Kuinka suuri terveysriski melu on?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kuva: Colourbox
Melulla on suurempi merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille kuin usein ymmärretään. Parhaillaan on meneillään ensimmäinen suomalaistutkimus, joka selvittää melun yhteyttä sydänsairauksiin.

1. Mitä melu on?

Se on epämiellyttävää tai kuulolle haitallista ääntä. Ympäristömelun merkittävin lähde on tieliikenne. Ympäristömelulle on säädetty päivälle ja yölle omat yleiset ohjearvot eri ympäristöissä, esimerkiksi ampumaratamelulle on omat ohjearvonsa. Yleisten ohjearvojen ongelma on, että ne mittaavat keskimääräistä meluarvoa ja yksittäiset äänet voivat ylittää ne reilustikin. Jokaisella on melusta yksilöllinen kokemus: mikä häiritsee yhtä, ei välttämättä häiritse toista.

2. Miten melu vaikuttaa ihmiseen?

Pitkäaikainen melu vaikuttaa monin tavoin haitallisesti. Häiritsevä melu muun muassa haittaa keskittymistä ja lisää virheitä. Kiusallinen ääni stressaa, mutta vielä on epäselvää, voiko pitkäaikainen stressi johtaa myös vakavampiin mielenterveyshäiriöihin. On iso kysymys, voiko meluun tottua. Jossain määrin sopeutumista tapahtuu, mutta ei ole olemassa tutkittua tietoa siitä, kuinka moni ei totu.

3. Kuinka nopeasti melusta voi saada kuulovaurion?

Yleensä kuulovaurion saa pitkäaikaisesta melualtistuksesta, mutta se voi aiheutua myös äkillisestä kovasta äänestä, kuten räjähdyksestä, laukauksesta tai konsertista. 80 desibeliä ylittävä melu on jo kuulolle vahingollista. Moottorisahasta lähtee noin sadan desibelin ääni, normaalin puheen voimakkuus on noin 60 desibeliä. Kova melutaso voi aiheuttaa myös korvien soimista eli tinnitusta, joka voi olla hyvin invalidisoiva vaiva.

Meluvammojen syntymisessä on suuret yksilölliset erot. Työterveyslaitoksen mukaan noin kymmenen prosenttia väestöstä on herkkiä saamaan meluvamman.

4. Voivatko tehokkaat autostereot viedä
 kuulon pysyvästi?

Kyllä voivat. Autostereoissa on suuret tehot, lisäksi niitä kuunnellaan pienessä tilassa. Jaana Jokitulpon väitöksen mukaan joka viides suomalainen vaarantaa kuulonsa vapaa-aikana. Yhtenä merkittävänä syynä on musiikin kuuntelu liian kovalla omista stereoista, konsertissa, ravintolassa, tai bändissä soittaminen. Tutkimuksen mukaan teini-ikäiset ja nuoret aikuiset käyttävät meluisiin vapaa-ajan harrastuksiin jopa 40 tunnin työviikkoa vastaavan ajan. Esimerkiksi varusmiehistä joka viidennellä kuulo oli alentunut jo ennen palvelukseen astumista.

5. Häiritseekö melu keskittymistä?

Kyllä, tutkimusten mukaan melussa luetun ymmärtäminen heikentyy ja tulee enemmän kirjoitusvirheitä. Myös onnettomuusriski kasvaa, koska melu vie tarkkaavuutta. Taustamelu esimerkiksi avokonttoreissa varmasti aiheuttaa häiriintymistä ja stressaantumista. Päiväkodeissa ja kouluissa meluun kiinnitetään entistä enemmän huomiota, ja se on hyvä asia. Esimerkiksi Kouvolan päiväkodeissa on testattu tänä vuonna meluvaloa. Liikennevalojen avulla lapsille kerrotaan, milloin leikit yltyvät liian kovaäänisiksi.

Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä jatkuva melualtistuminen tekee lapsella. Itse uskon, että esimerkiksi tarkkaavuushäiriöt lisääntyvät, jos lapsi altistuu jatkuvasti melulle.

6. Miten melu vaikuttaa uneen?

Melu voi estää nukahtamista tai herättää aamulla aikaisemmin kuin olisi tarkoitus herätä. On sama, onko häiriö illalla vai aamulla, koska yöuni joka tapauksessa lyhenee. Melu voi myös herättää keskellä yötä. Vaikka melu ei havahduttaisi unesta, verenkiertoelimistö voi silti reagoida siihen nostamalla pulssia ja verenpainetta. Tällaisten tiedostamattomien havahtumisten vuoksi syvän unen osuus voi vähetä ja unenlaatu huonontua. Tuoreen pääkaupunkiseudulla tehdyn tutkimuksen mukaan unihäiriöt lisääntyvät, jos kodin ulkopuolinen melu on tasoltaan yli 50 desibeliä. Varsinaisiksi melualueiksi Suomessa määritellään vasta, kun melu ylittää 55 desibeliä.

7. Onko melulla yhteyttä sydänsairauksiin?

Asiaa tutkitaan parhaillaan. Luultavasti yhteyttä on, mutta kuinka vahvasti, sitä ei vielä tiedetä. Esimerkiksi lentokenttien lähettyvillä asuvilla on tutkimusten mukaan verenpaine pysyvästi koholla. Kaupungeissa on vaikea erottaa tieliikenteen melun ja ilmansaasteiden vaikutuksia. Asiaan saadaan valaistusta ensi vuonna, kun ensimmäinen laaja suomalainen tutkimus aiheesta valmistuu. Tällä hetkellä suomalaista tietoa ei ole lainkaan. Myös melun vaikutusmekanismi sydän- ja verisuonisairauksiin on epäselvä: vaikuttaako jatkuva stressi, unenlaadun heikkeneminen, masentuneisuus vai yöllinen tiedostamaton reaktio, joka nostaa verenpainetta.

8. Kuinka moni suomalainen kärsii melusta?

Työterveyslaitoksen mukaan lähes puoli miljoona ihmistä altistuu työssään kuulolle haitalliselle melulle, joka ylittää 80 desibeliä. Melu aiheuttaa edelleen vajaa tuhat ammattitautitapausta vuosittain. Ympäristöministeriön selvityksen mukaan vuonna 2003 jopa 900 000 suomalaista asui päiväajan yli 55 desibelin melualueella.

Merkittävin melun lähde on tieliikenne: maanteiden melualueilla asui noin 350 000 asukasta. Lisäksi kun-tien ylläpitämien katujen melualueilla asui noin 400 000 asukasta. Raideliikenteen melusta kärsi lähes 50 000 suomalaista ja lentoliikenteestä lähes 25 000 asukasta. Teollisuuslaitosten, siviiliampumaratojen ja moottoriurheilun melualueilla asui reilut 10 000 ihmistä. Lisäksi tuhannet ihmiset altistuvat väliaikaiselle rakennusmelulle.

9. Miten melulta
 kannattaa suojautua?

Esimerkiksi liikennemelulle altistumiseen voi itse vaikuttaa vain rajatusti, sillä korvatulppia ei voi pitää jatkuvasti. Kotona ehkä tärkein keino on pitää ikkunat kiinni. Töihin kävellessä kannattaa valita liikennemelun kannalta hiljaisin reitti. Vapaa-ajan meluun sen sijaan voi jokainen vaikuttaa itse. Meluisia harrastuksia kannattaa välttää, tai ainakin kuuloaan kannattaa suojata.

10. Mitä ovat hiljaiset alueet ja missä niitä on?

Hyvinvointimme kannalta on tärkeää, että meidän on mahdollista kokea välillä hiljaisuutta. EU:n ympäristömeludirektiivi velvoittaakin suunnittelemaan keinoja hiljaisten alueitten säilyttämiseksi taajamissa. Taajamien hiljaisilla alueilla, kuten puistoilla ei päästä kokonaan kaupungin taustamelusta eroon, siksi kaupunkilaisille tulisi olla tarjolla kohtuuetäisyydellä myös ”luonnonhiljaisia” alueita, joilla pääsee nauttimaan luonnon äänistä.

 

Asiantuntijana Timo Lanki, ympäristöterveyden dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Seura 37/2012

X