Niskan retkahdusvamma toi kovat säryt

Loviisalaisen Johan Joffsin, 28, auto suistui tieltä vajaat viisi vuotta sitten syksyllä. Auto lensi katon kautta ympäri ja ajautui ojaan. Johan säikähti ilmalennon aiheuttamaa kolausta, mutta nousi omin jaloin pois autosta. Ohikulkija soitti ambulanssin paikalle.

Tähän havahduin

Onnettomuuden jälkeen tunsin olevani aivan kunnossa. Ambulanssimiehet veivät minut kuitenkin Porvoon sairaalaan tutkittavaksi. Siellä otettiin röntgenkuvia, ja jouduin tarkkailuun yön yli. Lääkärit halusivat varmistaa, ettei minulla ollut sisäisiä verenvuotoja.

Seuraavana aamuna lääkäri kertoi, että minulle oli tullut niskan retkahdusvamma. Hän määräsi kipulääkkeitä ja kielsi venyttämästä päätä pariin viikkoon. En ajatellut asiaa sen kummemmin.

Niska ja selkä kipuilivat

Kotiin palattuani niskani tuli todella kipeäksi ja jäykäksi. Äkilliset pään liikkeet viilsivät koko kehoa, mutten halunnut ottaa kipulääkkeitä. Ajattelin, etteivät ne auta poistamaan itse ongelmaa.

Vähän ajan päästä koko kehoni jäykistyi. En pystynyt kääntämään päätäni ollenkaan. Muutamassa viikossa olotila kuitenkin parani, ja unohdin niskan retkahdusvamman kokonaan.

Neljä kuukautta kolarin jälkeen selkääni alkoi vihloa valtavasti. Päätin varata ajan fysioterapeutille. Hän neuvoi minulle selkää huoltavia harjoituksia, mutta kun tein niitä kotona, kipuni vain pahenivat.

Eräänä päivänä huomasin, että kehoni oli aivan vinossa. Varasin ajan toiselle fysioterapeutille, joka huomasi, että lihakseni eivät enää aktivoituneet normaalisti. Hoito auttoi, ja muutaman kuukauden päästä olin jo melkein suora. Puolen vuoden kuluttua kehitys kuitenkin pysähtyi. Selkäkivut jatkuivat koko ajan. Fysioterapeutti ehdotti, että yrittäisin päästä magneettikuvaukseen.

Retkahdusvamman vakavuus selvisi

Olen töissä Tukholmassa, joten minun piti mennä Ruotsissa lääkäriin. Hän ei kuitenkaan suostunut lähettämään minua magneettikuvaukseen. Sen jälkeen etsin apua yksityiseltä lääkäriltä ja fysioterapeutilta Tukholmassa.

Kukaan ei tarkalleen osannut sanoa, mistä kipuni johtuivat. Vasta siinä vaiheessa aloin oivaltaa, miten vakavasta vammasta oli kyse. Olin ajatellut, että se parantuisi itsekseen. Ymmärsin myös, että olin itse saattanut pahentaa vammaa välttämällä kipulääkkeitä.

Pari vuotta sitten menin tapaamaan neurologisiin ongelmiin erikoistunutta kiropraktikkoa Helsingissä. Hän huomasi heti, että tasapainoaistini ei toiminut ollenkaan. Kävin hänen luonaan nelisen kuukautta aina Suomessa ollessani, ja tasapainoni alkoi korjaantua. Sitten tuli taas pysähdys, hoidot lakkasivat tehoamasta.

Tässä ja nyt

Melkein viiden vuoden aikana olen käynyt kolmella lääkärillä, neljällä kiropraktikolla, kolmella fysioterapeutilla ja yhdella osteopaatilla. Jokainen käynti on auttanut vähän eteenpäin, mutta täysin kunnossa en vielä ole.

Joudun jatkuvasti miettimään, mitä voin tehdä. Selkäni ärtyy heti, jos rasitan sitä liikaa. Lantioni on myös vähän kiero. Kävelyni ei ole tasaista, vaan toinen jalka ottaa pitempiä askeleita kuin toinen. Vaiva ei näy päällepäin, minkä takia moni voi luulla, että liioittelen, kun kerron kivuistani. Onneksi niska ei ole enää pitkään aikaan ollut kipeä.

Terveyttäni mietin paljon enemmän kuin ennen onnettomuutta. Kuuntelen kehon viestejä jatkuvasti ja hoidan itseäni sen mukaan.

Voimaa jaksamiseen olen saanut perheeltä ja kavereilta. Olen aina 2,5 viikkoa töissä Ruotsissa ja sen jälkeen 1,5 viikkoa Suomessa. Kotona käynti on aina todellinen henkireikä.