10 kysymystä: Voiko traumasta selvitä?

Traumaattinen kokemus on niin suuri, ettei sitä jaksa käsitellä. Olipa kokemus millainen tahansa, uhri käy läpi samoja tunteita. Tärkeintä on, ettei niitä jää kelaamaan yksin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Traumasta toipuminen vie aikaa. On tärkeää antaa itselleen lupa näyttää tunteita. Tapahtumaa on hyvä kerrata puhumalla. Kuva: Istockphoto

Traumaattinen kokemus on niin suuri, ettei sitä jaksa käsitellä. Olipa kokemus millainen tahansa, uhri käy läpi samoja tunteita. Tärkeintä on, ettei niitä jää kelaamaan yksin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Savela

Traumasta toipuminen vie useimmiten aikaa. Jos traumaoireet ovat voimakkaita ja vaikuttavat esimerkiksi uneen, on syytä hakea ammattilaisten apua.  Kysyimme asiantuntijalta voiko traumasta toipua ja miten se tapahtuu.

1. Mikä on traumaattinen kokemus?

Trauma ylittää ihmisen sietokyvyn. Se aiheuttaa kokemuksen, että psyyke hajoaa. Asia on niin suuri, ettei sitä jaksa ja voi käsitellä. Traumaattinen kokemus on esimerkiksi äkillinen ja erittäin voimakas tapahtuma, kuten tulipalo, liikenneonnettomuus tai raiskaus. Kokemukseen kuuluu, ettei sitä voi mielessään kunnolla käsitellä eikä yhdistää omaan sisäiseen tai ulkoiseen todellisuuteen. Kokemus voi olla traumaattinen, vaikka se ei tapahtuisi ihmiselle itselleen. Myös esimerkiksi onnettomuustilanteen silminnäkijä voi traumatisoitua.

Lue myös: Kun trauma onkin outojen ja odottamattomien oireiden takana – Näin traumaoireet voivat aktivoitua vuosienkin päästä

2. Millaisia ovat yleisimmät trauman jälkeiset reaktiot?

Itse tilanteessa ihminen voi pysytellä hyvin rauhallisena, mutta heti sen jälkeen monelle tulee epätodellisuuden tunteita ja epäuskoa tapahtuneesta. Järkytyksen lisäksi ihminen voi alkaa pelätä tapahtuman toistumista. Avuttomuuden ja haavoittuvuuden tunteet ovat hyvin tyypillisiä, samoin syyllisyyden tunteet. Keho voi reagoida esimerkiksi vapinalla, polvien pettämisellä, hikoilulla tai palelulla. Pitkällä aikavälillä voi ilmaantua traumaoireita: tapahtuma alkaa pyöriä hyvin elävästi mielessä tilanteissa, jolloin sitä ei missään nimessä haluaisi ajatella. Lisäksi voi tulla unettomuutta tai painajaisia. Jälkivaikutusten kesto on yksilöllistä. Joillakin ne voivat kestää muutaman päivän, joillakin jopa vuosia.

3. Mitkä ovat kriisin vaiheet?

Välittömästi tai viimeistään 1–3 vuorokauden kuluessa tulee shokkivaihe, jolloin tapahtumaa ei käsitetä tai se voidaan kieltää. Vaihe suojaa ihmisen mieltä särkymiseltä. Muutamasta päivästä viikkoon tapahtuman jälkeen seuraa reaktiovaihe, jossa käsitys tapahtumista alkaa hiljalleen muodostua. On yksilöllistä, milloin sopeutuminen eli käsittelyvaihe alkaa. Käsittelyyn vaikuttaa, millaisia kokemuksia aikaisemmin on ollut ja miten on niistä tottunut selviämään. Viimeisenä tulee uudelleen suuntautumisen vaihe, jolloin kokemuksen hyväksytään tapahtuneen ja se muuttuu osaksi elämänhistoriaa. Vaiheet eivät aina kulje aikajärjestyksessä, vaan ne voivat mennä osin päällekkäin.

4. Milloin traumasta toipuminen vaatii ulkopuolisen apua?

Traumaattisen tapahtuman jälkeen olisi hyvä saada pikaisesti apua. Alkuvaiheen jälkeen tavallisen arjen eläminen ja sujuminen on hyvä mittari. Jos tapahtuma alkaa liiaksi vaivata arkielämää, apua kannattaa hakea. Kuuluu asiaan, että kriisin käsittelyyn menee jonkin aikaa. On syytä hakea apua, jos traumaoireet ovat voimakkaita, haittaavat esimerkiksi nukkumista tai keskittymistä työhön, opiskeluun tai harrastuksiin, vielä noin kolmen kuukauden kuluttua tapahtumasta.

5. Millaisella avulla traumasta toipuminen onnistuu?

Tärkeintä ei ole soittaa heti oikeaan paikkaan itse, vaan ottaa yhteyttä johonkin. Hyvä keino on esimerkiksi soittaa numeroon 112 ja miettiä yhdessä päivystäjän kanssa, mistä apua voisi saada. Esimerkiksi tulipalojen ja onnettomuuksien varalta monissa kunnissa on kriisiryhmiä ja jopa kriisikeskuksia. Avun muodoista voi kysyä omasta terveyskeskuksesta. Julkisen puolen lisäksi kriisiapua tarjoavat yhdistykset ja yksityissektori, kuten psykologit.

6. Mitä itse voi tehdä traumasta toipumiseksi?

Tärkeintä on, että asiaa ei jää yksin miettimään ja kantamaan. On tärkeää antaa itselleen lupa näyttää tunteita, niitä ei pidä kätkeä. On hyvä, jos voi itkeä. Läheisiin ihmisiin kannattaa tukeutua. Tapahtumaa on hyvä kerrata puhumalla. Samalla voi hakea ”järjen ääntä” tapahtumiin ulkopuoliselta ihmiseltä. Yhtä hyvin asioita voi käsitellä myös kirjoittamalla. Kiiruhtaa ei silti kannata, toipuminen vie aikaa. Päivittäisistä rutiineista kannattaa pitää kiinni ja hoitaa itseä: syödä, levätä ja liikkua.

7. Millaisia tunteita trauman kohdannut käy läpi?

Syyllisyys ja häpeä ovat hyvin yleisiä tunteita. Ne liittyvät usein siihen, että kokiessa jotain rankkaa, illuusio, harhakuva haavoittumattomuudesta särkyy. Kun illuusio särkyy, sitä ei voi saada takaisin. Silloin tulee tietoiseksi, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, kukaan ei ole turvassa. Tapahtumia selitetään usein itsen kautta ja omien toimien vuoksi koetaan, että ollaan itse syyllisiä tapahtuneeseen. Silloin pitäisi muistuttaa itselle, että on edelleen sama ihminen ja että asiasta voi päästä yli. Toivo on tärkeää säilyttää.

8. Voivatko traumaattiset kokemukset ”herätä” uudestaan?

Kyllä. Jos on kokenut traumaattisen tapahtuman ja vaikka sitä on kuinka käsitellyt, asiat voivat herätä uuden kriisin kohdalla. Jos aikaisempi trauma on käsitelty, tuntemukset voivat olla siedettäviä, mutta jos asiat ovat jääneet käsittelemättä, ne kertautuvat entistä vahvempina. Traumat ovat kokemuksia, joita kannetaan matkalaukussa mukana. Kun uusi tilanne ravistelee laukkua, se voi avautua.

9. Traumasta toipuminen – Mitä seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen pitäisi ensimmäisenä tehdä?

Aina ihan ensimmäisenä pitää soittaa poliisille. Seksuaalirikoksessa syy on aina tekijän, ei koskaan uhrin. Siksi uhrin pitäisi uskaltaa soittaa apua. Sen jälkeen poliisi ohjaa uhrin oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin. Seksuaalirikoksen uhreilla syyllisyys ja häpeä ovat erittäin voimakkaita. Seksuaalirikos kohdistuu ihmisen kaikkein intiimeimmälle alueelle, seksuaalisuuteen, ja toinen ihminen tekee sen lisäksi tahallisesti. Se rikkoo voimakkaasti uhrin illuusiota omasta särkymättömyydestä. Kun ilmoitus poliisille on tehty, pitää hakea apua toipumiseen.

10. Voiko seksuaalisen väkivallan aiheuttamasta traumasta toipua?

Kyllä voi. On yksilöllistä, millainen aika siihen menee. Jos hyväksikäyttö on jatkunut pitkään ja tapahtunut elämän varhaisina vuosina, sillä on monenlaisia vaikutuksia kasvuun ja kehitykseen. Erityisesti silloin olisi tärkeää saada mahdollisuus käydä asiaa läpi ammattiauttajan kanssa. Toipumista jouduttaa, jos saa riittävästi apua ja riittävän pitkän ajan. Koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua. Toivottavaa tietysti olisi, että jokainen uhri saisi sitä mahdollisimman pian.

Asiantuntija: Kriisi- ja traumapsykoterapeutti, kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki, Tukinainen ry.

Seura 13/2012

Artikkelia on muokattu 21.5.2023 klo 13:04

Lue myös Anna.fi: Käsittelemätön trauma voi siirtyä sukupolvelta toiselle – syy ahdistukseen saattaa löytyä isovanhempien kokemuksista

X