”Sairastuin rintasyöpään, vaikka en kuulu riskiryhmään”

Hanni Harjunpää sairastui rintasyöpään, vaikka juuri hänen ei olisi pitänyt sairastua: hän kun ei ole millään tavalla riskiryhmää.
Marika Saastamoinen
Terveystarinat 30.10.2016 07:43

Terveellisiä elämätapoja noudattanut Hanni Harjunpää, 48, piti rintasyövän sattumista omalle kohdalleen epätodennäköisenä. Syöpädiagnoosin aiheuttama järkytys ei ole hälvennyt vieläkään.

Tähän havahduin

Syyskuussa 2015 löysin peukalonpään kokoisen kyhmyn vasemman rinnan alta. En uskonut sen olevan mitään vakavaa, mutta satuin kuitenkin mainitsemaan asiasta kahvikupin äärellä kollegalle, joka patisti pikimmiten lääkäriin. Sain lähetteen mammografiaan ja ultraan. Samalla otettiin myös paksuneulanäyte. Ultrannut lääkäri totesi heti kasvaimen olevan pahanlaatuinen, ja asia varmistui viikon päästä. Sain kuulla sairastavani rintasyöpää.

Näin minua hoidettiin

Rintasyöpädiagnoosin saamisesta alkoi tehokas hoitoputki. Kuukauden päästä kasvain poistettiin säästävässä leikkauksessa, jolloin koko rintaa ei poisteta. Syöpä paljastui aggressiiviseksi. Kainalostani poistettiin 20 imusolmuketta, joista kymmeneen syöpäsolut olivat ehtineet levitä.

Sytostaattihoidot alkoivat leikkauksesta toivuttuani. Kävin niissä kuusi kertaa, kolmen viikon välein. Kerran hoitoa jouduttiin lykkäämään viikolla huonontuneiden veriarvojen takia. Toisella kertaa tulehdusarvot nousivat niin korkeiksi, että jouduin kolmeksi päiväksi tiputukseen ja antibioottikuurille.

Vuosi kului yllättävän nopeasti etappi kerrallaan. Kun sytostaatteja seuranneet sädehoidot kesän alussa päättyivät, koitti tyhjä hetki, kun kalenteri ei ollutkaan täynnä tutkimus- ja hoitoaikoja. Minua oli varoitettu, että hoitoputken loppuminen voi tuntua järkytykseltä, kun on tottunut tarkkaan rytmitettyyn aikatauluun.Tunsin kuitenkin ennen kaikkea huojennusta.

Ystävien vertaistuki auttoi

Minun on edelleen vaikeaa uskoa että sairastuin. Luulin olevani riskiryhmien ulkopuolella: Suvussani ei ole sairastettu rintasyöpää. Olen synnyttänyt ja imettänyt kaksi lasta. En tupakoi. Urheilen ja vältän punaista lihaa. Nyt ymmärrän, että syöpä voi todellakin osua kenen tahansa kohdalle.

Koko prosessin ajan ajattelin kuitenkin, ettei koettelemus rankkuudestaan huolimatta ole kuolemaksi. Kahdesta rintasyövän selättäneestä ystävättärestä oli paljon iloa ja apua. Heillä oli omat syöpähoitonsa yhä tuoreessa muistissa, joten saatoin kysellä heiltä kaikesta vastaan tulevasta. Uskalsimme myös vitsailla pelottavistakin asioista. Tärkeintä tsemppausta taisi olla kuitenkin sen tajuaminen, että syövästä voi selvitä hengissä.

Tässä ja nyt

Olen juuri menossa ensimmäiseen vuosikontrolliini, joissa käyn seuraavat viisi vuotta. Korkean uusiutumisriskin vuoksi syön estolääkitystä kymmenen vuoden ajan.

En ole vielä täysissä voimissani. Tunnen itseni tavallista väsyneemmäksi, mutta kuntoni kohoaa vähitellen rakkaiden harrastusten, miekkailun ja alamäkiajon, parissa.

Paluu työhöni vankilan ompelimon työnjohtajaksi tuntui alkuun oudolta. Pienikin työpaikkahäly sai häkeltymään lähes vuoden kotona olon jälkeen. Muutoksesta huolimatta normaali arki tuntuu hyvältä.

Tänä syksynä minä toimin vuorostani tsemppaajana. Ystäväni sai rintasyöpädiagnoosin vain viikko sitten.