Parantuuko keuhkoveritulpasta?

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän, 52, keuhkoveritulppa uusiutui. Lue asiantuntijan neuvot, miten tunnistaa keuhkoveritulppa ja miten sitä hoidetaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän, 52, keuhkoveritulppa uusiutui. Lue asiantuntijan neuvot, miten tunnistaa keuhkoveritulppa ja miten sitä hoidetaan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Tuija Tiitinen

Keuhkoveritulpasta paraneminen on yleistä, mutta riski uuteen keuhkoveritulppaan on mahdollinen. Lue asiantuntijalääkärin vastaukset keuhkoveritulpasta toipumiseen.

1. Mikä keuhkoveritulppa on?

Keuhkoveritulppa kuuluu samaan tautikokonaisuuteen kuin laskimotukokset, ja se on yleensä lähtöisin jostain laskimosta. Keuhkoveritulppa syntyy, kun tavallisimmin alaraajojen laskimoihin, niin sanotun läppätaskun alle, pääsee syntymään verihyytymä eli embolia, joka lähtee liikkeelle ja kulkeutuu lopulta sydämen kautta keuhkovaltimoihin, joissa se aiheuttaa tukoksen eli veritulpan.

Hyytymän liikkeellelähdöstä alaraajasta kuluu nopeimmillaan vain muutama sekunti ennen kuin se siirtyy keuhkovaltimoon.

Molemminpuolinen keuhkoveritulppa on vakavimpia muotoja sairaudesta.

2. Mikä keuhkoveritulpan aiheuttaa?

Keuhkoveritulppaan on monia syitä. Yksi on ihmisten liikkumattomuus. Toinen ovat suuret leikkaukset, kuten esimerkiksi lonkan, polvien ja vatsan alueen leikkaukset. Leikkauksen jälkeen olisi tärkeää yrittää lähteä liikkeelle heti, kun se on mahdollista. Näin voi vähentää jonkin verran riskiä saada tukos.

Myös syöpä voi aiheuttaa keuhkoveritulppaa. Yksi syy ovat naisten estrogeenivalmisteet ja ehkäisypillerit, jotka lisäävät tukosriskiä. Raskaus on kuitenkin ehkäisyä suurempi riski saada keuhkoveritulppa.

Joillekin keuhkoveritulpan voi aiheuttaa perinnöllinen tekijä, mutta osalla syy jää selvittämättä. Myös pitkät lento- ja automatkat voivat aiheuttaa laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan. Kun istuu pitkään, pitäisi jalkautua tai nousta ylös tunnin tai kahden välein. Pitkillä lentomatkoilla pitäisi lisäksi välttää kiristäviä vaatteita ja juoda tarpeeksi vettä.

3. Millaisia oireita keuhkoveritulpassa on?

Oireina ovat usein uudenlainen ja äkillisesti alkanut hengenahdistus tai rintakipu, varsinkin, jos taustalla on altistava tekijä.

Rintakipu saattaa olla pistävää sisäänhengityksen aikana. Sydämen syke saattaa kiihtyä ja olla nopea levossakin. Muita oireita ovat muun muassa äkillinen väsymys ja suorituskyvyn laskeminen. Pulssi voi kohota ja akuutisti voi olla kuumetta. Yhtäkkinen yskänpuuska, jonka aikana suuhun saattaa nousta verta, voi myös olla oire keuhkoveritulpasta.

4. Ketkä ovat riskiryhmässä?

Riski sairastumiseen kasvaa iän myötä. Myös tupakointi, syöpä- ja leikkaushoidot sekä raskaus ja hormonihoidot lisäävät riskiä. Leikkauksissa ja raskauden aikana voi joskus syntyä pieniä verenpurkaumia, jotka saattavat edesauttaa veritulpan syntymistä. Samankaltainen vaikutus voi joskus olla äkillisesti aloitetulla raskaalla liikunnalla.

Uusi liikuntaharrastuskin voi siis edesauttaa sairautta. Urheilu pitäisi aloittaa maltillisesti. Sukupuolella sen sijaan ei juuri ole merkitystä sairastumiseen.

Lue myös: Tiesitkö tämän – Keuhkoveritulpan syy on usein laskimoveritukos

5. Kuinka yleinen keuhkoveritulppa on?

Keuhkoveritulpan saa Suomessa vuosittain pari ihmistä tuhannesta.

Keuhkoveritulpan vaara lisääntyy iän mukana. Kaksi kolmesta tapauksesta todetaan yli 65-vuotiailla. Nuorilla, 20–30-vuotiailla, keuhkoveritulppa on poikkeuksellisen harvinainen, ellei heillä ole voimakasta altistavaa tekijää.

6. Onko keuhkoveritulppa perinnöllinen sairaus?

Suomalaisista 10–15 prosentilla on jokin periytyvä tai itsestään kehittynyt tekijä, joka vaikuttaa tukos-alttiuteen. Osa tekijöistä lisää riskiä vähän, osa huomattavammin.

7. Miten keuhkoveritulppaa hoidetaan?

Lääkehoito pitää aloittaa hyvin nopeasti. Keuhkoemboliaa hoidetaan suun kautta otettavilla verenohennuslääkkeillä, joista vanhin on varfariini. Varfariinin rinnalla käytetään alussa ihon alle pistettävää hepariinia, mutta uudempien lääkkeiden rinnalla ei pistoksia tarvita eikä hoitoa tarvitse seurata verikokeilla.

Hoidot kestävät tavallisesti noin puoli vuotta. Vaikka sairastuneella ei olisi perinnöllistä taipumusta keuhkoveritulppaan, hoito voi silti olla elinikäistä.

Tavallisesti elimistö liuottaa hyytymät pois. Silti veri voi hyytyä esimerkiksi perinnöllisistä syistä tavallista helpommin. Kun potilas itse ymmärtää tukosvaaran merkityksen, hänen pitäisi keskustella siitä lääkärin kanssa muidenkin sairauksien hoidon yhteydessä.

8. Onko keuhkoveritulpasta paraneminen mahdollista?

Keuhkoveritulpasta paraneminen on täysin mahdollista.

Valtaosa potilaista paranee kokonaan, mutta riski uuteen keuhkoveritulppaan tai laskimotukokseen kasvaa tämän jälkeen. Nykyisellä hoidolla sairaalassa hoidettavat potilaat kuitenkin parantuvat useimmiten ongelmitta.

Lue myös: Kirsi, 50, on sairastanut kaksi veritulppaa: ”Pelko uudesta tukoksesta on aina takaraivossani”, Kotiliesi.fi

9. Kuinka moni kuolee keuhkoveritulppaan?

Keuhkoveritulpan laajuus ratkaisee sydäntä ja verenkiertoa kuormittavan vaikutuksen. Hoidettujen potilaiden kuolleisuus on pieni, vain muutaman prosentin luokkaa lukuun ottamatta harvinaisia tilanteita, joissa veritulppa aiheuttaa sokkitilan. Näissä tapauksissa kuoleman riski on kymmenkertainen. Hoitamattomana riski luonnollisesti kasvaa huomattavaksi.

Kaiken kaikkiaan keuhkoveritulppaan sairastuneiden kuolleisuus kolmen kuukauden sisällä taudin ilmenemisestä on 15–20 prosenttia.

Kuolleisuuteen vaikuttaa usein se, että potilaat ovat sairastuneet esimerkiksi syöpään tai heitä on hoidettu leikkaushoidossa. Myös korkea ikä saattaa vaikuttaa riskiin kuolla keuhkoveritulppaan.

10. Ovatko sairastuneiden määrät lisääntyneet, kun istumatyö on lisääntynyt?

Keuhkoveritulppaan sairastuneiden määrät ovat viime vuosina pysyneet vakaina. Keuhkoveritulppien esiintyvyyden muutoksista ei ole tutkimustietoa, mutta liikkumatta paikallaan istuminen esimerkiksi pitkällä lentomatkalla lisää tukosriskiä.

Onneksi työpaikoilla pidetään nykyään taukoja, jotka saavat liikettä lihaksiin ja veren kiertämään, joten toimistotyöntekijöiden ei ole syytä pelätä itsensä puolesta.

Asiantuntijana Veli-Pekka Harjola

dosentti, akuuttilääketieteen, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri, vs klinikkaryhmän johtaja, Helsingin yliopistollinen keskussairaala.

X