Uusi lääke Parkinsonin tautiin sekoitti Helenan unirytmin: ”Saatoin herätä siihen, kun kuuma kahvi valui reisille”

Helena Salmisen, 66, ystävä oli kylässä kuusi vuotta sitten. Helena keitti kahvit ja kantoi kuppia olohuoneeseen. Yllätys oli suuri, kun hänen vasen kätensä tärisi niin, että kuppi meinasi tipahtaa lautaselta.

Tähän havahduin

Noin kuusi vuotta sitten aloin ihmetellä vasemman käteni tärinää tavanomaisissa arkisissa askareissa. Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan nuorempana. Välillä tärinä lakkasi, kun napautin toisella kädellä napakan iskun tärisevään käteen, mutta pian tärinä palasi uudelleen.

Olen aina ollut innokas lenkkeilijä, ja aloin ihmetellä, miksi käsivarteni eivät heiluneet lainkaan sivuilla kävellessäni. Ne olivat tönköt ja riippuivat alaspäin. Usein lenkin aikana suustani alkoi myös valua kuolaa, mikä tuntui kiusalliselta.

Vastaanotolle

Työskentelin ennen eläkkeelle jäämistä eläkevakuutusyhtiössä, ja varasin ajan työterveyslääkärille. Hän epäili heti Parkinsonin tautia. Toisen käden tärinä, kävellessä liikkumattomat kädet ja kuolan valuminen suusta ovat tyypillisiä Parkinsonin taudin oireita.

Työterveyslääkäri lähetti minut neurologille, joka määräsi heti lääkityksen Parkinsonin tautiin. Otin neljäsosan määrätystä lääkkeestä vielä samana iltana, minkä seurauksena valahdin täysin vetämättömäksi.

Aamuvirkkuna olin yleensä mennyt töihin jo seitsemäksi, mutta seuraavana aamuna pystyin hädin tuskin raahautumaan yhdeksäksi paikalle. Oloni oli voimaton, ja kehoni tärisi kauttaaltaan.

Näin hoidettiin

Minua hoitanut neurologi oli unohtanut kertoa, että lääkityksen aloittaminen saattaisi tuoda mukanaan haittavaikutuksia, jotka menisivät kyllä ohi.

Oli helpotus kuulla, että kyse oli vain ohimenevästä vaiheesta. Jatkoin oireista huolimatta lääkitystä, ja noin viikossa oloni parantui.

Myös Parkinsonin taudin oireet alkoivat hävitä. Vasemman käteni tärinä väheni, ja kuukauden kuluttua käteni heiluivat jo normaalisti kävellessä. Myös kuolan valuminen loppui.

Lääkärini ei kehottanut lisäämään liikuntaa, mutta tein niin joka tapauksessa. Kävelyn ja jumpan lisäksi aloin käydä kuntosalilla, circuit trainingissä ja vesijuoksussa. Koin liikunnan pitävän oireet poissa.

Noin vuosi sairastumiseni jälkeen aloin ottaa markkinoille juuri tullutta lääkettä. Lääkärin ohjeen mukaan otin pitkävaikutteisen lääkkeen aamulla. Lääkkeellä oli kuitenkin unettava vaikutus, ja aloin nukahdella päivällä.

Join usein aamu- tai päiväkahvin olohuoneen sohvalla, ja saatoin herätä siihen, kun kuuma kahvi valui reisille ja sohvalle. Myös yöuneni pirstoutuivat pieniin pätkiin.

Tässä ja nyt

Viime syksynä kysyin hoitavalta lääkäriltäni, voisiko lääkkeen ottamisen ajankohtaa muuttaa. Lääkäri suostui, ja aloin ottaa lääkkeen iltaisin. Unirytmini parani nopeasti. Nykyään pystyn nukkumaan monta tuntia putkeen.

Nukkumisen paranemisen myötä olen nauttinut liikuntaharrastuksistani entistä enemmän. Aina kun mahdollista käyn ulkomailla vaeltamassa. Marraskuun lopussa olin viikon vaelluksella Mallorcalla.

Oikea käteni on alkanut taas vapista enemmän. Kun tapaan uusia ihmisiä, kerron heille aina heti alussa, että sairastan Parkinsonin tautia. Silloin he eivät ihmettele, jos käteni tärisevät. Yleensä ihmiset suhtautuvat siihen aika neutraalisti.

Itse en päivittäin mieti, että sairastan Parkinsonin tautia. Se on koko sairastamiseni ajan pysynyt hyvin kurissa. Keskityn mieluummin pitämään itsestäni huolta.