Lastenlasten hoitaminen velvollisuus vai hyväksikäyttöä? Anneli, 68, aprikoi: ”Mistä saisin rohkeutta vetää rajat lapsilleni?
Annelista, 68, tuntuu, että hänen aikuiset lapset käyttävät häntä hyväkseen. Mummusta on tullut lastenhoitoautomaatti. Miten kierteestä voi päästä eroon?
Viimeistään isovanhempi-iässä kannattaa opetella tervettä itsekkyyttä.
Lastenlasten hoitaminen on itsestäänselvyytenä pidetty asia monissa perheissä. Hoitamiseen liittyvät asiat herättävät monesti tunteita isovanhempien ja lasten vanhempien välillä.
Lastenlasten hoitaminen herätti myös isoäiti-Annelilla useita kiperiä kysymyksiä. Näin isoäidin kysymyksiin vastaa Minna Oulasmaa, joka työskentelee vastuuasiantuntijana Sukupolvien sopu -hankkeessa Väestöliitossa.
1. Lapseni olettavat, että minulle voi tuoda aina lapset hoitoon. Miten pääsen tilanteesta eroon heitä loukkaamatta?
Isovanhemmalla ei ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsiaan. Lastenhoidossa voi toki halutessaan auttaa, mutta kukaan ei voi määrätä tai edellyttää sitä.
Jos tilanne on ajautunut jatkuvaan päivystämiseen tai hoitamista sälytetään muuten liikaa isovanhemman hartioille, asia on tärkeä ottaa puheeksi. Suora puhe toimii vihjailua paremmin. Asia vain vaikeutuu, jos sitä harmittelee esimerkiksi toisille lapsille ottamatta esiin niiden kanssa, keitä se koskee.
2. Entä jos lapseni ja hänen puolisonsa kuitenkin loukkaantuvat?
Useimmiten aikuiset lapset ymmärtävät, kun liian raskaasta hoitokuormasta kertoo jämäkästi, mutta ystävällisesti. Älä syytä ketään. Jos tilanne jännittää, senkin voin sanoa ääneen.
Välttämättä lapset eivät ole tulleet edes ajatelleeksi, että kuormittavat isovanhempaa liikaa. Keskustelussa kannattaa korostaa, että lapsenlapset ovat tärkeitä ja että heidän kanssaan haluaa olla tekemisissä, mutta tämän hetkinen tilanne on liian raskas.
On silti mahdollista, että lapsen ensireaktio on kiukustuminen. Vanhemman tehtävä on kestää se myös aikuiselta lapseltaan.
3. Mikä on sopiva hetki keskustelulle?
Keskustelua ei kannata käydä ovenraossa, kun lapsenlapset tulevat tai menevät tai on muuten kiire.
Toimiva tapa on sanoa omalle lapselleen tai sille vanhemmalle, jonka tuntee itselleen läheisemmäksi, että haluaisi keskustella lastenhoitoasioista kahden kesken.
Samalla voi kysyä, koska olisi hyvä hetki. Näin molemmat tietävät valmistautua, ja keskustelulle tulee varatuksi oma aika.
4. Mistä saan rohkeutta vetää rajat omille lapsilleni?
Viimeistään isovanhempi-iässä kannattaa opetella tervettä itsekkyyttä.
Monet eläkeikäiset naiset on kasvatettu kiltteyteen ja tunnollisuuteen. Elämään on ehkä kuulunut vuosikymmeniä hoivaamista ja vastuunkantoa. Itseltään voi kysyä, voisinko viimein rakastaa itseäni niin paljon, että pidän itsestäni huolta?
Aloita pienistä asioista: Sovi teatteri tai kampaaja ja pidä siitä kiinni. Merkitse kalenteriin omaa aikaa.
Ajattele tilanteet tienristeyksinä: Olen aina ennen kääntynyt tästä oikealle. Mitä tapahtuu, jos menenkin vasemman kautta?
5. Kuka lastenlapsia hoitaa, jos kieltäydyn?
Tämän asian ratkaisu kuuluu lasten vanhemmille. Vaihtoehtoja on nykyään monia vuoropäivähoidosta ja ystäväringeistä ostettuun hoitoapuun.
Isovanhempi ei ole ainoa tukiverkko, mutta jos hänestä tuntuu siltä, on hälytyskellojen hyvä soida. Muuten voi käydä niin, että isovanhempi tuntee olevansa oman elämänsä ajopuu, katkeroituu ja uupuu.
6. Minua on pyydetty lastenvahdiksi koko kesäksi. Miten kieltäydyn fiksusti?
Lapsien hoitokysymyksiin ei tarvitse vastata heti. Aikalisän ottaminen auttaa kuuntelemaan omia tunteita ja tarkistamaan oma aikataulu. Samalla se on viesti kysyjälle, ettei hoitaminen ole itsestään selvää.
Lapselle voi sanoa, että palaa asiaan lähipäivinä. Tämän jälkeen kannattaa miettiä, mitä haluaa kesällä tehdä ja varata itselleen myös lepoa. Lapsilleen voi kertoa, että esimerkiksi kesäkuussa voi hoitaa lapsia tietyn viikon tai kesän aikana tietyn verran.
7. Miksi lapseni eivät ymmärrä pyyntöjensä kohtuuttomuutta?
Jokainen näkee tilanteen omasta näkökulmastaan, eikä välttämättä osaa asettua toisen asemaan. Toisen ajatuksia on myös vaikea arvata oikein – eikä tarvitsekaan.
On kaikille selvintä, että apua ja tukea saa tarvittaessa kysyä. Isovanhemman tehtävä on tunnistaa omat rajansa ja jaksamisensa ja vastata selkeästi, minkä verran haluaa tarjota apuaan.
8. Saako lapseni kieltää minua tarjoamasta nakkeja lastenlapsille?
Lapsen kotona ja mummolassa on hyvä olla isoista asioista samanlaiset periaatteet: tällaisia voivat olla esimerkiksi kielenkäyttö ja ruokailutavat.
Kun lapsensa vie hoitoon mummolaan, kaikkea ei kuitenkaan voi sanella: isovanhemmilla on oikeus tarjota haluamaansa ruokaa, kunhan lapsille ei syötä vaikkapa koko päivää pelkästään herkkuja. Toki on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi perheen mahdollinen erityisruokavalio.
9. Mihin kohtaan kannattaa vetää raja?
Taakka on liian suuri, jos hoitaminen alkaa tuntua työltä, ahdistaa tai siitä katoaa ilo. Mittarina voi käyttää läsnäoloa: jos se jatkuvasti herpaantuu lastenlasten kanssa, on hoitovastuuta liikaa.
Omista menoistaan kannattaa pitää kiinni. Jos teatteri- tai konserttiliput peruu kerran, siitä tulee helposti tapa ja se tuntuu kurjalta mahdollisesta muusta seurueesta. Isovanhemman ei tarvitse tuntea syyllisyyttä pitäessään kiinni omasta elämästään.
10. Miksi naapurin Liisa ei väsy, vaikka hoitaa minua enemmän lapsenlapsia?
Isovanhemmuutta ei kannata verrata ystäviin tai sukulaisiin. Tilanteet ovat erilaisia, ja jokainen isovanhempi on erilainen. Eihän jokainen vaari vie lastenlastaan kalaankaan tai mummo leivo.
Tärkeintä on, että vetää itse omat rajansa, eikä muutu ajopuuksi, jonka ajankäytöstä muut päättävät.
Asiantuntijana toiminut Minna Oulasmaa on kirjoittamassa isovanhemmille opaskirjaa, joka jaetaan loppuvuodesta maksutta kaikkiin Suomen kirjastoihin.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti