Unettomuus alkoi eron jälkeen

Irene Kareinen, 55, alkoi kärsiä unettomuudesta viime keväänä avioeron ja muuton seurauksena. Hän nukahti illalla normaalisti, mutta heräsi joka yö parin tunnin kuluttua, eikä enää saanut unen päästä kiinni.

Irene meni nopeasti lääkäriin ja sai hyvän lääkityksen, minkä seurauksena unirytmi palautui parissa kuukaudessa. Nykyään hän nukkuu ilman lääkkeitä kahdeksan tuntia joka yö.

Tähän havahduin

Erosin vuosi sitten ja muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodista. Elämänmuutos oli rankka. Kun sitten vihdoin saatiin tavarat järjestykseen ja olo helpotti, tuli pysähdys, enkä oikein pysynyt asioiden perässä. Lisäksi sairastelimme talvella lasten kanssa koko ajan jotain flunssaa ja virusta.

Jossain vaiheessa aloin heräillä öisin. Hiljalleen en sitten enää saanutkaan nukahdettua uudestaan, vaan pyörin ja mietin asioita aamuun asti.

Illalla oli helppo nukahtaa, mutta heräsin aina parin tunnin kuluttua. En enää nukkunut loppuyönä ja olin aamulla todella väsynyt. Kun sain teinit kouluun, yritin torkkua sohvalla, mutta ei siitäkään tullut mitään.

Parin viikon päästä olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Ruoka ei maistunut, enkä jaksanut lähteä uloskaan. Olin päivät kotona, koska olin työtön. Hyvä kun jaksoin sohvalta vessaan raahautua.

Vastaanotolle

Päätin mennä tutulle lääkärille kertomaan unettomuudestani. Hän teki minulle testin, joka mukaan kärsin masennuksesta. Lääkäri sanoi, että kun on liikaa muutoksia, tulee usein pysähdys. Minä reagoin tilanteeseen unettomuudella.

Näin hoidettiin

Lääkäri määräsi minulle mielialalääkettä, jota otin illalla vähän ennen nukkumaanmenoa. Lääkkeet auttoivatkin heti, ja sain nukuttua aamuun asti. Samoihin aikoihin minulle tarjottiin lastenhoitajan töitä, mutta en voinut niitä ottaa, koska olin vieläkin niin väsynyt.

Lääkäri määräsi minulle yhteensä kuusi viikkoa sairauslomaa, että saisin arkirytmin kohdalleen. Oli hyvä, ettei tarvinnut silloin stressata ylimääräisistä asioista ja ettei hyvin alkaneeseen toipumiseen tullut takapakkia.

Kävin myös yhden kerran psykiatrin luona juttelemassa tilanteestani. Hän totesi myös, että olen masentunut, mutta sanoi, että se menee kyllä ajan kanssa ohi.

Söin lopulta lääkkeitä pari kuukautta, jonka jälkeen päätin itse lopettaa ne, koska nukuin hyvin ja olin virkeä. Ruokahalukin oli palannut ja jaksoin innostua taas asioista. Sen jälkeen en ole lääkkeitä tarvinnut.

Tässä ja nyt

Olen iloinen siitä, että unettomuus tuli minulle niin nopeasti ja rajuna, että oli pakko hakea apua. Jos se olisi tullut pikku hiljaa, en olisi välttämättä tajunnut ongelmaa. Olisin vain uupunut lisää.

Lapsetkin ymmärsivät tilanteeni hyvin, sillä puhuimme asiasta avoimesti. Oli ihanaa, kun kesällä jaksoin taas olla heidän kanssaan virkeänä ja lähteä risteilyllekin.

Olen huomannut, että säännöllinen vuorokausirytmi on tärkeää hyvän unen ja vireystason kannalta. Pyrin menemään joka ilta yhdeltätoista nukkumaan ja herään aamulla seitsemältä. Olen aamuisin levännyt ja virkeä. Vieläkin herään öisin vessaan tai juomaan, mutta saan heti unen päästä kiinni. On mahtavaa kääriytyä peittoon ja nukahtaa uudestaan. Nukkumisen tärkeyden tajuaa vasta, kun on sen taidon menettänyt.

En pelkää enää unettomuutta. Jos sitä alkaa taas olla, menen heti hakemaan apua. Olen tajunnut, ettei unettomuudesta todellakaan tarvitse kärsiä, sillä apua on saatavilla.

Seura 42/2014