudessa on varsin tavallista, että nuori ottaa etäisyyttä omiin vanhempiinsa eikä enää avaudu heille samalla tavoin kuin aiemmin. Vanhemmat saattavat syystäkin tuntea luopumisen surua. Vanhempien on tärkeää kuitenkin tietää, että vaikka nuori usein kokee kuulumisten kyselyn tungettelevana uteluna, hän kuitenkin odottaa, että vanhemmat osoittaisivat olevansa kiinnostuneita hänestä.

Löytyisikö jokin yhdessä tekeminen avuksi tähän tilanteeseen? Olisiko jokin harrastus, mihin vanhemmat voisivat lyöttäytyä mukaan luontevasti ja sitä kautta päästä keskustelemaan Riinan kanssa?

Opettajalta oli tullut viestiä, että Riina kärsii keskittymisvaikeuksista ja epäili tämän olevan väsynyt. Nämä ovat tietysti asioita, joista olisi hyvä päästä puhumaan nuoren kanssa, samoin kuin suhde alkoholiin ja tupakointiin.

Aina voi kysellä, tunteeko nuori jonkun, joka käyttää niitä ja sitä kautta lähestyä asiaa, syyttelemättä.

Riinalle voisi myös antaa koulun kuraattorin tai muun auttavan tahon yhteystiedot. Nuoren voi olla helpompi puhua asioistaan jonkun muun aikuisen kuin omien vanhempiensa kanssa. Myös opettajan kanssa asia kannattaa ottaa esiin, esimerkiksi kolmen keskeisissä keskusteluissa.

Murrosiän pahin kuohuntavaihe menee yleensä muutamassa vuodessa ohi. Riinan tapauksessa erityisen lohdullista on se, että vanhemmat kokevat suhteen tyttäreensä olleen aiemmin läheinen ja lämmin. Tällöin on todennäköistä, että lämpimät välit myös palaavat, aiempaa kypsempänä, tasavertaisena aikuinen-aikuinen suhteena. Mutta ensin pitää napanuora katkaista kunnolla.

Tea Talhola

Nurmijärven seurakunnan perheasiain neuvottelukeskus vs. perheneuvoja, pari- ja seksuaaliterapeutti, teologi, pappi

X