Ääniyliherkkä ei kestä edes vessan vetämistä

Ääniyliherkän kotona ei koroteta ääntä, kilistellä astioita eikä paukutella ovia. Kodin ulkopuolella sairaus vaatii valppautta.
Virve Järvinen
Terveystarinat 14.4.2017 11:00

Tarja Heino, 45, on ääniyliherkkä. Herkkäkuuloiselle vähänkin voimakkaammat äänet voivat aiheuttaa jopa kipua. Puhelimen soittoääni ja hiustenkuivaajakin ovat hänelle liikaa. Ennen kuin Tarja poistuu kotoa, hän varmistaa, että korvatulpat ovat mukana.

Tähän havahduin

Sairastuin tinnitukseen 16 vuotta sitten. Tinnituksessa korvat soivat, vinkuvat tai kohisevat tauotta. Kun tinnitukseni puhkesi, olin vierailulla maalla vanhempieni luona. Palasin kaupunkiin ja ihmettelin, kuinka epämiellyttäviltä liikenteen äänet tuntuivat. Olin sairastunut tinnituksen lisäksi ääniyliherkkyyteen eli hyperakusiaan.

Reagoin moniin, tervekorvaiselle normaaleihin ääniin. Pahvilaatikoiden polkeminen kasaan tai vaikka metalliputken putoaminen lattialle tuntuivat siltä, kuin joku työntäisi naulan korvaani.

Työmatkalle varustauduin korvatulpilla. Aloin vältellä meluisia paikkoja ja tilanteita. Esimerkiksi lasten riemu ja ruuhkainen kauppakeskus olivat minulle liikaa. Hyperakusiani rajoitti elämääni toden teolla.

Ääniyliherkkä vastaanotolla

Ääniyliherkkyyttä tuntevia lääkäreitä on vähän, mutta löysin korvalääkärin, joka oli väitellyt tinnituksesta.

Hänen mukaansa voimakas stressi oli laukaissut minulla tinnituksen. Olin hiljattain saanut opiskelu-urakkani päätökseen ja läheiseni menehtyi. Sama stressi saattoi selittää myös ääniyliherkkyyteni.

Hyperakusiaa ei voida todentaa millään testillä tai kuvantamistutkimuksella, vaan se perustuu pääosin ihmisen omiin tuntemuksiin.

Aivan kuten tinnituskin, ääniyliherkkyyteni lienee parantumaton, elinikäinen vaiva. Onneksi kuulotutkimuksen tulokset olivat myönteisiä, eikä minulla ääniyliherkkyyteen liity kuulonalenemaa.

Näin hoidan itseäni

Asuimme aiemmin kerrostalossa, vilkasliikenteisen kadun varrella. Liikennemelu teki olostani sietämättömän, joten muutimme 13 vuotta sitten hiljaiseen taajamaan.

Kodissamme on rauhallista. Meillä ei koroteta ääntä, eikä paiskota astioita. Tiskikoneen tyhjennän ”silkkihansikkain”, kolistelematta. Hiustenkuivaajaa en käytä. Kun vedän vessan, suljen kädellä pöntön puoleisen korvan.

Kun äänentoisto on hyvä, voin kuunnella musiikkia. Käytän tarvittaessa samanlaisia korvatulppia kuin muusikot. Ne eivät riko ääntä, ja niiden kautta ääni kuuluu tasalaatuisena. Oopperaa en pysty kuuntelemaan lainkaan, se sattuu korviin ja päähän.

Voin ajaa autoa, kun suojaudun rengasmelulta pumpulilla. Pumpuli vaimentaa jonkin verran myös kipua, joka tulee pyöräillessä korvissa humisevasta tuulesta.

Tässä ja nyt

Mitä hiljaisempaan ympäristöön ääniyliherkkä totuttautuu, sitä pienemmät äänet alkavat ennen pitkää häiritä.

Olen siedättänyt itseäni ääniin: saatan kulkea tutusta meluisasta väylästä puolet korvatulpat korvissani ja lopun ilman.

Olen oppinut seuraamaan katseellani valppaasti ympäristöäni ja ennakoimaan: minulla on varmaankin maailman nopeimmat kädet siirtymään korville. Jatkuva varuillaanolo väsyttää. Ääniyliherkkyyteni aaltoilee ja pahenee, kun tinnituskin pahenee. Huonossa vaiheessa en yritäkään sietää ääniä.

Pahenemisvaiheiden jälkeen joudun aina aloittamaan siedättämisen uudelleen. En silti sorru surkutteluun. Olen mielestäni vahva ihminen, sillä elo hyperakusian kanssa vaatii voimia ja pitkää pinnaa.

Lue myös:

Uutta tietoa aivoista – Miksi jotkut eivät kestä maiskutusta?

Korvissa soi koko ajan – pääseekö tinnituksesta eroon?

Markku kärsii tinnituksesta: ”Korvani soivat koko ajan”