Keuhkoahtaumatauti vei Ailan voimat: Kun henki ei kulkenut, minun piti kontata ylämäet

Aila Kentala huolestui tosissaan, kun hän ei tuntunut saavan happea ja olo oli jatkuvasti huono. Syyksi paljastui keuhkoahtaumatauti.
Kirsi Hemánus
Terveystarinat 28.4.2017 07:00

Aila Kentala, 70, sai neljä vuotta sitten kuulla sairastavansa keuhkoahtaumatautia. Se selitti, miksi hän ei enää jaksanut kävellä isolla mäkisellä tontillaan entiseen tapaan. Silti diagnoosi yllätti hänet.

Tähän havahduin

Minulla oli usein toistuva yskä, enkä tuntunut saavan happea. Olin siitä huolissani. Myös huonovointisuus, jaksamattomuus ja unettomuus olivat vaivanneet.

Kotonani Karjalohjalla en ollut vuosiin jaksanut nousta mäkeä ylös puutöitä tehtyäni kuin konttaamalla. Terveyskeskuksessa määrättiin aina vain antibiootteja.

Kerran tyttäreni vei minut päivystykseen, sillä happi alkoi loppua, ja yskän ja liman takia olo oli vaikea. Nuori lääkäri sanoi minun kuvittelevan ja kyselevän liikaa, ja arveli minulla olevan mielenterveysongelmia. Se oli hyvin alentavaa.

Olin joutunut lopettamaan kuorolaulun, sillä happea pitää laulaessa vetää sisään kunnolla. Oletin itse kaiken johtuvan sydämestä, sillä sekä äidilläni että isälläni oli ollut sepelvaltimotauti ja useita infarkteja.

Vastaanotolla

Vuonna 2012 läheiseni pakottivat minut yksityiselle lääkärille. Sydänfilmissä ei ollut poikkeavaa, mutta palautumisvaiheessa ilmeni hankala, minuutin kestänyt ahdistusreaktio. Minut ohjattiin keuhkolääkärille. HRCT-tutkimuksen jälkeisessä puhalluskokeessa todettiin keskivaikea keuhkoahtaumatauti.

Diagnoosi järkytti, sillä en ole koskaan tupakoinut.

Näin keuhkoahtaumatautia hoidettiin

Minulle määrättiin keuhkoahtauma-lääkettä ja astmalääkettä. Astmalääkkeelle ei kuitenkaan todettu vastetta, joten se jätettiin pois. Hoito-ohjeeksi annettiin lisäksi keuhkokuumerokote sekä vuosittainen influenssarokote.

Kuntoni oli heikentynyt. Olin tehnyt 90-luvun alusta asti kotona voimisteluohjelmaa, mutta osa liikkeistä sattui liikaa selkään, joten jouduin lopettamaan sen. Olin hyvin allapäin siitä, etten kyennyt kävelemään mäkisessä maastossa. Reisilihakseni kerta kaikkiaan kieltäytyivät toimimasta.

Keuhkoahtaumataudin ja selkäsäryn takia päädyin myymään kotini ja muutin viime keväänä mieheni kanssa Mänttään.

Olin kuullut, että keuhkoahtaumassa auttaa, kun saa liman irtoamaan. Niinpä hankimme kylpyhuoneeseemme infrapuna- ja höyrykaapin sekä terassille ulkoporealtaan.

Lämmin vesihöyry ja raikas ulkoilma irrottavat hyvin limaa. Nykyisin sitä erittyy höyryn ja porealtaan jälkeen, ei enää yskiessä. Yskäni on lähes loppunut.

Tässä ja nyt

Nyt voin jo kävellä tasaisella maastolla viisikin kilometriä, mikä on ihana asia.

Kävelylenkin jälkeen menemme omaan kotikylpyläämme nauttimaan, kymmenen minuuttia höyryä, 20 minuuttia infrapunasaunassa ja 40 minuuttia ulkoporealtaassa. Vesiporeet hierovat rentoutuneita lihaksia lämpimässä vedessä ja happirikkaassa ulkoilmassa on helppoa hengittää. Unen laatukin on selvästi parantunut.

Toivoisin vielä saavani ammattilaisen suunnitteleman, mukavan musiikin tahtiin tehtävän voimisteluohjelman, jossa otettaisiin selkävaivat huomioon. Voimaharjoittelu olisi tärkeää, että lihasten hapenottokyky paranisi.

Pidän itse itsestäni huolta, pakkohan se on. Seuraan kuntoani ja yritän ajatella positiivisesti. Myös mieheni on ollut suurena tukena.

Sairaalajaksoja minulla ei onneksi ole ollut, ja teen kaikkeni siirtääkseni niitä. Minua pelottaa, että keuhkoahtaumatauti tekee lopustani tuskallisen, jos en pysty itse kunnolla hengittämään ja liikkumaan.