10 kysymystä: Kannattaako stressiä välttää?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kuva: Colourbox
Hyvä stressi nostaa vireystasoa, mutta haitallinen stressi vanhentaa soluja ja haittaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaa. Unen häiriintyminen on yksi herkimpiä stressin merkkejä.

1. Miten stressi syntyy?

Stressi on elimistön välttämätön reaktio. On olemassa hyvää ja huonoa stressiä. Hyvää se on lyhytaikaisesti, kun vireystila nousee ja sen ansiosta suorituskyky paranee. Elimistö tarvitsee toimiakseen stressiä. Stressi parantaa aineenvaihduntaa, kehittää aivojen ja keskushermoston toimintaa. Jos tilanne ei mene ohi, se muuttuu elimistölle kuormittavaksi, huonoksi stressiksi. Yksi selkeä nykytyöelämän ongelma on jatkuva kiire. Toinen merkittävä stressin aiheuttaja on niin sanottu häiriökuormitus: Niskaan kaatuu jatkuvasti uusia asioita, eikä yhteenkään niistä ehdi paneutua niin hyvin kuin haluaisi. Myös tekemättömät työt stressaavat.

2. Missä menee hyvän ja huonon stressin raja?

Rajaa on täysin mahdotonta sanoa tarkasti. Fysiologisissa mittauksissa voidaan nähdä, milloin raja ylittyy. Autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston ylikuormitus näkyy sydämen sykintätaajuuden tarkoissa analyyseissä ja samalla stressihormoni kortisolin eritys on jatkuvasti lisääntynyt. Hermoston jännitystila heikentää suorituskykyä, hidastaa palautumista ja aiheuttaa muun muassa vatsaoireita, sydämen rytmihäiriöitä, hikoilupuuskia ja lihasjännityksiä. Millään viitearvoilla rajaa ei voi osoittaa. Ne ovat yksilöllisiä ja silloinkin monen asian summa.

3. Mitä stressaantuneessa elimistössä tapahtuu?

Pitkäaikaisessa stressissä elimistö muuttuu itseään hajottavaksi, kataboliseksi. Pitkään koholla oleva stressihormoni kortisoli häiritsee sokeriaineenvaihduntaa, vaikuttaa haitallisesti hermosoluihin ja alkaa järsiä kudosten valkuaisaineita eli rappeuttaa kudoksia. Silloin esimerkiksi lihasmassa vähenee. Myös aivojen muistikeskuksen koko pienenee. Kun stressistä tulee jatkuvaa, se vanhentaa soluja ennenaikaisesti. Tasapaino olisi tärkeää. Hajottavan tilanteen jälkeen stressin pitäisi vähitellen helpottaa ja elimistön päästä korjaamaan vahinkoja.

4. Minkälaisista oireista tietää, että on stressi?

Stressin tyyppioireita ovat uniongelmat. Aluksi on vaikea saada illalla unta. Seuraavassa vaiheessa alkaa aamuöinen heräily. Hyvästä yöunesta on yhtä tärkeä huolehtia kuin omasta puhtaudesta. Unioireisiin pitäisi aina reagoida. Muita oireita on lukuisia. Yleisiä ovat esimerkiksi lihaskivut, ruoansulatushäiriöt, päänsärky, hikoilupuuskat ja huimaus. Ympäristö voi huomata stressaantuneessa ärtyneisyyttä, mielialan vaihtelua, keskittymiskyvyn puutetta ja virheiden määrän lisääntymistä. Myös muistiongelmat ovat yleisiä. Stressi voi johtaa masennukseen tai ahdistukseen ja aggressiiviseen käytökseen. Ympäristön ei pidä lähteä tällaiseen käytökseen mukaan. Jos siihen alkaa kovasti vastata, stressaantuneen paha olo vain kasvaa.

5. Mikä on pahinta, mitä stressaantunut voi itselleen tehdä?

Suurin ja yleisin ongelma on, että työaikaa nipsaistaan yöunista, vapaapäivistä ja lomista. Tutkimuksista selviää, että monilla myös vapaa-aikaan voi liittyä hyvinkin kuormittavia asioita, joten työn aiheuttamasta stressistä ei päästä palautumaan. Vapaa-aikaan kuormitusta tuovat esimerkiksi parisuhdeongelmat tai omaishoitajuus työn ohella. On yksilöllistä, mikä ketäkin stressaa ja kuinka kauan tilanteeseen jaksaa sopeutua. Jos tilanne ei ole hallinnassa tai ympäristö kiinnittää asiaan huomiota, kannattaa hakea apua esimerkiksi työterveyshuollosta.

6. Voiko stressi jäädä huomaamatta?

Stressin syiden erottelu on monimutkainen vyyhti. Yleensä stressi aiheuttaa jonkinlaisia tuntemuksia, eikä se jää kokonaan huomaamatta. Joskus stressitaso voi nousta varsin korkealle, ennen kuin pahimpia oireita alkaa tulla. Useimmiten kovaa stressiä kokenut kertookin jälkikäteen pohtineensa oireita ja epäilleensä niiden syytä. Työyhteisöissä olisi suotavaa, että jos nähdään jonkun stressaantuvan, asia otettaisiin hienovaraisesti ja kauniisti esille.

7. Voiko stressi jäädä päälle, vaikka kuormitus olisi jo loppunut?

Näyttää siltä, että voi. On tutkimustuloksia siitä, että esimerkiksi aktiivinen tietokoneen käyttäminen lähellä nukkumaanmenoa saa elimistön käymään ylikierroksilla. Se voi jatkua vielä nukahtamisen jälkeen. Joskus peli on vain lyötävä poikki. Silloin sopiva ratkaisu voi olla, että siirtyy hetkeksi toiseen ympäristöön, tekee vaikka pienen matkan. Rentoutusta kannattaa hakea myös työn ulkopuolisista asioista. Liikunta on tutkimusten mukaan yksi parhaita stressin laukaisutapoja. Muita hyviä keinoja ovat mieluinen harrastus, toimivat sosiaaliset verkostot ja rentoutumisen osaamisen vahvistaminen.

8. Miten stressiä voi opetella hallitsemaan?

Työstressin hallintaan vaikuttaa moni asia. Työntekijä, joka joutuu tekemään työtään täysin muiden ehdoilla, stressaantuu tutkimusten mukaan kaikkein herkimmin. Työntekijän kannalta olisi tärkeää saada tehdä oma työnsä tavalla, joka on hänelle itselleen mahdollisimman vähän kuormittava. On myös paljon näyttöä siitä, että positiivinen asenne auttaa kestämään stressiä. Stressituntemuksia pakeneminen tai omana tietona säilöminen ei kannata. Välillä on hyvä pysähtyä tietoisesti pohtimaan omia tekemisiään ja kuunnella hyviä ystäviä. Omassa työssä kannattaa pohtia, olisiko omissa tavoissa jotain korjattavaa – varsinkin jos stressi toistuu usein.

9. Miten omaa stressitasoa voi arvioida?

Stressin sietokyky on yksilöllistä. Yksi tapa on arvioida omia tuntemuksiaan ja niihin reagointia. Jos tulee univaikeuksia, stressiä on liikaa. Hyvä ”kotimittari” on arvioida pulssin tasoa heti heräämisen jälkeen. Stressaantuneella se on usein korkealla heti aamusta. Myös muita oiretuntemuksia on hyvä seurata. Jos joku oire esiintyy toistuvasti ja pitkään, on syytä mennä lääkäriin.

10. Kuinka yleinen vaiva stressi on?

Stressi ei ole mikään vähäinen ongelma. Jopa puolet suomalaisista työikäisistä on raportoinut kokeneensa stressiä satunnaisesti. Pitkäaikaista stressiä on ollut reilulla 25 prosentilla. Uupumukseen stressi on johtanut muutamilla prosenteilla. Määrät ovat pysyneet viime vuosina melko vakaina.

Asiantuntijana

fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos.

Seura 16/2012

X